JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lapsen katoaminen teki painajaisesta totta

Puhutaan maasta ja taivaasta
27.8.2022 8.10

Juttua muokattu:

25.8. 13:32
2022082513324220220827081000

Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Une­ton yö kes­kel­lä to­dek­si tul­lut­ta pai­na­jais­ta ei unoh­du kos­kaan. Oli vain tus­ka ja lo­put­to­mat ky­sy­myk­set ja ru­kouk­set. It­se val­voin ko­to­na, kos­ka siel­lä­kin piti jon­kun ol­la. Odo­tin ja toi­voin, et­tä jos Hen­ri kui­ten­kin vie­lä osai­si tul­la ko­tiin tur­vaan, kyl­mis­sään mut­ta elos­sa. Et­tä sai­sin ot­taa sy­liin, an­taa kui­vaa ja läm­min­tä pääl­le. Tie­sim­me, et­tä vä­his­sä va­rus­teis­sa hän ei kau­an voi­si säi­lyä elos­sa nois­sa olo­suh­teis­sa, ker­too Ul­la-Riit­ta Ho­lap­pa it­se­näi­syys­päi­vän jäl­kei­ses­tä yös­tä vuon­na 2020.

Ho­la­pal­la on puo­li­son­sa Leon kans­sa 13 las­ta ja vii­si­kym­men­tä las­ten­las­ta. Kes­kim­mäi­nen lap­sis­ta, sil­loin 32-vuo­ti­as Hen­ri ka­to­si tuo­na it­se­näi­syys­päi­vä­nä ja oli ka­teis­sa ne­li­sen kuu­kaut­ta.

Ka­to­a­mis­ta edel­si syk­sy, jon­ka ai­ka­na tois­ta ker­taa psy­koo­siin jou­tu­nut Hen­ri oli lai­tos­hoi­dos­sa. Per­he oli edel­li­se­nä ke­sä­nä iloin­nut, et­tä Hen­ri oli pu­he­li­aam­pi ja vir­ke­äm­pi kuin ai­em­min. Nyt voin­ti meni vain huo­nom­mak­si, ja Hen­ri oli tus­kai­nen ja ah­dis­tu­nut.

– Sai­rau­den puh­jet­tua oli Hen­ril­le ai­van kuin kir­kas­tu­nut us­kon tär­keys. Hän muis­tut­te­li si­sa­ruk­si­aan­kin pu­he­luis­sa us­ko­mi­sen asi­ois­ta. Use­am­paan ker­taan hän to­te­si, et­tä us­ko on elä­män tär­kein asia, muis­te­lee äi­ti nyt pari vuot­ta myö­hem­min.

– Toi­saal­ta Hen­ri saat­toi lä­he­tel­lä si­sa­ruk­sil­leen vies­te­jä, jot­ka sai­vat hei­dät ky­se­le­mään toi­sil­taan, on­ko vel­jel­lä kaik­ki hy­vin.

Lap­se­na Hen­ri oli van­hem­pien­sa mu­kaan ai­van ta­val­li­nen iha­na, val­ko­tuk­kai­nen poi­ka. Ala­kou­lus­sa hän tyk­kä­si juok­sus­ta ja jal­ka­pal­los­ta. Jos­tain syys­tä hän jou­tui ylä­kou­lus­sa ulos ka­ve­ri­pii­ris­tä, mut­ta ei näis­tä asi­ois­ta ju­tel­lut vas­ta kuin myö­hem­min sis­kol­leen. Ho­lap­pa ker­too, et­tä trau­maat­ti­set ko­ke­muk­set pur­kau­tui­vat pa­niik­ki­oi­rei­na ja ma­sen­nuk­se­na, kun Hen­ri oli jo nuo­ri ai­kui­nen. Hän oli eh­ti­nyt käy­dä am­mat­ti­kou­lun ja ar­mei­jan­kin nor­maa­lis­ti ja ky­ke­ni vä­lil­lä käy­mään työs­sä­kin.

Vuon­na 2016 hän sai­ras­tui psy­koo­siin.

– Nuo kuu­kau­det pit­ki­ne sai­raa­la­jak­soi­neen oli­vat koko per­heel­le to­del­la uu­vut­ta­via ja ras­kai­ta. Muis­tan aja­tel­lee­ni, et­ten var­maan sel­vi­äi­si, jos psy­koo­si jos­kus uu­siu­tui­si, Ho­lap­pa muis­te­lee.

On­nek­si hän ei­kä ku­kaan muu­kaan tien­nyt etu­kä­teen, mil­lai­nen ko­et­te­le­mus per­het­tä koh­tai­si. Vaik­ka syk­syl­lä 2020 mo­net Hen­rin vii­kon­lop­pu­lo­mat jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään, nuo­ri mies odot­ti ko­vas­ti jou­lua ja toi­voi pää­se­vän­sä ko­tiin jou­luk­si. Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma oli toi­nen.

Ho­lap­pa ker­too poi­kan­sa vii­mei­sis­tä päi­vis­tä:

– Jo­ten­kin loh­dul­lis­ta on ol­lut, et­tä Hen­ri sai kak­si vii­meis­tä elin­päi­vään­sä ol­la kes­kel­lä ra­kas­ta per­he­vä­ke­ään syn­ty­mä­päi­vien mer­keis­sä. Isä­ni 89-vuo­tis­juh­lis­sa it­se­näi­syys­päi­vä­nä hä­nen voin­tin­sa äk­kiä ro­mah­ti.

Vie­rai­lu kes­key­tyi ja isä vei säik­ky­vän poi­kan­sa ta­kai­sin osas­tol­le. Siel­tä Hen­ri pää­si­kin pa­ke­ne­maan rän­tä­sa­tee­seen, kyl­mään ja pi­me­ään.

– Ka­to­a­mi­sil­lan ta­pah­tu­mat läh­ti­vät vyö­ry­mään. Va­jaan tun­nin si­säl­lä sii­tä, kun Hen­kan pu­he­li­men han­gel­ta löy­tä­nyt hen­ki­lö oli soit­ta­nut meil­le, oli jo suu­ri jouk­ko lap­si­am­me, hei­dän puo­li­soi­taan ja ys­tä­vi­ään et­si­mäs­sä. Olo­suh­teet oli­vat vai­ke­at, oli pilk­ko­pi­me­ää ja hyy­tä­vää, ja sa­toi rän­tää. Muis­tan yhä sen epä­to­del­li­suu­den tun­teen, ai­van kuin oli­sim­me ol­leet kes­kel­lä pai­na­jais­ta, Hen­rin äi­ti sa­noo hil­jaa.

Meni usei­ta tun­te­ja, en­nen kuin po­lii­sit ot­ti­vat asi­an hoi­taak­seen. Ka­to­a­mi­sil­moi­tus poi­ki vih­jei­tä, jot­ka osoit­tau­tui­vat myö­hem­min vää­rik­si ja oh­ja­si­vat et­sin­tö­jä toi­saal­le.

– Suu­ri jouk­ko ys­tä­viä, naa­pu­rei­ta ja tu­tun tut­tu­ja oli mär­kiä met­siä ja ojia ha­ra­voi­mas­sa, ker­too Ho­lap­pa.

Toi­vo al­koi hii­pua sii­nä vai­hees­sa, kun al­koi tul­la tal­vi, il­ma kyl­me­tä ja ve­sis­töt jää­tyä.

– Tun­tui vai­ke­al­ta ym­mär­tää ja hy­väk­syä sitä, et­tä vaik­ka iso jouk­ko ih­mi­siä, tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mia ovat ai­kaan­sa ja voi­mi­aan sääs­tä­mät­tä räm­pi­neet ym­pä­ri eri alu­ei­ta, jou­dum­me lo­pet­ta­maan et­sin­nät, sa­noo Ho­lap­pa.

Hän ker­too kai­van­neen­sa vi­ra­no­mai­sil­ta pa­rem­paa koh­te­lua ja enem­män em­pa­ti­aa vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa.

Jou­lu ja tal­vi me­ni­vät su­mus­sa:

– Koko pit­kän tal­ven joka il­ta ru­koi­lin, et­tä Tai­vaan Isä an­tai­si Hen­kan löy­tyä. Et­tä hän joh­dat­tai­si jon­kun ih­mi­sen as­ke­leet oi­ke­aan paik­kaan, Ul­la-Riit­ta Ho­lap­pa muis­te­lee.

Vii­mein pää­si­äi­se­nä ru­kouk­siin vas­tat­tiin: ja­lan­kul­ki­ja oli huo­man­nut ojas­sa ole­van su­lan koh­dal­la jo­tain ja oli soit­ta­nut apua.

– Pää­si­äi­sen sa­no­ma tuli lä­hel­le. Jee­sus it­se py­hit­ti hau­dan ih­mi­sel­le le­po­pai­kak­si. Ylös­nou­se­muk­sen toi­vo loh­dut­ti. Oli het­kit­täin hel­pom­pi us­koa, et­tä kirk­kau­den maa odot­taa us­kos­sa nuk­ku­nei­ta. Myö­hem­min on tun­tu­nut hy­väl­tä, kun seu­rois­sa tai muu­al­la joku van­hem­pi tut­tu on tul­lut ot­ta­maan osaa. Toi­voi­sin, et­tä mei­dät voi koh­da­ta ai­van nor­maa­lis­ti. Ei tar­vit­se osa­ta sa­noa mi­tään ih­meel­lis­tä, vaik­ka vain ”olem­me tei­tä muis­ta­neet” riit­tää, Ho­lap­pa roh­kai­see.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys