JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lap­set ovat lä­him­pä­nä sy­dän­tä

Puhutaan maasta ja taivaasta
3.8.2020 6.15

Juttua muokattu:

24.7. 14:47
2020072414470620200803061500
Nuotiohetki, jossa Saara sai ympärilleen Evenan, Maijan, Neemin, Karloksen, Liisan, Melian, Jaakon, Magnuksen ja Nikolaksen.

Nuotiohetki, jossa Saara sai ympärilleen Evenan, Maijan, Neemin, Karloksen, Liisan, Melian, Jaakon, Magnuksen ja Nikolaksen.

Saara Rimpiläisen kuva-arkistosta

Nuotiohetki, jossa Saara sai ympärilleen Evenan, Maijan, Neemin, Karloksen, Liisan, Melian, Jaakon, Magnuksen ja Nikolaksen.

Nuotiohetki, jossa Saara sai ympärilleen Evenan, Maijan, Neemin, Karloksen, Liisan, Melian, Jaakon, Magnuksen ja Nikolaksen.

Saara Rimpiläisen kuva-arkistosta

Au­lik­ki Pii­rai­nen

Ka­jaa­nin Sal­mi­jär­vel­lä, kuu­si­met­sän kes­kel­lä ko­ho­aa Saa­ra Rim­pi­läi­sen ra­ken­ta­ma talo.

– Asun yk­sin ko­dis­sa­ni. Ajat­te­len, et­tä minä muo­dos­tan oman per­heen. Mut­ta laa­jem­mas­sa mie­les­sä per­hee­see­ni kuu­lu­vat myös lä­hel­lä asu­vat van­hem­mat ja si­sa­ruk­set per­hei­neen. Saan myös kuu­lua Ju­ma­lan per­he­vä­keen, Rim­pi­läi­nen poh­tii.

Lap­set ovat läs­nä Rim­pi­läi­sen elä­mäs­sä.

– Kun ei ole omia lap­sia, koen suu­re­na siu­nauk­se­na si­sa­rus­ten ja ys­tä­vien lap­set, Rim­pi­läi­nen ku­vaa.

Lap­set ovat lä­him­pä­nä hä­nen sy­dän­tään. Hän ha­lu­aa an­taa ai­kaa heil­le.

– Yh­des­sä te­ke­mäl­lä saam­me hy­viä muis­to­ja. Kun on saa­nut it­sel­le niin pal­jon hy­vää, on ilo ja­kaa sitä muil­le.

Rim­pi­läi­nen ker­too, et­tä las­ten kans­sa on mu­ka­va puu­hail­la mo­nen­lais­ta.

– Ke­säl­lä käy­dään ka­lal­la, pyö­rä­ret­kel­lä, ui­mas­sa, tal­vi­sin pulk­ka­mä­es­sä, hiih­tä­mäs­sä ja las­ket­te­le­mas­sa, hän ker­too.

Lap­si­vie­rai­den kans­sa luon­nis­tu­vat niin kaup­pa­lei­kit, lei­po­mi­nen kuin kir­jo­jen lu­ke­mi­nen­kin.

Eri­tyi­sen vir­kis­tä­vik­si Rim­pi­läi­nen on ko­ke­nut kes­kus­te­lut las­ten kans­sa.

– Yh­des­sä ih­met­te­lem­me ja poh­dim­me asi­oi­ta. Mo­nes­ti lap­set ot­ta­vat us­ko­mi­sen asi­at it­se pu­heek­si. Yö­ky­läs­sä­kin on tur­val­lis­ta men­nä nuk­ku­maan, kun il­ta­ru­kous on lu­et­tu yh­des­sä ja kaik­kia on siu­nat­tu evan­ke­liu­mil­la, hän pu­he­lee.

Omas­ta lap­suu­des­taan hän muis­taa tär­kei­nä ih­mi­si­nä per­heet­tö­mät Pent­ti- ja Mik­ko-se­dät.

– He viet­ti­vät ai­kaa meil­lä lo­mil­la. Pent­ti-se­däl­lä oli tu­li­ai­se­na jää­te­löä ja kark­kia. Kä­vim­me ke­säi­sin ui­mas­sa. Mik­ko-setä tyk­kä­si pe­la­ta Uno-pe­liä, ja mo­nes­ti pe­lit ve­nyi­vät pik­ku­tun­neil­le as­ti. Mik­ko oli hyvä kes­kus­te­li­ja ja poh­ti asi­oi­ta.

Tär­keä hen­ki­lö oli myös lap­suus­ko­din lä­hel­lä asu­va Mer­ja.

– Las­ten lei­ril­lä koin jos­kus yk­si­näi­syyt­tä. Mer­ja iso­se­na huo­ma­si su­ru­ni. Hän veti mi­nut lem­pe­äs­ti mu­kaan lei­rin tou­hui­hin. Ko­ke­mus tur­val­li­ses­ta ai­kui­ses­ta jäi hy­vä­nä muis­to­na mie­lee­ni.

Eri­tyi­sen ra­kas pie­nel­le Saa­ral­le oli vii­sas Hel­le-täti, va­ra­mum­mo.

– Toi­nen mum­mo­ni asui kau­ka­na ja toi­nen oli kuol­lut. Hel­lel­lä oli ai­kaa kes­kus­tel­la. Hän oli mo­nes­ti jää­nyt poh­ti­maan ker­to­maa­ni asi­aa ja myö­hem­min pa­la­si sii­hen. Tämä tun­tui nuo­res­ta hy­väl­tä ja ai­dol­ta vä­lit­tä­mi­sel­tä.

Haa­vei­li­ko Saa­ra Rim­pi­läi­nen lap­se­na per­hee­näi­din elä­mäs­tä?

– Pie­ne­nä lei­kit­tiin ko­tia ja seu­ro­ja. Sis­ko oli äi­ti, ja mi­nul­le jäi isän roo­li. Is­tuim­me pir­tin pen­kin päis­sä ja meil­lä oli pal­jon nuk­ke­lap­sia. Olin tie­ten­kin jos­kus ihas­tu­nut jo­hon­kin poi­kaan ja ajat­te­lin, et­tä per­heen­kin voi­si pe­rus­taa.

Rim­pi­läi­nen ajat­te­lee, et­tä oma lap­si on suu­ri lah­ja.

– Lap­set­to­mal­le Ju­ma­la on näh­nyt par­haak­si an­taa muu­ta hy­vää elä­mään. Lap­set­to­muu­des­ta ja yk­si­näi­syy­des­tä voi ko­kea ki­pua. Sitä kan­nat­taa ja­kaa lä­heis­ten tai tar­vit­ta­es­sa am­mat­ti­aut­ta­jan kans­sa.

Elä­mä yli­pää­tään on Tai­vaan Isän an­ta­ma lah­ja, Rim­pi­läi­nen to­te­aa.

– Mi­nun koh­dal­la­ni hän on hy­väk­si näh­nyt, et­tei sii­hen kuu­lu puo­li­soa ja omia lap­sia.

Rim­pi­läi­nen kat­soo elä­mää eteen­päin luot­ta­vai­sin mie­lin.

– Tai­vaan Isä on pi­tä­nyt hy­vää huol­ta, ja ha­lu­an edel­leen­kin luot­taa hä­nen huo­len­pi­toon­sa. Mo­net unel­ma­ni ovat to­teu­tu­neet. On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mitä suun­ni­tel­mia Ju­ma­lal­la on vie­lä koh­dal­le­ni, ta­lou­sa­lal­la työs­ken­te­le­vä Rim­pi­läi­nen poh­tii.

Hän on miet­ti­nyt myös van­he­ne­mis­ta.

– Kuka mi­nus­ta huo­leh­tii sit­ten, kun voi­mat vä­he­ne­vät? Luo­tan sii­hen, et­tä ym­pä­ril­lä­ni on sil­loin­kin lä­hei­siä ih­mi­siä. Sen­kin huo­len voi jät­tää Tai­vaan Isän hal­tuun.

Rim­pi­läi­nen nä­kee elä­mäs­sä pal­jon hy­vää ja kau­nis­ta. Eri­tyi­ses­ti hän iloit­see hie­nos­ta ja puh­taas­ta luon­nos­ta.

– Elä­mä on täyt­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Ajat­te­len myös niin, et­tä voin naut­tia va­pau­des­ta. Va­paus läh­teä ja teh­dä tai ol­la läh­te­mät­tä ja te­ke­mät­tä.

Hän ko­kee, et­tä on tär­ke­ää teh­dä asi­oi­ta, jot­ka tuo­vat iloa.

– Tai­vaan Isä on lu­van­nut an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Toi­von, et­tä säi­lyt­täi­sin luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja et­tä hän var­je­li­si us­ko­mas­sa pe­ril­le as­ti.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys