Au­lik­ki Pii­rai­nen

Ka­jaa­nin Sal­mi­jär­vel­lä, kuu­si­met­sän kes­kel­lä ko­ho­aa Saa­ra Rim­pi­läi­sen ra­ken­ta­ma talo.

– Asun yk­sin ko­dis­sa­ni. Ajat­te­len, et­tä minä muo­dos­tan oman per­heen. Mut­ta laa­jem­mas­sa mie­les­sä per­hee­see­ni kuu­lu­vat myös lä­hel­lä asu­vat van­hem­mat ja si­sa­ruk­set per­hei­neen. Saan myös kuu­lua Ju­ma­lan per­he­vä­keen, Rim­pi­läi­nen poh­tii.

Lap­set ovat läs­nä Rim­pi­läi­sen elä­mäs­sä.

– Kun ei ole omia lap­sia, koen suu­re­na siu­nauk­se­na si­sa­rus­ten ja ys­tä­vien lap­set, Rim­pi­läi­nen ku­vaa.

Lap­set ovat lä­him­pä­nä hä­nen sy­dän­tään. Hän ha­lu­aa an­taa ai­kaa heil­le.

– Yh­des­sä te­ke­mäl­lä saam­me hy­viä muis­to­ja. Kun on saa­nut it­sel­le niin pal­jon hy­vää, on ilo ja­kaa sitä muil­le.

Rim­pi­läi­nen ker­too, et­tä las­ten kans­sa on mu­ka­va puu­hail­la mo­nen­lais­ta.

– Ke­säl­lä käy­dään ka­lal­la, pyö­rä­ret­kel­lä, ui­mas­sa, tal­vi­sin pulk­ka­mä­es­sä, hiih­tä­mäs­sä ja las­ket­te­le­mas­sa, hän ker­too.

Lap­si­vie­rai­den kans­sa luon­nis­tu­vat niin kaup­pa­lei­kit, lei­po­mi­nen kuin kir­jo­jen lu­ke­mi­nen­kin.

Eri­tyi­sen vir­kis­tä­vik­si Rim­pi­läi­nen on ko­ke­nut kes­kus­te­lut las­ten kans­sa.

– Yh­des­sä ih­met­te­lem­me ja poh­dim­me asi­oi­ta. Mo­nes­ti lap­set ot­ta­vat us­ko­mi­sen asi­at it­se pu­heek­si. Yö­ky­läs­sä­kin on tur­val­lis­ta men­nä nuk­ku­maan, kun il­ta­ru­kous on lu­et­tu yh­des­sä ja kaik­kia on siu­nat­tu evan­ke­liu­mil­la, hän pu­he­lee.

Omas­ta lap­suu­des­taan hän muis­taa tär­kei­nä ih­mi­si­nä per­heet­tö­mät Pent­ti- ja Mik­ko-se­dät.

– He viet­ti­vät ai­kaa meil­lä lo­mil­la. Pent­ti-se­däl­lä oli tu­li­ai­se­na jää­te­löä ja kark­kia. Kä­vim­me ke­säi­sin ui­mas­sa. Mik­ko-setä tyk­kä­si pe­la­ta Uno-pe­liä, ja mo­nes­ti pe­lit ve­nyi­vät pik­ku­tun­neil­le as­ti. Mik­ko oli hyvä kes­kus­te­li­ja ja poh­ti asi­oi­ta.

Tär­keä hen­ki­lö oli myös lap­suus­ko­din lä­hel­lä asu­va Mer­ja.

– Las­ten lei­ril­lä koin jos­kus yk­si­näi­syyt­tä. Mer­ja iso­se­na huo­ma­si su­ru­ni. Hän veti mi­nut lem­pe­äs­ti mu­kaan lei­rin tou­hui­hin. Ko­ke­mus tur­val­li­ses­ta ai­kui­ses­ta jäi hy­vä­nä muis­to­na mie­lee­ni.

Eri­tyi­sen ra­kas pie­nel­le Saa­ral­le oli vii­sas Hel­le-täti, va­ra­mum­mo.

– Toi­nen mum­mo­ni asui kau­ka­na ja toi­nen oli kuol­lut. Hel­lel­lä oli ai­kaa kes­kus­tel­la. Hän oli mo­nes­ti jää­nyt poh­ti­maan ker­to­maa­ni asi­aa ja myö­hem­min pa­la­si sii­hen. Tämä tun­tui nuo­res­ta hy­väl­tä ja ai­dol­ta vä­lit­tä­mi­sel­tä.

Haa­vei­li­ko Saa­ra Rim­pi­läi­nen lap­se­na per­hee­näi­din elä­mäs­tä?

– Pie­ne­nä lei­kit­tiin ko­tia ja seu­ro­ja. Sis­ko oli äi­ti, ja mi­nul­le jäi isän roo­li. Is­tuim­me pir­tin pen­kin päis­sä ja meil­lä oli pal­jon nuk­ke­lap­sia. Olin tie­ten­kin jos­kus ihas­tu­nut jo­hon­kin poi­kaan ja ajat­te­lin, et­tä per­heen­kin voi­si pe­rus­taa.

Rim­pi­läi­nen ajat­te­lee, et­tä oma lap­si on suu­ri lah­ja.

– Lap­set­to­mal­le Ju­ma­la on näh­nyt par­haak­si an­taa muu­ta hy­vää elä­mään. Lap­set­to­muu­des­ta ja yk­si­näi­syy­des­tä voi ko­kea ki­pua. Sitä kan­nat­taa ja­kaa lä­heis­ten tai tar­vit­ta­es­sa am­mat­ti­aut­ta­jan kans­sa.

Elä­mä yli­pää­tään on Tai­vaan Isän an­ta­ma lah­ja, Rim­pi­läi­nen to­te­aa.

– Mi­nun koh­dal­la­ni hän on hy­väk­si näh­nyt, et­tei sii­hen kuu­lu puo­li­soa ja omia lap­sia.

Rim­pi­läi­nen kat­soo elä­mää eteen­päin luot­ta­vai­sin mie­lin.

– Tai­vaan Isä on pi­tä­nyt hy­vää huol­ta, ja ha­lu­an edel­leen­kin luot­taa hä­nen huo­len­pi­toon­sa. Mo­net unel­ma­ni ovat to­teu­tu­neet. On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mitä suun­ni­tel­mia Ju­ma­lal­la on vie­lä koh­dal­le­ni, ta­lou­sa­lal­la työs­ken­te­le­vä Rim­pi­läi­nen poh­tii.

Hän on miet­ti­nyt myös van­he­ne­mis­ta.

– Kuka mi­nus­ta huo­leh­tii sit­ten, kun voi­mat vä­he­ne­vät? Luo­tan sii­hen, et­tä ym­pä­ril­lä­ni on sil­loin­kin lä­hei­siä ih­mi­siä. Sen­kin huo­len voi jät­tää Tai­vaan Isän hal­tuun.

Rim­pi­läi­nen nä­kee elä­mäs­sä pal­jon hy­vää ja kau­nis­ta. Eri­tyi­ses­ti hän iloit­see hie­nos­ta ja puh­taas­ta luon­nos­ta.

– Elä­mä on täyt­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Ajat­te­len myös niin, et­tä voin naut­tia va­pau­des­ta. Va­paus läh­teä ja teh­dä tai ol­la läh­te­mät­tä ja te­ke­mät­tä.

Hän ko­kee, et­tä on tär­ke­ää teh­dä asi­oi­ta, jot­ka tuo­vat iloa.

– Tai­vaan Isä on lu­van­nut an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Toi­von, et­tä säi­lyt­täi­sin luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja et­tä hän var­je­li­si us­ko­mas­sa pe­ril­le as­ti.