JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Leh­dis­tön­va­paus kuu­luu de­mok­ra­ti­aan

Puhutaan maasta ja taivaasta
30.4.2021 13.55

Juttua muokattu:

30.4. 15:46
2021043015461720210430135500
Vesa Kärkkäinen katsoo mediamaisemaa yli 30 vuoden työkokemuksella.

Vesa Kärkkäinen katsoo mediamaisemaa yli 30 vuoden työkokemuksella.

Kuva haastateltavalta

Vesa Kärkkäinen katsoo mediamaisemaa yli 30 vuoden työkokemuksella.

Vesa Kärkkäinen katsoo mediamaisemaa yli 30 vuoden työkokemuksella.

Kuva haastateltavalta

Tero Pit­kä­lä

– Toi­mit­ta­jan työs­sä on kiin­nos­ta­vaa ja haas­ta­vaa, kun saa ot­taa asi­ois­ta sel­vää. Työs­sä saa elää to­dek­si päi­vit­täin, mi­ten luu­lo ei ole tie­don väär­ti. Yk­sin­ker­tai­sik­si luul­lut asi­at pal­jas­tu­vat usein mo­ni­mut­kai­sik­si, poh­tii Sa­von Sa­no­mien ar­tik­ke­li­toi­mit­ta­ja Vesa Kärk­käi­nen.

Tou­ko­kuun kol­man­te­na päi­vä­nä vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä leh­dis­tön­va­pau­den päi­vää. Kärk­käi­sen mie­les­tä leh­dis­tön­va­paus on en­nen muu­ta vas­tuul­li­sen sa­no­mi­sen va­paut­ta jour­na­lis­tin oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Leh­dis­tön­va­paus il­men­tää myös ai­toa de­mok­ra­ti­aa.

Sa­nan­va­paus on va­paut­ta sa­noa, mitä on miel­tä ke­nen­kään en­na­kol­ta es­tä­mät­tä, kär­jek­kääs­ti­kin, mut­ta ke­nen­kään kun­ni­aa ja yk­si­tyi­se­lä­män suo­jaa louk­kaa­mat­ta. Il­man sa­nan­va­paut­ta ei ole mie­li­pi­teen­va­paut­ta, sil­lä jos puut­tuu va­paus vas­taa­not­taa tai ol­la vas­taa­not­ta­mat­ta vies­te­jä, ei­hän sil­loin mie­li­pi­det­tä­kään voi muo­dos­taa va­paas­ti, poh­tii Kärk­käi­nen.

Sa­man työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa vuo­des­ta 1989 työs­ken­nel­lyt Vesa Kärk­käi­nen on näh­nyt me­di­a­ken­tän muu­tok­sen. Hän­tä mie­ti­tyt­tää ih­mis­ten käyt­täy­ty­mi­nen so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Kärk­käi­sen mie­les­tä me­di­an käyt­töä pi­tää ope­tel­la. Tie­don vas­taa­not­ta­mi­sen, kä­sit­te­le­mi­sen ja ja­los­ta­mi­sen tai­dot ei­vät ole syn­ty­mä­lah­jo­ja.

– Kun ih­mi­nen ei sitä tie­dos­ta, va­paan it­seil­mai­sun olois­sa esi­mer­kik­si so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa yli­lyön­nit ovat väis­tä­mät­tö­miä. Usein kyse on ar­vo­jen yh­teen­tör­mäyk­ses­tä, joka on kär­jis­ty­nyt ar­vo­li­be­raa­lin ajat­te­lun hal­li­tes­sa me­di­aym­pä­ris­töä. Jä­sen­nel­lyt ar­vo­kon­ser­va­tii­vi­set aja­tuk­set ei­vät saa ta­val­li­ses­ti ti­laa, mikä joh­taa tur­hau­tu­mi­siin. Nämä taas tu­le­vat hel­pos­ti ulos jä­sen­ty­mät­tö­mä­nä vies­tin­tä­nä.

Kärk­käi­nen ko­kee, et­tä kris­til­li­sel­tä ar­vo­poh­jal­ta on hyvä toi­mia toi­mit­ta­ja­na.

– To­tuu­teen pyr­ki­väl­le, re­hel­li­sel­le jour­na­lis­til­le on ai­na ky­syn­tää, oli hän us­ko­vai­nen tai ei. Jour­na­lis­tin me­di­as­ta ja teh­tä­väs­tä tie­tys­ti riip­puu, mikä hä­nen ase­man­sa ja vas­tuun­sa on. Har­voin se on us­kon­nol­li­nen ju­lis­tus­teh­tä­vä.

Kärk­käi­nen ha­lu­aa näh­dä myös pin­taa sy­vem­mäl­le:

– Jat­ku­vas­ti huo­maan, mi­ten ih­mi­set pyr­ki­vät vil­pit­tö­mäs­ti koh­ti hy­vää. Esi­mer­kik­si po­li­tii­kas­sa toi­mi­vat ih­mi­set ei­vät ole pa­huut­taan tois­ten­sa kans­sa eri miel­tä, vaan ai­van ai­dos­ti sitä miel­tä mitä ovat.

Täs­sä ar­vo­li­be­raa­lis­sa ajas­sa Kärk­käi­nen nä­kee Päi­vä­mie­hen teh­tä­vän tär­ke­ä­nä.

– Leh­del­lä on tär­keä roo­li van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen us­kon­nä­ke­myk­sen sa­noit­ta­ja­na no­pe­as­ti muut­tu­vas­sa ajas­sa.

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies