JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Li­ba­no­nin rau­haa tur­vaa­mas­sa

Puhutaan maasta ja taivaasta
25.5.2021 13.00

Juttua muokattu:

27.5. 15:12
2021052715124620210525130000

Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

– Kun en­si ker­taa saa­puu Li­ba­no­niin, ei voi ol­la lait­ta­mat­ta mer­kil­le sen ka­run kau­nis­ta luon­toa. Var­sin­kin ke­vä­tai­kaan sie­lu le­pää, kun kaik­ki kuk­keus puh­ke­aa upe­aan lois­toon­sa tuo­den mie­leen Suvi­vir­ren sa­nat: ”Kun Hen­kes vir­voi­tuk­sen vain sie­lu saa­nut on, ke­väi­sen kau­nis­tuk­sen se saa kuin Li­ba­non”, ku­vai­lee Joo­na Hin­tik­ka, joka on työs­ken­nel­lyt vuo­den YK:n rau­han­tur­vaa­ja­na Ete­lä-Li­ba­no­nis­sa.

Hin­tik­ka sai vuo­den 2016 alus­sa kut­sun ko­men­nuk­sel­le Ete­lä-Li­ba­no­niin. Pes­tin vas­taa­not­ta­mi­nen mer­kit­si vä­hin­tään kuu­den kuu­kau­den mit­tais­ta oles­ke­lua ope­raa­ti­oa­lu­eel­la.

Hin­tik­ka toi­mi ko­men­nuk­sel­la jää­kä­ri­ryh­män va­ra­joh­ta­ja­na. Työ­hön kuu­lui­vat muun mu­as­sa eri­lai­set par­ti­ot suo­ma­lais-ir­lan­ti­lai­sen pa­tal­joo­nan vas­tuu­a­lu­eel­la sekä val­mius- ja var­ti­oin­ti­teh­tä­vät omas­sa tu­ki­koh­das­sa.

– Viih­dyin teh­tä­väs­sä niin hy­vin, et­tä hain en­sim­mäi­sen puo­len vuo­den jat­kok­si vie­lä toi­sen mo­ko­man, nuo­ru­kai­nen ker­too ko­dis­saan Nur­mi­jär­ven Klauk­ka­las­sa.

Hin­tik­ka kiin­nos­tui krii­sin­hal­lin­ta­teh­tä­vis­tä jo var­hain. Hän to­te­aa­kin rau­han­tur­vaa­jan työn ole­van kut­su­muk­sen­sa.

– Ai­em­min ope­raa­ti­ois­sa ol­lei­den hen­ki­löi­den ker­to­mat ta­ri­nat pyö­ri­vät mie­les­sä­ni jo nuo­re­na, kun mie­tin mie­le­käs­tä paik­kaa suo­rit­taa va­rus­mies­pal­ve­lus.

Hin­ti­kan jouk­ko-osas­tok­si va­li­koi­tui Po­rin pri­kaa­ti, ja siel­lä pää­sy­ko­kein va­lit­ta­va Suo­men kan­sain­vä­li­set val­mius­jou­kot. Täs­sä yk­si­kös­sä vuo­sit­tain kou­lu­tet­ta­vat va­rus­mie­het saa­vat so­ti­laal­li­sen maan­puo­lus­ta­mi­sen li­säk­si eri­kois­kou­lu­tuk­sen krii­sin­hal­lin­ta­teh­tä­viin. Kou­lu­tuk­sen lä­päis­seet ovat etu­si­jal­la ope­raa­ti­oi­hin ha­keu­tu­es­saan.

Län­si­mai­sen hy­vin­voin­nin kes­kel­tä tul­leel­le alu­een ih­mis­ten eli­no­lot näyt­täy­tyi­vät pai­koin mel­ko loh­dut­to­mi­na. Haas­tei­ta ope­raa­ti­on ar­keen loi­vat an­ka­rien sää­o­lo­suh­tei­den li­säk­si Li­ba­no­nin ja sen ete­lä­naa­pu­rin, Is­ra­e­lin, tu­leh­tu­neet vä­lit. Jo ope­raa­ti­on teh­tä­vä­kin mää­rä­si, et­tä iso osa huo­mi­os­ta piti koh­dis­taa mai­den vä­li­sen epä­vi­ral­li­sen ra­jan, ”Si­ni­sen Lin­jan” val­vo­mi­seen.

– Vaik­ka olo­suh­teet oli­vat vä­lis­tä ar­vaa­mat­to­mat, us­ko toi tur­vaa. Sain on­nek­si ol­la koko reis­sun ajan yh­tey­des­sä Suo­meen. Muu­ta­man ker­ran pää­sin lo­mil­le, ja sitä kaut­ta seu­roi­hin as­ti, muis­te­lee Hin­tik­ka.

Hin­ti­kan suun­ni­tel­mis­sa on lä­hi­ai­koi­na lait­taa taas ”la­put ve­tä­mään”. Hän ker­too ko­ke­muk­sen ol­leen ai­nut­laa­tui­nen, kos­ka työs­sä ol­laan niin pe­rus­ta­van­laa­tuis­ten asi­oi­den ää­rel­lä. Kai­kel­la tun­tui ole­van suu­rem­pi mer­ki­tys.

– Pa­ras­ta työs­sä oli eh­dot­to­mas­ti sen tar­koi­tus aut­taa Li­ba­no­nin so­tien rik­ki re­pi­män maan asuk­kai­ta nou­se­maan ta­kai­sin ja­loil­leen. Tätä teh­tä­vää to­teut­ta­es­sa saim­me ko­kea usei­ta mie­leen­pai­nu­via het­kiä. Koh­taa­mi­set pai­kal­li­sen vä­es­tön kans­sa ovat jää­neet mie­leen pu­hut­te­le­vi­na ko­ke­muk­si­na.

Jut­tu on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­nai­suu­des­saan 26.5 il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies