Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

– Kun en­si ker­taa saa­puu Li­ba­no­niin, ei voi ol­la lait­ta­mat­ta mer­kil­le sen ka­run kau­nis­ta luon­toa. Var­sin­kin ke­vä­tai­kaan sie­lu le­pää, kun kaik­ki kuk­keus puh­ke­aa upe­aan lois­toon­sa tuo­den mie­leen Suvi­vir­ren sa­nat: ”Kun Hen­kes vir­voi­tuk­sen vain sie­lu saa­nut on, ke­väi­sen kau­nis­tuk­sen se saa kuin Li­ba­non”, ku­vai­lee Joo­na Hin­tik­ka, joka on työs­ken­nel­lyt vuo­den YK:n rau­han­tur­vaa­ja­na Ete­lä-Li­ba­no­nis­sa.

Hin­tik­ka sai vuo­den 2016 alus­sa kut­sun ko­men­nuk­sel­le Ete­lä-Li­ba­no­niin. Pes­tin vas­taa­not­ta­mi­nen mer­kit­si vä­hin­tään kuu­den kuu­kau­den mit­tais­ta oles­ke­lua ope­raa­ti­oa­lu­eel­la.

Hin­tik­ka toi­mi ko­men­nuk­sel­la jää­kä­ri­ryh­män va­ra­joh­ta­ja­na. Työ­hön kuu­lui­vat muun mu­as­sa eri­lai­set par­ti­ot suo­ma­lais-ir­lan­ti­lai­sen pa­tal­joo­nan vas­tuu­a­lu­eel­la sekä val­mius- ja var­ti­oin­ti­teh­tä­vät omas­sa tu­ki­koh­das­sa.

– Viih­dyin teh­tä­väs­sä niin hy­vin, et­tä hain en­sim­mäi­sen puo­len vuo­den jat­kok­si vie­lä toi­sen mo­ko­man, nuo­ru­kai­nen ker­too ko­dis­saan Nur­mi­jär­ven Klauk­ka­las­sa.

Hin­tik­ka kiin­nos­tui krii­sin­hal­lin­ta­teh­tä­vis­tä jo var­hain. Hän to­te­aa­kin rau­han­tur­vaa­jan työn ole­van kut­su­muk­sen­sa.

– Ai­em­min ope­raa­ti­ois­sa ol­lei­den hen­ki­löi­den ker­to­mat ta­ri­nat pyö­ri­vät mie­les­sä­ni jo nuo­re­na, kun mie­tin mie­le­käs­tä paik­kaa suo­rit­taa va­rus­mies­pal­ve­lus.

Hin­ti­kan jouk­ko-osas­tok­si va­li­koi­tui Po­rin pri­kaa­ti, ja siel­lä pää­sy­ko­kein va­lit­ta­va Suo­men kan­sain­vä­li­set val­mius­jou­kot. Täs­sä yk­si­kös­sä vuo­sit­tain kou­lu­tet­ta­vat va­rus­mie­het saa­vat so­ti­laal­li­sen maan­puo­lus­ta­mi­sen li­säk­si eri­kois­kou­lu­tuk­sen krii­sin­hal­lin­ta­teh­tä­viin. Kou­lu­tuk­sen lä­päis­seet ovat etu­si­jal­la ope­raa­ti­oi­hin ha­keu­tu­es­saan.

Län­si­mai­sen hy­vin­voin­nin kes­kel­tä tul­leel­le alu­een ih­mis­ten eli­no­lot näyt­täy­tyi­vät pai­koin mel­ko loh­dut­to­mi­na. Haas­tei­ta ope­raa­ti­on ar­keen loi­vat an­ka­rien sää­o­lo­suh­tei­den li­säk­si Li­ba­no­nin ja sen ete­lä­naa­pu­rin, Is­ra­e­lin, tu­leh­tu­neet vä­lit. Jo ope­raa­ti­on teh­tä­vä­kin mää­rä­si, et­tä iso osa huo­mi­os­ta piti koh­dis­taa mai­den vä­li­sen epä­vi­ral­li­sen ra­jan, ”Si­ni­sen Lin­jan” val­vo­mi­seen.

– Vaik­ka olo­suh­teet oli­vat vä­lis­tä ar­vaa­mat­to­mat, us­ko toi tur­vaa. Sain on­nek­si ol­la koko reis­sun ajan yh­tey­des­sä Suo­meen. Muu­ta­man ker­ran pää­sin lo­mil­le, ja sitä kaut­ta seu­roi­hin as­ti, muis­te­lee Hin­tik­ka.

Hin­ti­kan suun­ni­tel­mis­sa on lä­hi­ai­koi­na lait­taa taas ”la­put ve­tä­mään”. Hän ker­too ko­ke­muk­sen ol­leen ai­nut­laa­tui­nen, kos­ka työs­sä ol­laan niin pe­rus­ta­van­laa­tuis­ten asi­oi­den ää­rel­lä. Kai­kel­la tun­tui ole­van suu­rem­pi mer­ki­tys.

– Pa­ras­ta työs­sä oli eh­dot­to­mas­ti sen tar­koi­tus aut­taa Li­ba­no­nin so­tien rik­ki re­pi­män maan asuk­kai­ta nou­se­maan ta­kai­sin ja­loil­leen. Tätä teh­tä­vää to­teut­ta­es­sa saim­me ko­kea usei­ta mie­leen­pai­nu­via het­kiä. Koh­taa­mi­set pai­kal­li­sen vä­es­tön kans­sa ovat jää­neet mie­leen pu­hut­te­le­vi­na ko­ke­muk­si­na.

Jut­tu on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­nai­suu­des­saan 26.5 il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.