JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Meil­lä lap­set saa­vat eh­dot­taa, ei­vät­kä ai­kui­set ai­na pää­tä”

Puhutaan maasta ja taivaasta
20.11.2021 6.00

Juttua muokattu:

18.11. 07:52
2021111807520020211120060000

Mar­jaa­na Lei­vo

Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän eri­tyi­se­nä tee­ma­na on lap­sen oi­keus hy­vään koh­te­luun. Kok­ko­la­lai­sen per­hee­näi­din Ma­ri­ka Ala­pi­han mie­les­tä jo­kai­sen van­hem­man teh­tä­vä on voi­mien­sa mu­kaan huo­leh­tia las­ten hy­vin­voin­nis­ta ja sii­tä, et­tä lap­set ovat tur­vas­sa ja et­tä hei­tä koh­del­laan hy­vin.

– Van­hem­man teh­tä­vä on tur­va­ta lap­sen ta­sa­pai­nois­ta kas­vua ja ke­hi­tys­tä. Lap­set tar­vit­se­vat tur­val­lis­ta sy­liä. Jos van­hem­man omat voi­mat ei­vät rii­tä, pi­tää roh­ke­as­ti ha­kea apua ja tu­kea.

Ala­pi­ha ko­ros­taa sitä, et­tä per­hees­sä las­ten hyvä ja tur­val­li­nen ar­ki edel­lyt­tää, et­tä van­hem­mil­la on ai­kaa lap­sil­leen ja et­tä per­he viet­tää ai­kaa yh­des­sä.

– Lap­suu­den ai­ka on ly­hyt. Lap­set elä­vät vain ker­ran lap­suut­taan. Jos mei­dän van­hem­pien elä­mä on koko ajan kii­reis­tä, niin jää­kö tur­val­li­nen lap­suus syr­jään?

Ala­pi­han per­het­tä koh­ta­si muu­ta­ma vuo­si sit­ten suu­ri suru, kun 5-vuo­ti­as Ee­dit kuo­li yl­lät­tä­en no­pe­as­ti ete­ne­vään sai­rau­teen.

– Kun per­het­tä koh­taa krii­si, las­ten hy­vään huo­len­pi­toon mie­les­tä­ni kuu­luu se, et­tä heil­lä on oi­keus saa­da tu­kea ja apua myös per­heen ul­ko­puo­lel­ta.

Suru kos­ket­taa kaik­kia per­heen­jä­se­niä. Lap­si ais­tii ko­din il­ma­pii­riä her­käs­ti.

– Olem­me avoi­mes­ti näyt­tä­neet tun­tei­ta, yh­des­sä on it­ket­ty ja nau­ret­tu. Näin lap­set ovat op­pi­neet, et­tä heil­lä on oi­keus sur­ra ja hei­tä loh­du­te­taan. Su­run kes­kel­lä on tär­ke­ää luot­taa, et­tä elä­mä saa jat­kua.

Ala­pi­han per­hees­sä on kol­me eri-ikäis­tä las­ta. Ala­pi­han mie­les­tä van­hem­mat tun­te­vat par­hai­ten kun­kin lap­sen luon­teen ja yk­si­löl­li­set omi­nai­suu­det. Sa­moin he tun­te­vat ilot, su­rut, vah­vuu­det ja tuen tar­peet.

– Lap­set ovat eri­lai­sia. Van­hem­man teh­tä­vä on ol­la kiin­nos­tu­nut lap­sen elä­mäs­tä. On ol­ta­va her­kil­lä niin, et­tä tun­tee lap­sen­sa hy­vin. Tämä vaa­tii ai­kaa ja yh­des­sä­o­loa koko per­heen kans­sa. Täl­löin lap­set us­kal­ta­vat ker­toa pait­si iloi­sis­ta, myös huol­ta tuot­ta­vis­ta asi­ois­taan.

Ala­pi­han toi­vee­na on, et­tä hän ym­mär­täi­si omia lap­si­aan sil­loin­kin, kun he vart­tu­vat.

– Nuo­rel­le on erään­lai­nen ki­vi­jal­ka se, et­tä hän tie­tää, et­tä ko­to­na on tur­val­lis­ta ol­la, van­hem­mat tun­te­vat mi­nut ja tie­tä­vät, mis­sä lii­kun. Kun lap­si vart­tuu tei­ni-ikään, hä­nen on sil­loin­kin tar­ve kuul­la, et­tä hän on tosi ra­kas van­hem­mil­leen. On tär­ke­ää viet­tää ihan ar­kis­ta ko­tie­lä­mää, hö­pö­tel­lä, ju­tel­la ja puu­hail­la yh­des­sä las­ten toi­vo­mia jut­tu­ja.

Lii­li­an on es­ka­ri­lai­nen. Hän iloit­see sii­tä, et­tä saa leik­kiä nu­keil­la ja et­tä hä­nel­lä on äi­ti, isä ja si­sa­ruk­sia.

– Esi­kou­lus­sa mi­nul­la on hy­viä ka­ve­rei­ta, ja siel­lä saa leik­kiä ja ker­toa ta­ri­noi­ta. Ai­kui­set tu­le­vat avuk­si, jos lei­keis­sä tu­lee rii­to­ja, tai jos tip­puu kii­kus­ta, niin ai­kui­set aut­taa. Mi­nul­la on mot­to, et­ten ha­lua ol­la yk­sin, vaan ka­ve­rei­den kans­sa.

Lii­li­a­nin es­ka­ri­ryh­mäs­sä on lap­sia, jot­ka tar­vit­se­vat mo­nen­lais­ta apua ja tu­kea. Lii­li­an on saa­nut hy­vää pa­lau­tet­ta sii­tä, et­tä hän leik­kii kaik­kien kans­sa ja osaa aut­taa leik­ki­to­ve­rei­taan.

Ma­ri­ka Ala­pi­han mie­les­tä lap­set tar­vit­se­vat em­pa­ti­a­tai­to­ja, jot­ta osaa­vat ol­la syr­ji­mät­tä toi­sia lap­sia. Näi­tä tai­to­ja on tär­keä op­pia jo ko­to­na.

– Läh­tee jo pie­nes­tä, et­tä lap­set op­pi­vat, et­tä mui­ta lap­sia ei saa syr­jiä. Pu­hum­me usein ko­to­na las­ten kans­sa sii­tä, et­tei toi­sia lap­sia saa syr­jiä tai ar­vos­tel­la hei­dän vaa­te­tus­taan tai ul­ko­nä­kö­ään. Kes­kus­te­lem­me sii­tä, mi­ten näis­sä ti­lan­teis­sa on tar­peen us­ko­vai­se­na toi­mia. Esi­tän lap­sil­le ky­sy­myk­sen: ”Mil­tä teis­tä tun­tui­si tai mil­tä sii­tä toi­ses­ta lap­ses­ta tun­tui.”

Las­ten kans­sa yh­tei­set kes­kus­te­lu- ja suun­nit­te­lu­het­ket ovat par­haim­mil­laan las­ten ää­nen kuu­le­mis­ta ja hei­dän aja­tus­ten­sa ar­vos­ta­mis­ta.

– Usein suun­nit­te­lem­me ja pää­täm­me yh­des­sä las­ten kans­sa, mitä teh­dään. Las­ten mie­li­pi­tei­tä ja eh­do­tuk­sia kuun­nel­laan, jos jär­jes­te­tään esi­mer­kik­si per­heen yh­tei­nen kiva il­ta tai mie­ti­tään, mi­hin läh­de­tään ul­koi­le­maan.

Pie­net lap­set ovat us­kon esi­ku­via. Hei­dän aja­tuk­sen­sa pu­hut­te­le­vat van­hem­pia.

– Kun ar­jes­sa tu­lee eri­mie­li­syyk­siä, sil­loin on ihan pa­ras­ta, et­tä pyy­de­tään an­teek­si ja an­ne­taan an­teek­si. Tai jos äi­ti­nä mu­reh­din, pie­net opet­ta­vat: ”Älä sinä äi­ti mu­reh­di, kuun­nel­laan vaik­ka Sii­o­nin lau­lu­ja”. Lap­set kas­vat­ta­vat mei­tä van­hem­pia. Äi­ti­nä saan ol­la op­pi­laan pai­kal­la, Ala­pi­ha ki­teyt­tää.


Lap­sen oi­keuk­sien päi­vä

- Kan­sain­vä­lis­tä Lap­sen oi­keuk­sien päi­vää vie­te­tään lau­an­tai­na 20.11.

- Päi­vää vie­te­tään joka vuo­si sa­maan ai­kaan Yh­dis­ty­nei­den Kan­sa­kun­tien lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­sen hy­väk­sy­mi­sen kun­ni­ak­si.

- Lap­sen oi­keuk­sien viik­ko on päi­vän yh­tey­des­sä vie­tet­tä­vä tee­ma­viik­ko, jota vie­te­tään tänä vuon­na 15.–21.11.

- Sen ta­voit­tee­na on li­sä­tä Lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­sen tun­net­tuut­ta ja oi­keuk­sien to­teu­tu­mis­ta.

- Vuo­den tee­ma on lap­sen oi­keus hy­vään koh­te­luun.

28.11.2021

– Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys