Kun töy­sä­läi­sel­tä Saa­ra Poh­jo­sel­ta ky­sy­tään, mikä hä­nes­tä tu­lee iso­na, vas­taus tu­lee em­pi­mät­tä:

– Ve­ron­mak­sa­ja. Olen saa­nut tä­hä­nas­ti­ses­sa elä­mäs­sä­ni niin pal­jon hy­viä asi­oi­ta ve­ro­mar­koil­la, et­tä toi­von voi­va­ni osal­lis­tua sen ta­kai­sin­mak­suun.

Saa­ra on sel­vin­nyt eri­tyi­sen hy­vän huu­mo­rin­ta­jun­sa avul­la mo­nes­ta ki­pe­räs­tä ti­lan­tees­ta. Hän ei kai­paa sää­liä ei­kä päi­vit­te­li­jöi­tä.

Pe­rus­luon­teel­taan luot­ta­vai­sen nuo­ren nai­sen his­to­ri­as­sa on vai­ke­am­pi­a­kin ai­ko­ja. 12-vuo­ti­aa­na hä­nel­lä oli voi­mak­kai­ta pel­ko­ja ja epäi­lyk­siä omas­ta us­kos­ta sekä koko us­kon jär­ke­vyy­des­tä.

– Tai­vaan Isä an­toi sil­loin mi­nul­le ar­vok­kaan saat­to­mie­hen, jon­ka kans­sa jut­te­lim­me pal­jon. Sil­loin us­ko tuli mi­nul­le oma­koh­tai­sek­si ja rau­ha pa­la­si sy­dä­mee­ni.

Saa­ran sit­keyt­tä

Myö­hem­min, kun Saa­ral­le tuli uu­sia sai­rauk­sia ja uu­sia di­ag­noo­se­ja, hä­nen van­hem­pan­sa saat­toi­vat puus­kah­taa ole­van­sa kat­ke­ria Tai­vaan Isäl­le sii­tä, et­tä hän on an­ta­nut ty­töl­le niin pal­jon vai­vo­ja. Lap­se­nus­kos­sa tyt­tö ih­met­te­li:

– Mi­ten Tai­vaan Isäl­le voi ol­la kat­ke­ra?

Isän­maal­la ja it­se­näi­sel­lä Suo­mel­la on Saa­ral­le eri­tyi­nen mer­ki­tys. Hän kun­ni­oit­taa so­ta­ve­te­raa­ne­ja ja ker­too heil­le syyn­kin:

– Jos te et­te oli­si puo­lus­ta­neet maa­tam­me ja us­ko­neet pys­ty­vän­ne sii­hen Ju­ma­lan avul­la, mi­nul­la­kaan ei oli­si ol­lut hen­kiin­jää­mis­mah­dol­li­suuk­sia.

Kuul­tu­aan tä­män kaup­pa­reis­sul­la eräs tun­te­ma­ton ve­te­raa­ni ky­syi kos­tein sil­min:

– Saan­ko pi­tää si­nun pyö­rä­tuo­li­si kah­vas­ta kiin­ni kas­sal­le as­ti?

Saa­ra opis­ke­lee Sei­nä­jo­en am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa ta­lous­hal­lin­toa. Yli­op­pi­las­to­dis­tus on jo ta­ka­tas­kus­sa. Haa­ve työ­e­lä­mäs­tä ja ve­ron­mak­sa­jak­si pää­se­mi­ses­tä hää­möt­tää.

Teks­ti: Ei­la Poh­jo­nen

Kuva Saa­ra Poh­jo­sel­ta Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.4.2014