JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Muis­to­ja Vil­ja­mi-pa­pas­ta

Puhutaan maasta ja taivaasta
30.11.2019 13.14

Vil­ja­mi-pap­pa­ni oli yk­si heis­tä, jot­ka syk­syl­lä 1939 läh­ti­vät puo­lus­ta­maan Suo­me­am­me. Hän pal­ve­li JR27:ssa ki­vää­ri­ryh­män joh­ta­ja­na. Edes­sä oli­vat muun mu­as­sa Raat­teen­tien ää­rim­mäi­sen ras­kaat tais­te­lut.

Jat­ko­so­das­sa pap­pa haa­voit­tui. Sir­pa­lei­ta ja vam­mo­ja jäi. Hä­nen toi­nen kä­ten­sä ei pa­ran­tu­nut kos­kaan. Se ei avau­nut it­ses­tään, vaan käsi piti joka ker­ta ava­ta toi­sel­la kä­del­lä.

Sil­ti pap­pa elät­ti per­heen­sä maan­vil­je­li­jä­nä so­tien jäl­keen, eläk­keel­le jää­mi­seen­sä saak­ka.

Muis­tan Vil­ja­mi-pa­pan hil­jai­se­na, työ­te­li­ää­nä ja vaa­ti­mat­to­ma­na mie­he­nä, joka omas­sa vers­tas­huo­nees­saan teki muun mu­as­sa tai­dok­kai­ta pä­re­ko­re­ja.

Tär­keä muis­to it­sel­le­ni on jää­nyt sii­tä, kun pie­ne­nä kou­lu­lai­se­na me­nin mum­mon ja pa­pan luok­se kou­lun jäl­keen ja lei­kim­me pa­pan kans­sa hip­paa.

Muis­tan pa­pan myös is­tu­mas­sa etei­sen ison ra­di­on ää­res­sä, kuun­te­le­mas­sa il­tau­u­ti­sia. Mie­leen piir­tyi tun­ne, et­tä uu­ti­set oli­vat pa­pal­le tär­kei­tä. Nii­tä piti kuun­nel­la tar­kas­ti.

Tie­tääk­se­ni pap­pa ei kos­kaan pu­hu­nut so­das­ta, mut­ta hän näki sii­tä pai­na­jai­sia van­huus­vuo­siin saak­ka.

Mi­nua on lii­kut­ta­nut eräs äi­din ker­to­ma lap­suus­muis­to. Kun hän oli lap­si, he kä­vi­vät tal­vi­sin he­vos­kyy­dil­lä seu­rois­sa. Erääl­lä ker­ral­la mat­ka tait­tui kuu­ta­mon va­los­sa, pak­kas­sääs­sä. Oli kir­kas täh­ti­tai­vas, jota äi­ti­ni oli kat­sel­lut.

Pap­pa is­tui oh­jas­ta­mas­sa ja lau­loi: "Tääl­lä usein kor­pi­maa­ta kul­keis­sain, syn­kät pil­vet peit­tä­vät mun ko­ti­maan. Vaan kun Jee­sus Hen­kens kaut­ta loh­dut­taa, sil­loin mus­tat pil­vet kaik­ki hä­vi­ää."

Tuo Sii­o­nin lau­lu oli pa­pal­le tär­keä. Mi­nul­le tuo äi­din muis­to tuo loh­dut­ta­van tun­teen, et­tä us­ko an­toi pa­pal­le voi­maa niin ras­kai­na so­ta­vuo­si­na kuin rau­han ai­ka­na­kin, kun elä­mä kor­pi­mai­den kes­kel­lä oli työ­tä ja vai­vaa.

Kii­tos. Se sana on mie­les­sä­ni tä­nään, kun tal­vi­so­dan al­ka­mi­ses­ta on ku­lu­nut 80 vuot­ta. Kii­tos teil­le, Vil­ja­mi-pap­pa, Pek­ka-pap­pa ja koko ve­te­raa­ni­su­ku­pol­vi, et­tä puo­lus­tit­te isän­maa­tam­me.

Suu­ri kii­tol­li­suus on sii­tä, et­tä Ju­ma­la aut­toi. Il­man hä­nen apu­aan Suo­mi ei oli­si sel­vin­nyt.

HannaKallunki