– Ha­lu­at­ko mais­taa ko­li­koi­ta?

To­go­lai­nen Rei­ne Gnim­tou kuo­rii isot jams­si­juu­ret, pa­loit­te­lee ja huuh­te­lee peu­ka­lon­ko­koi­set loh­kot val­miik­si fri­tee­raus­ta var­ten. öl­jy po­rei­lee hii­li­lie­den alu­mii­ni­kat­ti­las­sa, ja het­ken pääs­tä kuu­mat jams­si­loh­kot, ewen kie­lel­lä ko­li­kot, ovat val­mii­ta syö­tä­väk­si si­pu­li­sen to­maat­ti­kas­tik­keen kans­sa.

Ho­tel­li, jon­ka ra­vin­to­las­sa Rei­ne työs­ken­te­lee kok­ki­na, on myy­ty uu­sil­le omis­ta­jil­le, ja töi­den jat­ku­mi­nen on epä­var­maa.

– Nyt mi­nul­la on puo­len vuo­den työ­so­pi­mus, en­kä tie­dä, jat­ku­vat­ko työt sen jäl­keen.

Rei­ne ha­lu­ai­si pe­rus­taa oman pie­nen ruo­ka­pai­kan, kos­ka työn­te­ki­jä­nä palk­ka on ma­ta­la ei­kä töi­tä ole help­po saa­da. Yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen vaa­tii pal­jon, ja Rei­ne toi­voo­kin, et­tä sai­si pe­rus­tet­tua yri­tyk­sen vii­den vuo­den si­säl­lä.

– Ju­ma­la tie­tää mei­dän toi­veem­me. Odo­tan, et­tä hän an­taa asi­at omal­la, oi­ke­al­la ajal­laan.

Rei­ne sai pa­ran­nuk­sen ar­mon vuon­na 2003.

– Van­hem­pa­ni oli­vat tyy­ty­väi­siä, vaik­ka ei­vät ole­kaan us­ko­mas­sa. Heis­tä on hyvä, et­tä täs­sä kir­kos­sam­me toi­min­ta on rau­hal­lis­ta. Tääl­lä on pal­jon ka­ris­maat­ti­sia kirk­ko­ja, jois­sa ju­ma­lan­pal­ve­lus on jok­seen­kin ää­ne­käs­tä ja rie­ha­kas­ta.

To­gon pää­kau­pun­gis­sa Lo­mes­sa on kol­mi­sen­kym­men­tä us­ko­vais­ta nuor­ta. Osa pää­see har­voin seu­roi­hin pit­kän mat­kan vuok­si. Rei­ne asuu kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä kir­kos­ta, jon­ka nimi on suo­mek­si An­teek­si­an­ta­muk­sen temp­pe­li.

– Jär­jes­täm­me nuor­ten kans­sa muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa ta­pah­tu­man. Kok­kaam­me ruo­kaa, syöm­me, lu­em­me Raa­mat­tua ja lau­lam­me ewek­si kään­net­ty­jä lau­lu­ja.

Rei­ne on ha­ke­nut kah­des­ti vii­su­mia Suo­meen, kun ys­tä­vä­per­he ha­lu­si kut­sua hä­net vie­raak­seen. Mo­lem­mil­la ker­roil­la tuli kiel­tei­nen pää­tös, kos­ka Suo­men vi­ra­no­mai­set ei­vät us­ko­neet, et­tä hän pa­lai­si ta­kai­sin To­goon.

– Kun sain pää­tök­sen, olin to­del­la su­rul­li­nen. Us­kon, et­tä oli­sin saa­nut pal­jon us­ko­vai­sia ys­tä­viä, jos oli­sin pääs­syt Suo­meen.

Fa­ce­boo­kis­sa Rei­ne jut­te­lee muu­ta­man us­ko­vai­sen ys­tä­vän kans­sa.

– Oli­si mu­ka­va saa­da li­sää ys­tä­viä, tul­kaa tän­ne vie­rai­lul­le. Mai­dem­me vä­lil­lä on suu­ria ero­ja, mut­ta tur­val­lis­ta tääl­lä­kin on. Ja on sama us­ko.

Rei­ne iloit­see us­kos­ta, sii­tä, et­tä on syn­nit an­teek­si.

– Us­kon myö­tä mi­nul­la on toi­vo ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. On to­del­lis­ta ar­moa, et­tä syn­nit ovat an­teek­si.

Teks­ti: Mik­ko Ju­vo­nen

Kuva: Satu Ju­vo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.5.2017