JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tit: Koh­taa­mi­nen lu­ki­joi­den kans­sa pal­kit­see

Puhutaan maasta ja taivaasta
21.11.2016 6.20

Juho Leh­to­la ja An­na Vir­ta­nen ovat ol­leet blo­gis­tei­na Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­des­sä sen pe­rus­ta­mi­ses­ta al­ka­en. Hei­dän ja 13 muun blo­gis­tin en­sim­mäi­set teks­tit tu­li­vat lu­et­ta­vik­si huh­ti­kuus­sa 2014, jol­loin verk­ko­leh­ti jul­kais­tiin. Kum­pi­kin ker­too, et­tä blo­gis­tin teh­tä­väs­sä an­toi­sin­ta on ol­lut koh­da­ta lu­ki­joi­ta.

– Ilo on ol­lut se, et­tä sa­nat ovat koh­dan­neet lu­ki­jan. Mo­nes­sa pa­laut­tees­sa toi­vo­tet­tiin voi­mia ja siu­naus­ta mi­nul­le ja koko per­heel­le. Ne sa­nat oon tun­te­nut mel­kein konk­reet­ti­ses­ti. Kuin läm­min käsi ois las­keu­tu­nut ol­ka­pääl­le, An­na ker­too.

– Po­si­tii­vi­set pa­laut­teet ovat an­ta­neet pal­jon. Olen aja­tel­lut, et­tä jos yk­si­kin lu­ki­ja on ko­ke­nut teks­tin he­rät­tä­vän aja­tuk­sia ja on voi­nut sii­hen sa­mais­tua, teks­ti on täyt­tä­nyt teh­tä­vän­sä, Juho sa­noo.

Ki­pua ja roh­kai­sua

An­na on huo­man­nut, et­tä kir­joi­tus, jol­le an­taa pal­jon it­ses­tään ja jon­ka kans­sa ki­pui­lee eri­tyi­ses­ti, on­kin sel­lai­nen, joka koh­taa lu­ki­jan. Ju­hol­la on sa­man­lai­nen ko­ke­mus:

– Kir­joi­tin erääs­sä teks­tis­sä­ni pu­hu­jan teh­tä­väs­tä ot­si­kol­la Pal­ve­li­jan ar­ka pyyn­tö. Teks­tin jul­kai­se­mi­nen oli mi­nul­le vai­ke­aa. Tun­tui sil­tä, et­tä pu­hu­jan teh­tä­vä on lii­an suu­ri ai­he, et­tä minä voi­sin sitä jul­ki­ses­ti kä­si­tel­lä. Pel­kä­sin, et­tä teks­ti­ä­ni ym­mär­re­tään vää­rin. Sain kui­ten­kin sii­hen liit­ty­en mo­nia roh­kai­se­via yh­tey­de­not­to­ja. Mo­net pu­hu­jat ker­toi­vat teks­tin ta­voit­ta­neen jo­ta­kin sii­tä, mitä he­kin ovat ko­ke­neet. Kir­joi­tuk­se­ni poh­jal­ta syn­tyi mon­ta kes­kus­te­lua, joi­ta ar­vos­tan ja muis­te­len edel­leen, Juho ker­too.

An­naa on kos­ket­ta­nut se, et­tä mo­net lu­ki­jat ovat ha­lun­neet ker­toa hä­nel­le elä­mäs­tään.

– Luot­ta­mus on läm­mit­tä­nyt. Ih­meel­lis­tä on ol­lut lu­kea, et­tä blo­gi­ni on ol­lut jol­le­kin voi­ma­va­ra ar­jes­sa. Ja et­tä sa­nat ovat kos­ket­ta­neet lu­ki­jaa, it­ket­tä­neet tai et­tä jot­ku ovat nau­ra­neet teks­tin ää­res­sä kans­sa­ni ar­jen sat­tu­muk­sil­le. Tai et­tä joku on saa­nut voi­mia us­ko­mi­seen, An­na ker­too.

Kir­joit­ta­mi­nen vaa­tii aja­tus­työ­tä

An­na ja Juho ker­to­vat, et­tä kir­joit­ta­mi­nen on ol­lut pal­kit­se­vaa, mut­ta ajoit­tain työ­läs­tä­kin.

– Vä­lil­lä on ol­lut vai­ke­aa löy­tää ai­kaa kir­joit­ta­mi­seen. Jot­kut teks­tit ovat syn­ty­neet kuin it­ses­tään, mut­ta joi­den­kin kans­sa on ol­lut iso työ. Teh­tä­väs­sä on ol­lut kui­ten­kin koko ajan po­si­tii­vi­nen vire, Juho sa­noo.

– Vaik­ka it­se kir­joit­ta­mi­seen ei mene kau­an, aja­tus­työ on tie­toi­ses­ti tai ali­ta­jui­ses­ti pi­tem­män ai­kaa käyn­nis­sä. Jos­kus tun­tui, et­tä elä­mä on niin täyt­tä, et­tei tuol­le aja­tus­työl­le ole ai­kaa. Ilon on tuo­nut se, kun on löy­ty­nyt ai­he ja tul­lut tun­ne, et­tä sa­nat juok­sut­ta­vat ky­nää, An­na ku­vai­lee.

Alus­sa jän­nit­ti

Mil­lai­set miet­teet An­nal­la ja Ju­hol­la oli sil­loin, kun he aloit­ti­vat blo­gis­tei­na? Mil­lais­ta oli hy­pä­tä tun­te­mat­to­maan, kir­joit­taa oma­ää­ni­siä teks­te­jä verk­ko­maa­il­maan, leh­teen, joka vas­ta oli ot­ta­mas­sa en­si­as­ke­lei­taan? Mo­lem­mat ker­to­vat, et­tä teh­tä­vä jän­nit­ti.

– Mie­tin, on­ko mi­nus­ta teh­tä­vään. Eh­din si­tä­kin mu­reh­tia, mi­ten vaik­ka­pa työ­ka­ve­rit tai naa­pu­rit re­a­goi­vat, jos tör­mää­vät teks­tei­hi­ni ver­kos­sa. Ja saan­ko yli­pää­tään joka kuu­kau­si ai­kaan uu­den kir­joi­tuk­sen, Juho ker­too.

– Mi­nua jän­nit­ti ja vä­hän hir­vit­ti­kin, et­tä mi­hin­hän olen lu­pau­tu­nut, ja se­kin, et­tä mitä jos blo­gi­kir­joi­tuk­sia ryö­py­te­tään net­ti­maa­il­mas­sa. Osaan­ko kir­joit­taa, ja löy­tyy­kö ai­hei­ta. Toi­voin, et­tä kir­joit­ta­mal­la voin ol­la osal­ta­ni avaa­mas­sa ta­val­li­sen us­ko­vai­sen ta­val­li­sia aja­tuk­sia, pie­ni kur­kis­tu­sik­ku­na ar­keen, us­ko­mi­seen ja elä­mä­ni ar­voi­hin. Sa­mal­la toi­saal­ta oli myös ar­kuus tul­la omin kas­voin esiin net­ti­maa­il­maan, An­na muis­te­lee.

Kum­pi­kin ker­too, et­tä nuo lu­ki­joi­den re­ak­ti­oi­hin liit­ty­vät huo­le­nai­heet ovat osoit­tau­tu­neet tur­hik­si: hei­dän saa­man­sa pa­lau­te on ol­lut asi­al­lis­ta.

Pit­kä mut­ta mu­ka­va pol­ku

An­nan vii­mei­nen blo­gi­teks­ti jul­kais­tiin lo­ka­kuus­sa, ja Juho on jät­tä­mäs­sä teh­tä­vän vuo­den­vaih­tees­sa. An­na ha­lu­aa roh­kais­ta ny­kyi­siä ja tu­le­via blo­gis­te­ja kir­joit­ta­maan omal­la ää­nel­lään it­sel­leen lä­hei­sis­tä asi­ois­ta.

Juho vink­kaa, et­tä oli­si hyvä, jos blo­gis­tit mai­nit­si­si­vat säh­kö­pos­ti­o­soit­teen­sa esit­te­ly­teks­tis­sään.

– Kun blo­geis­sa ei ole kes­kus­te­lu­pals­taa, on tär­ke­ää, et­tä kes­kus­te­lun mah­dol­li­suus kui­ten­kin tar­jo­taan suo­raan blo­gis­tin kans­sa, Juho to­te­aa.

Mo­lem­pien ko­ke­mus teh­tä­väs­tä on po­si­tii­vi­nen.

– Us­kon, et­tä olen myös ke­hit­ty­nyt kir­joit­ta­ja­na teh­tä­vän myö­tä. Nyt oli­si pie­nem­pi kyn­nys läh­teä vas­taa­vaan työ­hön mu­kaan. On kui­ten­kin mu­ka­va an­taa paik­ka seu­raa­vil­le kir­joit­ta­jil­le. Kol­me vuot­ta on täl­lai­ses­sa teh­tä­väs­sä yl­lät­tä­vän pit­kä pol­ku, Juho poh­tii.

HannaKallunki
17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys