Päivämiehen verkkolehden blogistit: Kohtaaminen lukijoiden kanssa palkitsee
Juho Lehtola ja Anna Virtanen ovat olleet blogisteina Päivämiehen verkkolehdessä sen perustamisesta alkaen. Heidän ja 13 muun blogistin ensimmäiset tekstit tulivat luettaviksi huhtikuussa 2014, jolloin verkkolehti julkaistiin. Kumpikin kertoo, että blogistin tehtävässä antoisinta on ollut kohdata lukijoita.
– Ilo on ollut se, että sanat ovat kohdanneet lukijan. Monessa palautteessa toivotettiin voimia ja siunausta minulle ja koko perheelle. Ne sanat oon tuntenut melkein konkreettisesti. Kuin lämmin käsi ois laskeutunut olkapäälle, Anna kertoo.
– Positiiviset palautteet ovat antaneet paljon. Olen ajatellut, että jos yksikin lukija on kokenut tekstin herättävän ajatuksia ja on voinut siihen samaistua, teksti on täyttänyt tehtävänsä, Juho sanoo.
Kipua ja rohkaisua
Anna on huomannut, että kirjoitus, jolle antaa paljon itsestään ja jonka kanssa kipuilee erityisesti, onkin sellainen, joka kohtaa lukijan. Juholla on samanlainen kokemus:
– Kirjoitin eräässä tekstissäni puhujan tehtävästä otsikolla Palvelijan arka pyyntö. Tekstin julkaiseminen oli minulle vaikeaa. Tuntui siltä, että puhujan tehtävä on liian suuri aihe, että minä voisin sitä julkisesti käsitellä. Pelkäsin, että tekstiäni ymmärretään väärin. Sain kuitenkin siihen liittyen monia rohkaisevia yhteydenottoja. Monet puhujat kertoivat tekstin tavoittaneen jotakin siitä, mitä hekin ovat kokeneet. Kirjoitukseni pohjalta syntyi monta keskustelua, joita arvostan ja muistelen edelleen, Juho kertoo.
Annaa on koskettanut se, että monet lukijat ovat halunneet kertoa hänelle elämästään.
– Luottamus on lämmittänyt. Ihmeellistä on ollut lukea, että blogini on ollut jollekin voimavara arjessa. Ja että sanat ovat koskettaneet lukijaa, itkettäneet tai että jotku ovat nauraneet tekstin ääressä kanssani arjen sattumuksille. Tai että joku on saanut voimia uskomiseen, Anna kertoo.
Kirjoittaminen vaatii ajatustyötä
Anna ja Juho kertovat, että kirjoittaminen on ollut palkitsevaa, mutta ajoittain työlästäkin.
– Välillä on ollut vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiseen. Jotkut tekstit ovat syntyneet kuin itsestään, mutta joidenkin kanssa on ollut iso työ. Tehtävässä on ollut kuitenkin koko ajan positiivinen vire, Juho sanoo.
– Vaikka itse kirjoittamiseen ei mene kauan, ajatustyö on tietoisesti tai alitajuisesti pitemmän aikaa käynnissä. Joskus tuntui, että elämä on niin täyttä, ettei tuolle ajatustyölle ole aikaa. Ilon on tuonut se, kun on löytynyt aihe ja tullut tunne, että sanat juoksuttavat kynää, Anna kuvailee.
Alussa jännitti
Millaiset mietteet Annalla ja Juholla oli silloin, kun he aloittivat blogisteina? Millaista oli hypätä tuntemattomaan, kirjoittaa omaäänisiä tekstejä verkkomaailmaan, lehteen, joka vasta oli ottamassa ensiaskeleitaan? Molemmat kertovat, että tehtävä jännitti.
– Mietin, onko minusta tehtävään. Ehdin sitäkin murehtia, miten vaikkapa työkaverit tai naapurit reagoivat, jos törmäävät teksteihini verkossa. Ja saanko ylipäätään joka kuukausi aikaan uuden kirjoituksen, Juho kertoo.
– Minua jännitti ja vähän hirvittikin, että mihinhän olen lupautunut, ja sekin, että mitä jos blogikirjoituksia ryöpytetään nettimaailmassa. Osaanko kirjoittaa, ja löytyykö aiheita. Toivoin, että kirjoittamalla voin olla osaltani avaamassa tavallisen uskovaisen tavallisia ajatuksia, pieni kurkistusikkuna arkeen, uskomiseen ja elämäni arvoihin. Samalla toisaalta oli myös arkuus tulla omin kasvoin esiin nettimaailmaan, Anna muistelee.
Kumpikin kertoo, että nuo lukijoiden reaktioihin liittyvät huolenaiheet ovat osoittautuneet turhiksi: heidän saamansa palaute on ollut asiallista.
Pitkä mutta mukava polku
Annan viimeinen blogiteksti julkaistiin lokakuussa, ja Juho on jättämässä tehtävän vuodenvaihteessa. Anna haluaa rohkaista nykyisiä ja tulevia blogisteja kirjoittamaan omalla äänellään itselleen läheisistä asioista.
Juho vinkkaa, että olisi hyvä, jos blogistit mainitsisivat sähköpostiosoitteensa esittelytekstissään.
– Kun blogeissa ei ole keskustelupalstaa, on tärkeää, että keskustelun mahdollisuus kuitenkin tarjotaan suoraan blogistin kanssa, Juho toteaa.
Molempien kokemus tehtävästä on positiivinen.
– Uskon, että olen myös kehittynyt kirjoittajana tehtävän myötä. Nyt olisi pienempi kynnys lähteä vastaavaan työhön mukaan. On kuitenkin mukava antaa paikka seuraaville kirjoittajille. Kolme vuotta on tällaisessa tehtävässä yllättävän pitkä polku, Juho pohtii.
Jeesus sanoo: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:9
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
