​Jaak­ko Kal­ta­ka­ri haa­vei­li jo pie­ne­nä poi­ka­na pa­pin uras­ta. Nyt hän on jää­mäs­sä eläk­keel­le Hau­ki­pu­taan kirk­ko­her­ran vi­ras­ta. Eläk­keel­le­jää­mis­juh­laa vie­tet­tiin jou­lu­kuus­sa, jol­loin Kal­ta­ka­ri saar­na­si mes­sus­sa Hau­ki­pu­taan kir­kos­sa.

Kal­ta­ka­ri on toi­mi­nut työ­vuo­si­naan pas­to­rin vi­ras­sa kol­mi­sen vuot­ta ja kirk­ko­her­ran teh­tä­vis­sä Hau­ki­pu­taal­la ja Tyr­nä­väl­lä 35 vuo­den ajan. Hä­nen mu­kaan­sa pa­pin tär­kein teh­tä­vä on ol­la ai­na val­mis ju­lis­ta­maan hy­vää sa­no­maa, evan­ke­liu­mia, ja pal­ve­le­maan seu­ra­kun­ta­lai­sia sie­lun­hoi­ta­ja­na.

– Pa­pin kil­voit­te­luun teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­sa kuu­luu nii­den oi­ke­an tär­keys­jär­jes­tyk­sen muis­ta­mi­nen. Täl­löin pa­pil­la säi­lyy myös oi­kea kut­su­mus­tie­toi­suus.

Haas­ta­vim­mak­si pa­pin teh­tä­väk­si Kal­ta­ka­ri mai­nit­see su­re­vien rin­nal­la kul­ke­mi­sen sil­loin, kun hei­dän lä­hei­sen­sä on yl­lät­tä­en kuol­lut.

– Kui­ten­kin näis­sä­kin ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan apu niin su­re­vil­le kuin pa­pil­le­kin aut­taa su­run läpi käy­mi­ses­sä. Kuun­te­li­jan ja lä­hel­lä ole­van osa on täl­löin sie­lun­hoi­ta­jan teh­tä­väs­sä kes­kei­sin asia, hän nä­kee.

– Kos­ket­ta­vim­pia het­kiä ovat ol­leet kut­sut sai­rai­den luok­se. Kun näis­sä ti­lan­teis­sa on saa­nut vie­dä Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia Ju­ma­lan val­mis­ta­maan sy­dä­meen, on ko­ke­nut, et­tä tämä pyhä teh­tä­vä on ko­ko­naan Ju­ma­lan työn va­ras­sa.

Ju­ma­lan sana kir­kon pe­rus­ta

Kal­ta­ka­ri to­te­aa, et­tä ra­kas kirk­kom­me elää nyt myrs­kyn ai­kaa.

– Ju­ma­lan sa­nas­ta luo­pu­mi­nen on voi­ma­kas­ta eri­tyi­ses­ti maal­lis­tu­nees­sa yh­teis­kun­nas­sa. Nyt kir­kol­ta ky­sy­tään en­nen kaik­kea si­tou­tu­mis­ta Ju­ma­lan py­hään sa­naan, hän to­te­aa.

Hä­nen mie­les­tään kir­kon us­kot­ta­vuus mu­re­nee, jos kir­kon työn­te­ki­jät ja päät­tä­jät te­ke­vät rat­kai­sun­sa ylei­sen mie­li­pi­teen mu­kaan.

– Me saam­me ru­koil­la Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta kirk­kom­me työs­sä toi­mi­vil­le ja päät­tä­jil­le, et­tä Ju­ma­lan sana sai­si ol­la us­kon ja elä­män ai­no­a­na pe­rus­ta­na kirk­kom­me toi­min­nas­sa.

Kir­kon ar­vo­kas teh­tä­vä

Kal­ta­ka­ri nä­kee kir­kon mer­ki­tyk­sen kan­sam­me kes­kel­lä edel­leen­kin ar­vok­kaa­na ja tär­ke­ä­nä.

– Kirk­ko tar­jo­aa Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vaa ju­lis­tus­ta, kris­til­lis­tä kas­va­tus­ta ja ope­tus­ta kai­kil­le ikä­ryh­mil­le. Kirk­ko huo­leh­tii di­a­ko­ni­an hen­ges­sä avun tar­pees­sa ole­vis­ta lä­him­mäi­sis­tä. Kir­kol­la ja sen seu­ra­kun­nil­la on edel­leen­kin mo­nia avoi­mia ovia vie­dä kris­til­lis­tä sa­no­maa laa­jal­ti yh­teis­kun­taan.

Kal­ta­ka­ri roh­kai­see van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sia nuo­ria ha­keu­tu­maan kir­kon eri teh­tä­viin.

– Iloit­sen sii­tä, et­tä olen voi­nut teh­dä työ­tä kir­kos­sam­me kaik­kia seu­ra­kun­ta­lai­sia pal­vel­len us­kon ja hen­ki­lö­koh­tai­sen va­kau­muk­se­ni mu­kai­ses­ti. Toi­nen toi­sen­sa kun­ni­oit­ta­mi­sen hen­ki val­lit­see kirk­kom­me työn­te­ki­jöi­den kes­kuu­des­sa.

– Kris­tit­tyi­nä voim­me jo­kai­nen kir­kos­sa ja seu­ra­kun­nis­sa vai­kut­taa ra­ken­ta­vas­ti Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­sen us­kon ja elä­män puo­les­ta.

Elä­ke­läi­sen suun­ni­tel­mia

Nyt, kun elä­ke­päi­vät hää­möt­tä­vät, on py­säh­ty­mi­sen ai­ka. Kal­ta­ka­ri on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä saa siir­tyä ter­vee­nä eläk­keel­le.

– Toi­von, et­tä saan an­taa enem­män ai­kaa puo­li­sol­le ja lä­him­mil­le. Har­ras­tuk­si­a­kin kun­toi­lun ja met­sän­hoi­don li­säk­si on suun­ni­tel­mis­sa. Luo­tan sii­hen, et­tä saan eläk­keel­lä­kin so­pi­vas­sa mää­rin täyt­tää kut­su­mus­ta­ni pa­pin teh­tä­vis­sä ja sa­nan­pal­ve­li­ja­na.

Kal­ta­ka­ri haa­vei­li jo pie­ne­nä poi­ka­na pa­pin uras­ta.

– Van­hem­pa­ni kä­vi­vät ah­ke­ras­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa seu­ro­jen li­säk­si. Hau­ki­pu­taan pa­pit jät­ti­vät mi­nul­le hy­vän esi­ku­van, kun sain ol­la usein kuu­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa ko­ti­kir­kos­sa, hän ker­too.

Kuva: Pek­ka Pöyh­tä­ri