JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Seuroissa Keniassa: Pienestä sinapinsiemenestä suureksi puuksi

Isopahkala Katri
Puhutaan maasta ja taivaasta
17.9.2016 6.47

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160917064700

Ma­ny­wan­dan ka­las­ta­ja­ky­läs­sä, man­go­puun al­la pi­de­tyt seu­rat jäi­vät Ke­ni­as­sa lä­he­tys­mat­kal­la ol­lei­den mie­leen. Nuo seu­rat ko­ko­si­vat eri­tyi­ses­ti nai­sia ja lap­sia, sil­lä suu­ri osa mie­his­tä oli ka­las­ta­mas­sa.

Ka­le­vi Nie­mi­kor­pi ja Sa­mu­li Riek­ki mat­kus­ti­vat 5.–15. elo­kuu­ta lä­he­tys­mat­kal­le Ke­ni­aan. SRK:n kut­su­mien lä­he­tys­pu­hu­jien li­säk­si mat­kal­le osal­lis­tui­vat Ka­le­vin vai­mo Tuu­la Nie­mi­kor­pi sekä hei­dän tyt­tä­ren­sä Sal­la Sääs­ki­lah­ti.

Lä­he­tys­mat­ka­lai­set kier­si­vät aluk­si Vic­to­ri­a­jär­ven poh­jois­puo­lel­la Län­si-Ke­ni­an alu­eel­la. Täl­lä alu­eel­la pu­heet tul­kat­tiin luon kie­lel­le, toi­sin kuin Nai­ro­bin alu­eel­la, jos­sa käy­tet­tiin swa­hi­lin kiel­tä.

Samuel Okola palveli seurapuhujana suomalaisten lähetyspuhujien kanssa.

Samuel Okola palveli seurapuhujana suomalaisten lähetyspuhujien kanssa.

Mat­kan lop­pu­puo­lel­la pa­lat­tiin Nai­ro­biin, jos­ta teh­tiin seu­ra­mat­ka 150 ki­lo­met­rin pää­hän Na­ku­ruun.

– Mat­kal­la oli upei­ta mai­se­mia, ja tie kul­ki yli 2 500 met­rin kor­keu­des­sa. Näim­me myös api­noi­ta, seep­ro­ja ja mui­ta vil­lie­läi­miä rei­tin kul­kies­sa kan­sal­lis­puis­ton ra­jal­la, ker­to­vat Tuu­la ja Ka­le­vi Nie­mi­kor­pi.

Kym­me­nen päi­vää kes­tä­nyt mat­ka su­jui tur­val­li­ses­ti, ja säät oli­vat au­rin­koi­set. Seu­ro­ja pi­det­tiin yh­det tai kah­det jo­kai­se­na päi­vä­nä, yleen­sä ko­deis­sa.

Kenian ylänkö on maisemiltaan huikea. Matkalla Nakuruun käytiin 2500 metriä merenpinnan yläpuolella.

Kenian ylänkö on maisemiltaan huikea. Matkalla Nakuruun käytiin 2500 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ju­ma­lan ih­meel­li­nen siu­naus

Ke­ni­an us­ko­vais­ten jouk­ko on laa­jen­tu­nut pal­jon en­sim­mäis­ten SRK:n jär­jes­tä­mien lä­he­tys­mat­ko­jen ajois­ta. Sa­mu­li Riek­ki kävi en­sim­mäi­sen ker­ran Ke­ni­as­sa 15 vuot­ta sit­ten, jol­loin hän osal­lis­tui oma­kus­tan­tei­ses­ti Jou­ko Haap­saa­ren ja Tuo­mas Hän­ni­sen te­ke­mäl­le lä­he­tys­mat­kal­le.

– Nyt jäi mie­leen se Ju­ma­lan ih­meel­li­nen siu­naus, kun kah­den us­ko­vai­sen ryh­mäs­tä (Sa­rah ja Le­o­nard) on kas­va­nut iso jouk­ko. Tu­lee mie­leen Raa­ma­tus­ta se si­na­pin­sie­men, jos­ta kas­vaa suu­ri puu.

Ke­ni­an us­ko­vais­ten toi­min­taa or­ga­ni­soi kak­si omaa rau­ha­nyh­dis­tys­tä, toi­nen Si­ay­an ja toi­nen Nai­ro­bin alu­eel­la. Mo­lem­pien joh­to­kun­nat ko­koon­tui­vat lä­he­tys­mat­kan ai­ka­na. Kes­kus­te­lun ai­hee­na oli eri­tyi­ses­ti ul­ko­mail­ta tu­le­van hu­ma­ni­taa­ri­sen avun ja­ka­mi­nen alu­eel­le.

Kaleb on Kalevi ja Tuula Niemikorven kummipoika ja Esther on Salla Sääskilahden kummityttö. Lähetysmatkalaiset veivät lapsille pieniä tuliaisia ja kummitodistukset.

Kaleb on Kalevi ja Tuula Niemikorven kummipoika ja Esther on Salla Sääskilahden kummityttö. Lähetysmatkalaiset veivät lapsille pieniä tuliaisia ja kummitodistukset.

Us­kon­si­sa­ri­a­kin oli odo­tet­tu

Koh­taa­mi­set Ke­ni­an us­ko­vais­ten kans­sa jäi­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mat­ka­lais­ten mie­leen. Sal­la Sääs­ki­lah­tea pu­hut­te­li vaa­ti­mat­to­mis­sa olois­sa elä­vien us­ko­nys­tä­vien tyy­ty­väi­syys.

– Jo­kai­seen paik­kaan jäi pala sy­dän­tä. Jo­kai­ses­sa ko­dis­sa luon­to, luon­non mo­ni­muo­toi­suus ja eläi­met oli­vat läs­nä. Elä­mä näyt­ti suo­ma­lai­sen sil­min vaa­ti­mat­to­mal­ta, mut­ta se ilo, tyy­ty­väi­syys ja kii­tol­li­suus oli iki­muis­tois­ta.

Us­ko­vai­set ke­ni­a­lais­nai­set il­mai­si­vat mat­kan ai­ka­na ilon­sa sii­tä, et­tä heil­lä oli har­vi­nai­nen mah­dol­li­suus ta­va­ta suo­ma­lai­sia us­kon­si­sa­ria.

– Eräs äi­ti ker­toi ru­koil­leen­sa, et­tä Suo­mes­ta tu­li­si jos­kus nai­sia mu­ka­na, Tuu­la Nie­mi­kor­pi ker­too ja jat­kaa:

– Toi­vot­ta­vas­ti saim­me roh­kais­tua pai­kal­li­sia si­sa­ria jät­tä­mään ar­ki­set as­ka­reen­sa ja tu­le­maan sa­nan kuu­loon vel­jien mu­ka­na.

Kaukaiset uskonsisaret kohtasivat toisensa.

Kaukaiset uskonsisaret kohtasivat toisensa.

Ero­a­mi­sen hai­keus

Seu­ra­paik­koi­na toi­mi­neet ko­dit oli­vat juh­la­kun­nos­sa: val­koi­set lii­nat pöy­dil­lä ja tuo­leil­la. Ruo­ka oli puh­das­ta ja hy­vää.

– Ly­hy­en­kin ta­paa­mi­sen jäl­keen syn­tyi suu­ri rak­kaus näi­tä si­sa­ria ja vel­jiä koh­taan ja ero­a­mi­nen oli hai­ke­aa, Nie­mi­kor­vet ku­vai­le­vat.

Sa­mu­li Riek­ki luon­neh­tii ko­ke­maan­sa us­ko­nyh­teyt­tä:

– Koim­me us­kon siel­lä sa­mak­si ja yh­tei­sek­si, sy­dän­juu­ria myö­ten. Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki neu­voo Ke­ni­an us­ko­vai­si­a­kin, vaik­ka ar­ki­nen elä­mä on siel­lä mel­ko eri­lais­ta kuin tääl­lä.

Ku­vat: Ka­le­vi Nie­mi­kor­pi

Jut­tu jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 9/2016.

KatriIsopahkala
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys