Manywandan kalastajakylässä, mangopuun alla pidetyt seurat jäivät Keniassa lähetysmatkalla olleiden mieleen. Nuo seurat kokosivat erityisesti naisia ja lapsia, sillä suuri osa miehistä oli kalastamassa.
Kalevi Niemikorpi ja Samuli Riekki matkustivat 5.–15. elokuuta lähetysmatkalle Keniaan. SRK:n kutsumien lähetyspuhujien lisäksi matkalle osallistuivat Kalevin vaimo Tuula Niemikorpi sekä heidän tyttärensä Salla Sääskilahti.
Lähetysmatkalaiset kiersivät aluksi Victoriajärven pohjoispuolella Länsi-Kenian alueella. Tällä alueella puheet tulkattiin luon kielelle, toisin kuin Nairobin alueella, jossa käytettiin swahilin kieltä.
Samuel Okola palveli seurapuhujana suomalaisten lähetyspuhujien kanssa.
Matkan loppupuolella palattiin Nairobiin, josta tehtiin seuramatka 150 kilometrin päähän Nakuruun.
– Matkalla oli upeita maisemia, ja tie kulki yli 2 500 metrin korkeudessa. Näimme myös apinoita, seeproja ja muita villieläimiä reitin kulkiessa kansallispuiston rajalla, kertovat Tuula ja Kalevi Niemikorpi.
Kymmenen päivää kestänyt matka sujui turvallisesti, ja säät olivat aurinkoiset. Seuroja pidettiin yhdet tai kahdet jokaisena päivänä, yleensä kodeissa.
Kenian ylänkö on maisemiltaan huikea. Matkalla Nakuruun käytiin 2500 metriä merenpinnan yläpuolella.
Jumalan ihmeellinen siunaus
Kenian uskovaisten joukko on laajentunut paljon ensimmäisten SRK:n järjestämien lähetysmatkojen ajoista. Samuli Riekki kävi ensimmäisen kerran Keniassa 15 vuotta sitten, jolloin hän osallistui omakustanteisesti Jouko Haapsaaren ja Tuomas Hännisen tekemälle lähetysmatkalle.
– Nyt jäi mieleen se Jumalan ihmeellinen siunaus, kun kahden uskovaisen ryhmästä (Sarah ja Leonard) on kasvanut iso joukko. Tulee mieleen Raamatusta se sinapinsiemen, josta kasvaa suuri puu.
Kenian uskovaisten toimintaa organisoi kaksi omaa rauhanyhdistystä, toinen Siayan ja toinen Nairobin alueella. Molempien johtokunnat kokoontuivat lähetysmatkan aikana. Keskustelun aiheena oli erityisesti ulkomailta tulevan humanitaarisen avun jakaminen alueelle.
Kaleb on Kalevi ja Tuula Niemikorven kummipoika ja Esther on Salla Sääskilahden kummityttö. Lähetysmatkalaiset veivät lapsille pieniä tuliaisia ja kummitodistukset.
Uskonsisariakin oli odotettu
Kohtaamiset Kenian uskovaisten kanssa jäivät lähtemättömästi matkalaisten mieleen. Salla Sääskilahtea puhutteli vaatimattomissa oloissa elävien uskonystävien tyytyväisyys.
– Jokaiseen paikkaan jäi pala sydäntä. Jokaisessa kodissa luonto, luonnon monimuotoisuus ja eläimet olivat läsnä. Elämä näytti suomalaisen silmin vaatimattomalta, mutta se ilo, tyytyväisyys ja kiitollisuus oli ikimuistoista.
Uskovaiset kenialaisnaiset ilmaisivat matkan aikana ilonsa siitä, että heillä oli harvinainen mahdollisuus tavata suomalaisia uskonsisaria.
– Eräs äiti kertoi rukoilleensa, että Suomesta tulisi joskus naisia mukana, Tuula Niemikorpi kertoo ja jatkaa:
– Toivottavasti saimme rohkaistua paikallisia sisaria jättämään arkiset askareensa ja tulemaan sanan kuuloon veljien mukana.
Kaukaiset uskonsisaret kohtasivat toisensa.
Eroamisen haikeus
Seurapaikkoina toimineet kodit olivat juhlakunnossa: valkoiset liinat pöydillä ja tuoleilla. Ruoka oli puhdasta ja hyvää.
– Lyhyenkin tapaamisen jälkeen syntyi suuri rakkaus näitä sisaria ja veljiä kohtaan ja eroaminen oli haikeaa, Niemikorvet kuvailevat.
Samuli Riekki luonnehtii kokemaansa uskonyhteyttä:
– Koimme uskon siellä samaksi ja yhteiseksi, sydänjuuria myöten. Jumalan Pyhä Henki neuvoo Kenian uskovaisiakin, vaikka arkinen elämä on siellä melko erilaista kuin täällä.
Kuvat: Kalevi Niemikorpi
Juttu julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 9/2016.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.