Tuomas Hänninen
Aarne Lohi syntyi Lapin sodan aikana syyskuussa 1944. Suurperheen saanut Lohi kertoo kutsumuksena kokemastaan opettajan työstä, perhe-elämän vaiheista sekä puhujan tehtävästä.
Suomi eli syyskuussa 1944 alkaneen Lapin sodan aikaa kun Aarne Lohi syntyi. Pohjoisen arkea varjosti saksalaisten sotilaiden läsnäolo, ja sodan tieltä oli lähdettävä evakkoon. Lohen lapsuuden perhe oli Eino Lohen ja kätilö Veera Lohen kutsumina evakossa Oulunsalossa, kun muut Kuukasjärveltä olivat lähteneet Ruotsiin.
– Synnyin Oulunsalon kansakoululla 26.9.1944. Avustajana synnytyksessä toimi serkkuni, 15-vuotias Taimi Lohi. Varsinainen kätilö Veera-täti ei ollut synnytyksen alkaessa paikalla. Ristiäiset järjestettiin pian syntymäni jälkeen Oulunsalossa, Lohi kertoo.
Takaisin Kuukasjärven kotiin palattiin Lohen ollessa noin puolentoista kuukauden ikäinen. Kotiin palanneen onnellisen äidin tunteet on luettavissa kodin vieraskirjasta. Anna-äiti kirjoittaa 18.11.1944: ”Kiitos Jumalalle tästä hetkestä, että saimme palata rikkumattomaan kotiimme 10-viikkoiselta evakko-retkeltä ja tärkeintä, saimme isän sodasta terveenä kotiin. Perheemme on nyt: isä, äiti, Terttu, Heino, Ritva, Tuomas ja pikku-Aarne.”
Jumalaan luottaen avioliittoon
Aarne Lohi ja Anna Säkkinen tutustuivat Kemijärven seminaarissa, ja häitä vietettiin Säkkisen pirtissä joulupäivänä 1967. He saivat elää yhdessä lähes viiden vuosikymmenen mittaisen avioliiton. Häätilaisuudesta Lohi muistaa, kuinka Annan nuorin veli Kalevi oli opetellut soittamaan harmonia. Koska oli joulu, häämarssina soi Nyt seisahdun mä seimelles.
– Yläkerrassa pukeuduttiin häävaatteisiin ja sitten häämarssin soidessa laskeuduttiin alas pirttiin hääväen keskelle, Lohi kertoo.
Lohi muistelee hieman huvittuneena, kuinka eräs naapurin emäntä hämmästeli nuorta ja pienikokoista sulhasta ja totesi: ”Voi kuinka on polonen!”
Vihkimisen toimitti Antti Poukkula. Lohi muistaa hääpuheesta erityisesti kehotuksen kunnioittaa puolisoina toinen toista ja luottaa Jumalaan kaikissa elämänvaiheissa. Nämä neuvot ovat olleet tarpeellisia läpi elämän.
Opettajan työ kutsui
Lohi valmistui opettajaksi vuonna 1969. Virkoja oli vähän ja ensimmäisen työpaikkansa hän sai Sotkamosta. Anna-puoliso oli myös opettaja, mutta hänelle ei löytynyt paikkaa samalta paikkakunnalta.
– Uskovaisia perheitä Sotkamossa oli vähän, ja me oltiin ainoa uskovainen lapsiperhe paikkakunnalla. Lähetysseuroja oli kerran vuodessa, ja oli juhlaa, kun vierailevat puhujat yöpyivät usein meillä kotona.
Vuonna 1975 toteutui viimein toive palata kotiseudulle, kun Kuukasjärven koululle avautui opettajan paikka. Koulu oli sama, jossa Lohi oli itse aloittanut koulutiensä. Myös Anna-puoliso sai opettajan tehtävän läheiseltä Kuhan koululta. Lohi palveli Kuukasjärven koulun opettajana vuoteen 2005 saakka, lähes 30 vuoden ajan.
– Opettajan työ on ollut aina minulle selkeä kutsumustehtävä. Jo keskikoulun pääsykokeissa valitsin aineen aiheeksi ”Miksi haen keskikouluun?” ja kirjoitin haluavani opettajaksi, Lohi kertoo.
Myös hänen äitinsä Anna (o.s. Sarala) vaikutti ratkaisevasti ammatinvalintaan; Lohen äiti oli haaveillut opettajuudesta, mutta ei ollut saanut mahdollisuutta opiskeluun.
– Hän rohkaisi Terttua ja minua hakeutumaan seminaariin ja molempien kohdalla äidin toive toteutuikin, Lohi muistelee.
Luopumista ja uutta onnea
Aarne ja Anna Lohi saivat 13 lasta, joista yksi on päässyt taivaan kotiin. Anna sairastui syöpään, ja sairaus kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Viimeiset vuodet Lohi toimi hänen omaishoitajanaan. Anna-puoliso pääsi taivaan kotiin lokakuussa 2016.
– Koen, että saimme elää yhdessä Jumalan siunauksen alla, Lohi kertoo.
Omaishoitajan työ oli raskasta, mutta myös leskeksi jääminen oli Lohelle raskas koettelemus.
– Koti tuntui hiljaiselta, Lohi tuumaa ja kertoo rohkaistuneensa rukoilemaan Jumalalta uutta puolisoa. Jumala kuuli rukouksen, ja monien vaiheiden jälkeen Lohen rinnalle johdatettiin Leila (o.s. Eronen). He ovat olleet avioliitossa pian yhdeksän vuotta.
– Olen nyt ”Leilan hoidossa”, mikä tuntuu erityiseltä siunaukselta, kun iän tuomat sairaudet ovat tulleet tutuksi, Lohi kertoo.
Sananpalvelijan tehtävään
Kun Lohen perhe muutti Kuukasjärvelle vuonna 1975, Rauhanyhdistyksen ainoa sananpalvelija, puhuja, oli Väinö Lohi.
– Aavistin, että minut saatettaisiin kutsua tehtävään, Lohi muistelee.
Johtokunta, jossa olivat mukana myös hänen äitinsä ja veljensä, päättikin jo saman vuoden 1975 lopulla kutsua Lohen sananpalvelijaksi.
Helmikuussa 1976 Kuukasjärven koululla pidetyssä vuosikokouksessa Väinö Lohi laski kätensä Lohen pään päälle ja siunasi hänet arvokkaaseen tehtävään yhdessä paikalla olevan seurakunnan kanssa. Siitä alkoi usean vuosikymmenen mittainen elämää rikastuttava, mutta joskus myös perhettä kuormittava palvelutehtävä elävän kristillisyyden keskellä.
Ensimmäisen saarnansa Lohi piti Uutelan talon kamarissa tekstistä, jossa Jeesus siunaa lapsia.
– Toista kertaa en ole tuosta samaisesta tekstistä saarnannutkaan, Lohi hymähtää.
Lohi teki alkuvuosina paljon seuramatkoja Väinö Lohen kanssa. Väinö osasi opastaa ja rohkaista nuorempaa, mutta myös oikaista lempeästi, jos siihen oli tarve.
– Kerran olimme kylässä seurojen väliajalla syömässä ja talon emäntä alkoi moittimaan paikkakunnan muita uskovaisia. Väinö varoitti: ”Kun ei ole kuultu vastapuolta, ei kannataottaa kantaa.” Se ohje on ollut minulle hyvin tärkeä, Lohi kiittelee.
Viisi vuosikymmentä
Viime vuosina Lohi on saanut palvella Kuukasjärven, Ranuan ja Pattijoen Rauhanyhdistyksissä sekä Kanarian uskovaisia Gran Canarialla. Kun Lohi täytti 80 vuotta, hän ajatteli Taivaan Isän kyllä antavan merkin oikeasta ajasta luopua tehtävästä.
Viime syksynä Lohi koki kaksi vakavampaa sairaskohtausta, joiden seurauksena muisti heikkeni ratkaisevasti ja puheen tuottaminen niiden jälkeen on ollut vaikeampaa.
– Saarnan valmistelu ei ole koskaan ollut minulle helppoa, mutta nyt se on vaatinut aikaa yhä enemmän. On tarvittu myös nöyryyttä hyväksyä se ja rukousta sopeutua uuteen tilanteeseen. Ehkä se on juuri Jumalan hoitoa, etten iän karttuessa ja kokemuksen lisääntyessä kasvaisi pois Jumalan lapsen osasta, Lohi pohtii.
Lopulta aviopuoliso Leilan rohkaisemana ja tuella alkuvuodesta 2026 Lohi lähetti viestin Kuukasjärven Rauhanyhdistyksen johtokunnalle ja pyysi, että vuosikokous vapauttaisi hänet puhujan tehtävästä. Vapautus myönnettiin, ja nyt Lohi kokee myös iloa, että on saanut palvella Jumalan seurakuntaa siunauksen alla jopa 50 vuotta.
Jumala siunaa uusia tehtävään
Saman päivän iltana kun päätös luopua puhujan tehtävästä oli tehty, hän kuuli poikansa Arton pitämän iltahartauden ja ajatteli, että vanhoja ei enää tarvita, kun uusia nousee tilalle.
Arton lisäksi puhujiksi on hänen perheestään kutsuttu myös Lohen vävyt Johannes ja Juha.
– Vanhojen aika on väistyä. Jumala kyllä siunaa uusia lahjoja Siionin työhön, Lohi sanoo.
Hän näkee, että elämme aikaa, jolloin saarnaajien sukupolvi vaihtuu: ikääntyneet pyytävät vapautusta, ja nuorempia asetetaan tilalle. Hän haluaa rohkaista uusia puhujia:
– Luottakaa Jumalaan ja valmistautukaa uskollisen palvelijan tavoin pyhään tehtävään. Kutsun siihen on esittänyt itse Jumalan Poika, ja hän lähettää evankeliumin saarnaajat asialleen kaikkeen maailmaan.
Kuvat: Haastateltavalta
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys