Pen­na Par­vi­ai­nen on toi­mi­nut Kai­nuun Pri­kaa­tin so­ti­las­pas­to­ri­na nel­jän vuo­den ajan. Hä­nen mu­kaan­sa po­si­tii­vi­nen asen­ne kan­taa ar­mei­jas­sa­kin.

– Ajat­te­li­sin, et­tä ar­mei­jas­sa voi op­pia vi­ral­lis­ten ta­voit­tei­den li­säk­si ai­na­kin so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa toi­mi­mis­ta, it­seym­mär­rys- ja puo­lus­tus­me­ka­nis­me­ja, it­se­var­muut­ta, su­vait­se­vai­suut­ta ja vä­hään tyy­ty­väis­tä miel­tä, ker­too Kai­nuun Pri­kaa­tin so­ti­las­pas­to­ri Pen­na Par­vi­ai­nen.

Par­vi­ai­sen mie­les­tä useim­mil­la ny­ky­päi­vän va­rus­mie­hil­lä ar­vot ovat kun­nos­sa. Al­ko­ho­lin voi­si hä­nen puo­les­taan ”kaa­taa isoon vie­mä­riin”.

– Noin 85 pro­sent­tia kuu­luu evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­seen kirk­koon.

Epä­mu­ka­vuus voi kas­vat­taa

Va­rus­mies­ten eri­lai­set taus­tat nä­ky­vät Pen­nan mie­les­tä jon­kin ver­ran.

– Enem­mis­tö so­peu­tuu ihan hy­vin. It­se ajat­te­len, et­tä toi­si­naan epä­mu­ka­vuus kas­vat­taa enem­män kuin help­pous, sa­noo Par­vi­ai­nen.

– Mut­ta hy­viä nuo­ria meil­lä on, hän ke­hai­see.

Ar­vo­jen mu­kais­ta toi­min­taa

Ar­mei­jan teh­tä­vä on kou­lut­taa hen­ki­löi­tä puo­lus­ta­maan isän­maa­ta. Vaik­ka sel­ke­ät esi­mies­ket­jut ja kuri kuu­lu­vat edel­leen ar­mei­jan kult­tuu­riin ja toi­min­ta­ta­paan, kai­ken toi­min­nan tu­lee ol­la asi­al­lis­ta. Sim­pu­tus ei Pen­nan mu­kaan ole Puo­lus­tus­voi­mien ar­vo­jen mu­kais­ta toi­min­taa.

– It­se ope­tan muun mu­as­sa aliup­see­ri­kou­lus­sa eet­tis­tä ja rin­nal­la kul­ke­vaa joh­ta­juut­ta, Pen­na sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa ku­rin kans­sa sel­vi­ää var­mas­ti, kun ei ala int­tä­mään vas­taan.

– Edel­leen­kin pää­see vä­him­mäl­lä, kun te­kee pun­kan hy­vin ja muis­taa pu­hu­tel­la esi­mies­tä tie­tyl­lä etu­liit­teel­lä, hän tii­vis­tää.

Pen­na toi­voo, et­tä nuo­ret jak­sai­si­vat käy­dä ar­mei­jan lop­puun, jos suin­kin mah­dol­lis­ta.

– Toki va­rus­mies­pal­ve­lus voi kes­key­tyä ter­vey­del­li­sis­tä syis­tä, ja sil­loin nuo­ri tar­vit­see tu­kea asi­an lä­pi­käy­mi­seen, hän tar­ken­taa.

Vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot pun­ni­taan ko­to­na

Pen­na Par­vi­ai­sen per­hee­seen kuu­luu Ma­ri­ka-vai­mo ja yh­dek­sän las­ta. Pen­na ko­kee haas­ta­vak­si ol­la kas­vat­ta­ja sekä töis­sä et­tä va­paa-ajal­la.

– Vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot pun­ni­taan juu­ri ko­to­na, omien rak­kai­den kans­sa, hän sa­noo.

Työ so­ti­las­pas­to­ri­na on opet­ta­nut Pen­nal­le, et­tä pal­jon on vie­lä opit­ta­vaa.

– Ih­mi­nen, lä­him­mäi­nen, on ar­vo­kas, vaik­ka ei ym­mär­täi­si ar­vos­taa it­se­ään, muis­tut­taa Pen­na.

Hän myös va­roit­taa kä­per­ty­mäs­tä it­seen­sä.

– Pois it­sek­kyys ja kii­re! Kii­re voi ol­la omal­le mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le pa­ke­ne­mis­ta, vaik­ka kut­su­muk­sem­me tu­li­si ol­la lä­him­mäi­sis­sä, hok­saut­taa Pen­na.

Ku­va­teks­ti: Pen­na Par­vi­ai­nen pi­tä­mäs­sä pe­rin­ne­päi­vän har­taut­ta Kai­nuun pri­kaa­tis­sa.

Teks­ti: Ilk­ka Ko­ta­jär­vi

Kuva: Satu Hu­ja­nen Kaipr

Teks­ti ly­hen­net­ty haas­tat­te­lus­ta, joka on jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.8.2014.