JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Taivas – uskon päämäärä

Puhutaan maasta ja taivaasta
4.11.2023 10.00

Juttua muokattu:

1.11. 11:10
2023110111101220231104100000
 – Taivas on ihmeellinen. Se menee ymmärryksemme yläpuolelle. Taivas on pyhä todellisuus, joka ylittää tämän luodun maailman. Sinne haluan olla matkalla, teologi Mikko Kinnunen pohtii Raamatun kuvauksia taivaasta.

– Taivas on ihmeellinen. Se menee ymmärryksemme yläpuolelle. Taivas on pyhä todellisuus, joka ylittää tämän luodun maailman. Sinne haluan olla matkalla, teologi Mikko Kinnunen pohtii Raamatun kuvauksia taivaasta.

Paula Ahola

 – Taivas on ihmeellinen. Se menee ymmärryksemme yläpuolelle. Taivas on pyhä todellisuus, joka ylittää tämän luodun maailman. Sinne haluan olla matkalla, teologi Mikko Kinnunen pohtii Raamatun kuvauksia taivaasta.

– Taivas on ihmeellinen. Se menee ymmärryksemme yläpuolelle. Taivas on pyhä todellisuus, joka ylittää tämän luodun maailman. Sinne haluan olla matkalla, teologi Mikko Kinnunen pohtii Raamatun kuvauksia taivaasta.

Paula Ahola

–Py­häin­päi­vä muis­tut­taa mei­tä ka­to­a­vai­suu­des­ta ja elä­män hau­rau­des­ta. Elä­män­lan­ka on ohut. Sik­si on hyvä miet­tiä ian­kaik­ki­suu­teen liit­ty­viä asi­oi­ta ai­van ta­val­li­sen elä­män kes­kel­lä. Läh­dön het­ki voi tul­la meil­le it­se kul­le­kin mil­loin ta­han­sa, te­o­lo­gi Mik­ko Kin­nu­nen muis­tut­taa.

Py­häin­päi­vä­nä mie­les­sä ovat mo­net pois­nuk­ku­neet rak­kaat. Hei­tä muis­te­taan ja hei­dän muis­tol­leen sy­ty­te­tään kynt­ti­löi­tä. Sii­nä on mu­ka­na aja­tus, et­tä us­kos­sa tääl­tä läh­te­neet ta­paa­vat toi­sen­sa tai­vaan ko­dis­sa.

– Se on hy­vin loh­dut­ta­va aja­tus, et­tä tai­vaa­seen pää­see vain ar­mos­ta. Omat teot ja an­si­ot, kun­nia ja mai­ne, saa­vu­tuk­set tai yh­teis­kun­nal­li­nen ase­ma ei­vät ole rat­kai­se­via. Sin­ne pää­see yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­o­työn täh­den, Kin­nu­nen sa­noo.

– Kun us­ko­vai­nen kuo­lee, hän pää­see tai­vaa­seen. Mart­ti Lut­her se­lit­tää, et­tä nu­kah­dam­me van­hurs­kas­ten le­poon, odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen aa­mua. Ih­mi­nen ko­kee sen ai­van kuin nu­kah­ta­mi­se­na ja unes­ta he­rää­mi­se­nä – sil­män­rä­päyk­se­nä. Sik­si voim­me lap­sen­mie­li­ses­ti sa­noa, et­tä pois­nuk­ku­nut pää­see pe­ril­le tai­vaan ko­tiin, hän jat­kaa.

Men­nei­tä ei muis­tel­la

Kin­nu­nen to­te­aa Raa­ma­tus­sa sa­not­ta­van, et­tä kun us­koo Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn ja täy­del­li­sen an­teek­si­an­ta­muk­sen omal­le koh­dal­le, Jee­suk­sen toi­sen ker­ran tul­les­sa maan pääl­le odot­taa kut­su tai­vaan ko­tiin. Jos ei ole us­kon lah­jaa, osa­na on ian­kaik­ki­nen ero Ju­ma­las­ta eli ka­do­tus.

– Se on py­säh­dyt­tä­vä asia.

Pro­feet­ta ku­vaa Raa­ma­tus­sa kaik­kea jo en­nal­ta: ”Kat­so, minä luon uu­den tai­vaan ja uu­den maan. Men­nei­tä ei enää muis­tel­la, ne ei­vät nou­se mie­leen. Ei, vaan te saat­te iloi­ta ja rie­mui­ta ai­na ja ikui­ses­ti sii­tä, mitä minä luon. Kat­so, ilon kau­pun­gik­si minä luon Je­ru­sa­le­min, teen rie­muit­se­vak­si sen kan­san. Ku­kaan ei tee pa­haa, ku­kaan ei va­hin­goi­ta ke­tään mi­nun py­häl­lä vuo­rel­la­ni, sa­noo Her­ra.” (Jes. 65:17–18, 25.)

– Tämä on mi­nul­le tär­keä raa­ma­tun­paik­ka, Kin­nu­nen ker­too.

Suu­ri jouk­ko kai­kis­ta kan­sois­ta

Il­mes­tys­kir­jas­sa (Ilm. 7:9–17) pu­hu­taan suu­res­ta kan­san­jou­kos­ta, jota ku­kaan ei pys­ty­nyt las­ke­maan. Sii­nä oli ih­mi­siä kai­kis­ta mais­ta, kai­kis­ta kan­sois­ta ja hei­mois­ta, ja he pu­hui­vat kaik­kia kie­liä.

– Kaik­ki maa­il­man lap­set syn­ty­vät us­kon lah­jan omis­ta­ji­na. Tai­vaas­sa on vä­keä kai­kis­ta maa­il­man kan­sois­ta. Myös lap­sia kuo­lee. He kuo­le­vat us­ko­vai­si­na, lap­sen us­kos­saan. Lap­sen kuo­le­ma on ai­na jär­ky­tys, mut­ta lap­sen osa on hyvä, Kin­nu­nen loh­dut­taa.

Täs­sä raa­ma­tun­koh­das­sa pu­hu­taan myös val­kea­vaat­tei­sis­ta. He ovat pääs­seet suu­res­ta ah­din­gos­ta, pes­seet vaat­teen­sa ja val­kais­seet ne Ka­rit­san ve­res­sä. He ovat saa­neet us­koa syn­tin­sä an­teek­si, ja hei­dän tur­van­sa on Va­pah­ta­jan so­vi­tus­työ.

– Vi­a­ton uh­ri­ve­ri on vuo­ta­nut hei­dän­kin edes­tään, ja he us­ko­vat sen, Kin­nu­nen muis­tut­taa.

Mil­lais­ta on tai­vaas­sa?

Raa­ma­tus­sa Jo­han­nes kuu­li ää­nen, joka ker­toi tai­vaas­ta: ”Kat­so, Ju­ma­lan asuin­si­ja ih­mis­ten kes­kel­lä! Hän asuu hei­dän luo­naan, ja heis­tä tu­lee hä­nen kan­san­sa. Ju­ma­la it­se on hei­dän luo­naan, ja hän pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään joka ai­no­an kyy­ne­leen. Kuo­le­maa ei enää ole, ei mur­het­ta, va­li­tus­ta ei­kä vai­vaa, sil­lä kaik­ki en­ti­nen on ka­don­nut.” (Ilm. 21:3–4.)

– Kai­kil­la ih­mi­sil­lä on vas­tuk­sen­sa elä­mäs­sä, mut­ta tai­vaas­sa ei ole enää sai­rauk­sia, vam­mo­ja ei­kä mur­hei­ta. Saam­me uu­den ylös­nou­se­mus­ruu­miin. Ko­em­me sy­vem­pää iloa ja kii­tol­li­suut­ta kuin kos­kaan en­nen. Nämä lu­pauk­set roh­kai­se­vat mi­nua ko­e­tuk­sen het­ki­nä, Kin­nu­nen ker­too.

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä pu­hu­taan tai­vaal­li­ses­ta isän­maas­ta. Maan pääl­lä on ajal­li­nen isän­maa, jon­ka kan­sa­lai­sia ih­mi­set ovat. Tä­män elä­män jäl­keen us­ko­vai­set pää­se­vät tai­vaal­li­seen isän­maa­han.

– Siel­lä kaik­kien kan­so­jen us­ko­vai­sil­la on yh­tei­nen isän­maa. Eri kan­sois­ta tul­leet ih­mi­set kuu­lu­vat sa­maan tai­vaal­li­seen isän­maa­han, Kin­nu­nen iloit­see.

Raa­ma­tus­sa to­de­taan: ”Me tie­däm­me, et­tä vaik­ka tämä mei­dän maal­li­nen telt­ta­ma­jam­me pu­re­taan­kin, Ju­ma­lal­la on tai­vaas­sa mei­tä var­ten ikui­nen asun­to, joka ei ole ih­mis­kät­ten työ­tä” (2. Kor. 5:1).

– Olem­me ikui­suu­den ää­rel­lä. Vah­vim­min koen sen, kun sei­son täh­ti­tai­vaan al­la ja ih­met­te­len tai­vaan ää­net­tö­myyt­tä. Sen edes­sä tun­tee oman pie­nuu­ten­sa. Sa­mal­la on tur­val­li­nen olo, Kin­nu­nen poh­tii.

Pie­noi­se­van­ke­liu­mi lu­paa: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys