JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Tauti parani, muisto jäi

Puhutaan maasta ja taivaasta
27.3.2021 9.00

Juttua muokattu:

24.3. 09:36
2021032409362620210327090000
Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.

Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.

Rauno Saarnio

Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.

Aune Takkisen ammattiin valmistuminen viivästyi sairastamisen vuoksi 1960-luvulla. – Nuorelle puoli vuotta oli kuin ikuisuus! hän naurahtaa.

Rauno Saarnio

Mar­jaa­na Lai­va­maa

– Ei ol­lut al­kuun­kaan “fik­sua” sai­ras­tua keuh­ko­tu­biin ja vie­lä kes­ken opin­to­jen, tuu­mii Au­ne Tak­ki­nen. Hän sai­ras­ti keuh­ko­tu­ber­ku­loo­sin nuo­ruu­des­saan 1960-lu­vul­la.

Tu­ber­ku­loo­si on bak­tee­rin ai­heut­ta­ma in­fek­tio. Sen ta­val­li­sin muo­to on keuh­ko­tu­ber­ku­loo­si, mut­ta se voi il­me­tä mis­sä ta­han­sa eli­mes­sä. Sa­la­ka­va­lak­si tau­din te­kee se, et­tä en­si­oi­reet ei­vät vält­tä­mät­tä il­maan­nu heti, vaan yleen­sä kah­den vuo­den ku­lu­es­sa tar­tun­nas­ta.

Val­ta­o­sal­la tu­ber­ku­loo­si­tar­tun­nan saa­neis­ta tau­ti ei kos­kaan oi­rei­le. Toi­saal­ta oi­rei­lu voi al­kaa vas­ta kym­me­nien vuo­sien pääs­tä tar­tun­nas­ta. Tu­ber­ku­loo­sin oi­rei­ta ovat pit­kit­ty­vä, li­mai­nen ys­kä ja ys­kös, kuu­mei­lu sekä laih­tu­mi­nen ja yleis­kun­non heik­ke­ne­mi­nen.

Au­ne Tak­ki­sel­la tu­ber­ku­loo­si oi­reh­ti pit­kä­kes­toi­se­na, ko­va­na ys­kä­nä. Tak­ki­nen oli opis­ke­le­mas­sa sai­raan­hoi­ta­jak­si, kun hän sai­ras­tui. Tau­ti tart­tui opis­ke­lu­ka­ve­ril­ta, mut­ta se al­koi oi­reil­la vas­ta puo­len vuo­den jäl­keen tart­tu­mi­ses­ta.

– Ma­ka­sin Ou­lun sai­raan­hoi­ta­ja­o­pis­ton sai­ra­so­sas­tol­la ja odot­te­lin lää­kä­riä, joka il­moit­tai­si, mikä on ja mitä teh­dään, ker­too Tak­ki­nen sai­ras­tu­mi­ses­taan.

Ky­sei­nen lää­kä­ri oli lu­en­noil­laan vai­vih­kaa vit­sail­lut hys­tee­ri­sis­tä rou­vis­ta. Niin­pä Tak­ki­nen päät­ti, et­tä hän ei sit­ten ru­pea par­ku­maan, vaik­ka mikä oli­si. Pai­kal­la ol­lut sai­raan­hoi­ta­ja oli­kin ih­me­tel­lyt jäl­keen­päin: ”Mi­ten sinä saa­toit ol­la niin rau­hal­li­nen?”

Tak­ki­nen oli avi­oi­tu­nut puo­li­son­sa Ma­tin kans­sa kuu­si viik­koa en­nen sai­ras­tu­mis­taan. Kun uu­ni­tuo­re avi­o­mies tuli ha­ke­maan vai­mo­aan lää­kä­ris­tä, pa­tou­tu­neet tun­teet pää­si­vät val­loil­leen.

– It­kin, it­kin ja vie­lä­kin it­kin. En saa­nut sa­no­ja suus­ta­ni. Mat­ti-par­ka oli ai­van hä­dis­sään ja luu­li, et­tä olin teh­nyt jon­kun kam­mot­ta­van hoi­to­vir­heen opin­nois­sa­ni, Tak­ki­nen muis­te­lee.

Kun sai­ras­tu­nut sit­ten sai asi­an­sa ker­rot­tua, oli avi­o­mies tuu­man­nut rau­hal­li­ses­ti: ”En­tä sit­ten. Sinä me­net pa­ran­to­laan ja tu­let ter­vee­nä ta­kai­sin.”

Vie­lä sata vuot­ta sit­ten tu­ber­ku­loo­sia hoi­det­tiin pää­a­si­as­sa eris­tä­mäl­lä po­ti­laat pa­ran­to­loi­hin. Pa­ran­to­la-ai­ka saat­toi nie­lais­ta kuu­kau­sia po­ti­laan elä­mäs­tä. Suo­men tu­ber­ku­loo­si­pa­ran­to­lat si­jait­si­vat män­ty­met­sien kes­kel­lä, sil­lä met­sien aja­tel­tiin eris­tä­vän tau­tia.

1960-lu­vul­la keuh­ko­tu­ber­ku­loo­siin saa­tiin kui­ten­kin uu­sia, te­hok­kai­ta lääk­kei­tä, ja pa­ran­to­la-ai­ka ly­he­ni sel­väs­ti. Po­ti­laat pää­si­vät no­pe­am­min ko­tiin lää­ke­hoi­toon.

Au­ne Tak­ki­nen­kin jou­tui en­sin Mu­hok­sel­le pa­ran­to­laan. Siel­lä oli seu­raa, kun kurs­si­ka­ve­rit oli­vat töis­sä, ja oli­han se lä­hem­pä­nä ko­tia. Pian kui­ten­kin kävi il­mi, et­tä Tak­ki­nen oli vie­lä kir­joil­la Ala­vies­kas­sa, ja niin­pä hä­net siir­ret­tiin nel­jäk­si kuu­kau­dek­si Ou­lais­ten pa­ran­to­laan.

– Vie­lä näin yli vii­den­kym­me­nen vuo­den ta­kaa­kin se ai­ka tun­tuu jok­seen­kin tah­me­al­ta. Mi­nul­la oli ikä­vä nor­maa­liin elä­mään, Tak­ki­nen ker­too Ou­lais­ten pa­ran­to­la-ajas­ta.

Pa­ran­to­lois­sa oli eri­lai­sia po­ti­lai­den ak­ti­voin­ti­kurs­se­ja. Tak­ki­nen­kin kävi ajan­ku­luk­si ko­kous­tek­nii­kan kurs­sin ja osal­lis­tui om­pe­lu­ker­hoon.

– Kir­joi­tin po­si­tii­vi­sia kir­jei­tä ys­tä­vil­le­ni, mut­ta pal­jon jäi ai­kaa mu­reh­ti­mi­seen­kin, Tak­ki­nen to­te­aa.

Nel­jän kuu­kau­den pa­ran­to­la-ajan jäl­keen Tak­ki­nen sai ter­veen pa­pe­rit ja pa­la­si opis­ke­le­maan tut­kin­ton­sa val­miik­si. Keuh­koi­hin ei jää­nyt jäl­keä sai­rau­des­ta, mut­ta mie­leen jäi:

– Kyl­lä se sel­lai­nen hä­pe­äl­li­nen asia on ol­lut, en­kä ole pal­jon huu­del­lut, et­tä olen ol­lut keuh­ko­tau­ti­nen. Nyt kui­ten­kin roh­kais­tuin an­ta­maan tä­män haas­tat­te­lun, kun ajat­te­lin, et­tä on­han sitä ih­mi­sil­lä kum­mem­pi­a­kin asi­oi­ta.

Tu­ber­ku­loo­sia pi­det­tiin ai­kai­sem­min jopa hä­pe­äl­li­se­nä sai­rau­te­na, sil­lä se lii­tet­tiin köy­hyy­teen ja li­kai­suu­teen. Kui­ten­kin se le­vi­si kaik­ki­al­la yh­teis­kun­nas­sa. Tau­tia vas­taan on ro­ko­tet­tu Suo­mes­sa vuo­des­ta 1941 al­ka­en vuo­teen 2006 as­ti, ja ny­kyi­sin Suo­mi kuu­luu pie­nen il­maan­tu­vuu­den mai­hin.

Au­ne Tak­ki­sen keuh­ko­tu­ber­ku­loo­si kes­ti kaik­ki­neen puo­li vuot­ta. Am­mat­tiin val­mis­tu­mi­nen vii­väs­tyi sa­man puo­li vuot­ta, joka tun­tui sil­loin pit­käl­le ajal­le.

– Nuo­rel­le puo­li vuot­ta oli kuin ikui­suus! Tak­ki­nen nau­rah­taa ja jat­kaa:

– Mut­ta ei se tääl­lä maan pääl­lä hait­taa, sil­lä Ju­ma­lan kou­lus­sa on kär­si­väl­li­nen opet­ta­ja.

Läh­teet: thl.fi ja https://yle.fi/uu­ti­set/3-6641310

Jut­tu on jul­kais­tu Päi­vä­mies-leh­des­sä 24. maa­lis­kuu­ta.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys