Mar­ja Mie­li­tyi­nen

Muut ää­ni­kir­jat sai­vat jää­dä tau­ol­le, kun Ar­ja Mai­nio kou­kut­tui kuun­te­le­maan Raa­mat­tua. Vaik­ka Raa­ma­tun teks­tit ovat tut­tu­ja jo vuo­si­kym­men­ten ajan ja vaik­ka hän on me­nos­sa vas­ta vii­den­nes­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa, kuun­te­le­mi­nen on tar­jon­nut pal­jon uut­ta.

– Kai­ken kaik­ki­aan mi­nua on pu­hu­tel­lut Raa­ma­tun ajan­koh­tai­suus, vaik­ka se kuu­los­taa kli­sei­sel­tä. Täs­sä vai­hees­sa eni­ten on tuo­nut uut­ta Is­ra­e­lin kan­san erä­maa­va­el­lus, Ar­ja ku­vai­lee.

Erä­maa­va­el­lus ku­vaa ih­mis­tä ny­ky­ai­ka­na­kin:

– Ih­mi­set ovat kaik­ki niin in­hi­mil­li­siä. Tun­tei­ta ku­va­taan hy­vin ja on help­po sa­mais­tua ih­mis­ten aja­tuk­siin ja elä­mään, Ar­ja ker­too.

– Mat­kal­la kan­sa ka­pi­noi ja va­lit­ti pal­jon, mikä on kyl­lä help­po ym­mär­tää. Ai­na kun ih­mi­set us­koi­vat ja luot­ti­vat Ju­ma­laan, Ju­ma­la an­toi avun ja mat­ka su­jui. Us­kon puut­tu­es­sa mat­ka kävi kui­ten­kin vai­val­loi­sek­si. Tämä tun­tuu niin tu­tul­ta tä­nä­kin päi­vä­nä.

Eri­tyi­sen mie­leen jää­vää Ar­jal­le on ol­lut se, kun Moo­ses saa Ju­ma­lan mie­len muut­tu­maan ru­kouk­sel­la ja se, et­tä erä­maa­va­el­luk­sen ku­vauk­ses­sa Ju­ma­la on kak­si­ja­koi­nen: hän on ta­vat­to­man vi­hai­nen, mut­ta myös ää­ret­tö­män ar­mol­li­nen ja an­teek­si­an­ta­va.