Han­na Kal­lun­ki

Ur­hei­lu­mu­seo on suo­ma­lai­sen lii­kun­nan ja ur­hei­lun kan­sal­lis­ko­ko­el­ma. Tä­män jopa maa­il­man­laa­jui­ses­ti ar­vok­kaan ai­neis­ton ää­rel­lä mu­se­on tuot­ta­ja Mat­ti Hin­tik­ka työs­ken­te­lee.

-Vas­tuul­la­ni on mu­se­on kir­jas­to­ko­ko­el­ma. Kir­jas­to- ja tie­to­pal­ve­lu­työn li­säk­si teen muun mu­as­sa vies­tin­tää, ja ve­tä­mä­ni pro­jek­tin tu­lok­se­na il­mes­tyy lä­hi­ai­koi­na his­to­ri­a­te­os Suo­men jal­ka­pal­lo­maa­jouk­ku­ees­ta, Hin­tik­ka ker­too.

Ur­hei­lu­mu­se­on teh­tä­vä­nä on tal­len­taa ja tut­kia yh­tä lail­la voit­ta­jien kuin vii­mei­sek­si jää­nei­den tai har­ras­te­li­joi­den­kin his­to­ri­aa.

– Ur­hei­lu­täh­tien ihai­lu, fa­ni­kult­tuu­ri, lä­hes­tyy ai­het­ta toi­sel­ta puo­lel­ta. Sel­lais­ta vie­ras­tan, mut­ta en pel­käs­tään us­kon nä­kö­kul­mas­ta, Hin­tik­ka sa­noo.

Ur­hei­lu­mu­seo on juu­ri muut­ta­nut ta­kai­sin Hel­sin­gin Olym­pi­as­ta­di­o­nil­la si­jait­se­viin ti­loi­hin­sa.

– Mo­der­ni mu­seo on pal­jon muu­ta­kin kuin esi­nei­tä ja nii­den esit­te­lyä. Ur­hei­lu­mu­se­os­sa on sa­man ka­ton al­la mit­ta­va ar­kis­to­ai­neis­to, va­lo­ku­va­ko­ko­el­ma sekä kir­jo­ja ja leh­tiä. Teem­me myös alan tut­ki­mus­ta ja jul­kai­su­työ­tä.

Hin­ti­kan mu­kaan ur­hei­lul­la on Suo­mes­sa ol­lut har­vi­nai­sen mer­kit­tä­vä roo­li kan­sal­li­sen iden­ti­tee­tin ra­ken­tu­mi­ses­sa.

– 1920-lu­vul­la ”Suo­mi juos­tiin maa­il­man­kar­tal­le”. Tuol­loin suo­ma­lai­set myös tot­tui­vat ni­me­no­maan olym­pi­a­ki­sois­sa voit­toi­hin ja mi­ta­lei­hin. Osu­vas­ti on sa­not­tu, et­tä suo­ma­lai­set ei­vät ole ur­hei­lu- vaan me­nes­tys­hul­lu kan­sa, hän ku­vaa.

Ur­hei­lu myös lä­päi­si ai­koi­naan yh­teis­kun­nan kan­sa­kou­luis­sa, puo­lus­tus­lai­tok­ses­sa ja po­liit­ti­sis­sa jär­jes­töis­sä.

– Pe­rin­teik­käät ylei­sur­hei­lu ja hiih­to kiin­nos­ta­vat edel­leen van­hem­man ikä­luo­kan suo­ma­lai­sia. Maa­seu­dun mo­nil­la paik­ka­kun­nil­la pe­sä­pal­lo on yhä pai­kal­li­nen ”val­ta­la­ji”.

Nuo­rem­pia su­ku­pol­via kiin­nos­ta­vat jouk­ku­e­pe­lit, ku­ten jää­kiek­ko ja jal­ka­pal­lo.

– Maa­il­man­laa­jui­ses­ti mer­kit­tä­vin ur­hei­lu­la­ji jal­ka­pal­lo on Suo­mes­sa­kin har­ras­te­tuin laji, ja sii­nä­kin saa­vu­tet­tu pie­ni me­nes­tys li­sää kiin­nos­tus­ta. Nuor­ten kes­kuu­des­sa e-ur­hei­lu eli kil­pa­pe­laa­mi­nen tie­to­ko­neel­la on nous­sut ai­van vii­me vuo­si­na hy­vin suo­si­tuk­si.

Hin­tik­ka ar­vi­oi, et­tä ur­hei­lu ja lii­kun­ta tuo­vat ny­ky­suo­ma­lai­sil­le mo­nen­lais­ta si­säl­töä.

– Eri­tyi­ses­ti suo­ma­lais­ten maa­jouk­ku­ei­den me­nes­tys an­taa elä­myk­siä, et­tä ”me me­nes­tym­me”. Kil­paur­hei­lu on myös yk­si viih­de­muo­to mui­den jou­kos­sa.

Kun­tour­hei­lul­la on hänen mie­les­tään täl­lai­se­na is­tu­ma­työn ai­ka­kau­te­na yhä tär­ke­äm­pi kan­san­ter­vey­del­li­nen roo­li.

– Eh­kä tär­kein lii­kun­ta­la­ji on­kin koi­ran ul­koi­lu­tus! Hin­tik­ka hok­saut­taa.

Mikä ur­hei­lus­sa ih­mis­tä kieh­too?

– Ur­hei­lus­sa voi so­vit­tu­jen sään­tö­jen puit­teis­sa kil­pail­la pait­si toi­sia vas­taan, myös mi­ta­ta omia ra­jo­jaan. Niin suur­kil­pai­lui­hin kuin ko­ti­pi­han pe­lei­hin liit­tyy ai­na yl­lä­ty­se­le­ment­ti: vaik­ka on en­nak­ko­suo­sik­ke­ja, etu­kä­teen ei voi tie­tää, kuka voit­taa.

Kan­sain­vä­li­nen ur­hei­lu voi Hin­ti­kan mu­kaan par­haim­mil­laan ka­na­voi­da mai­den vä­lis­tä kil­pai­lua ja an­taa kan­sal­lis­tun­teel­le rau­ha­no­mai­sen ti­lan.

Ur­hei­lu ei kui­ten­kaan ole vain voit­to­ja vaan myös tap­pi­oi­ta.

– Fyy­sis­ten ra­jo­jen mit­taa­mi­seen liit­tyy louk­kaan­tu­mi­sen ris­ki, joka eten­kin mei­dän täl­lais­ten van­hem­pien ur­hei­luih­mis­ten pi­tää muis­taa.

Huip­pu-ur­hei­lun kään­tö­puo­li on ras­kas: se tar­koit­taa sel­lais­ta omis­tau­tu­mis­ta, jos­sa ei jää ti­laa juu­ri muul­le.

– Sen jäl­keen moni me­nes­ty­jä­kin on pu­don­nut kuin tyh­jän pääl­le.

Ur­hei­lun voi­ma­kas­ta vai­ku­tus­ta Hin­tik­ka ku­vaa esi­mer­kil­lä:

– Pe­lin tii­mel­lyk­ses­sä tun­teet kuo­hu­vat hel­pos­ti: tus­kin­pa muu­al­la us­ko­vai­set nuo­ret mie­het pää­ty­vät niin hel­pos­ti tap­pe­luun, tai ai­na­kin lä­hel­le sitä, kuin pe­li­ken­täl­lä.

En­tä jos ur­hei­lu vie niin, et­tä us­ko mei­naa ka­do­ta? Mis­tä voi löy­tää voi­maa us­koa? Hin­tik­ka ot­taa yl­lät­tä­vän esi­mer­kin:

– Kun suo­ma­lais­ten hiih­tä­jien kär­ki­jouk­ko oli jää­nyt kiin­ni do­pin­gis­ta Lah­den MM-hiih­dois­sa vuon­na 2001, seu­ra­si val­tai­sa me­di­a­ko­hu. Ko­ke­nut ur­hei­lu­toi­mit­ta­ja kir­joit­ti asi­as­ta si­tee­ra­ten Jee­suk­sen sa­no­ja: ”Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa?” (Matt. 16:26).

– Lo­pul­ta tuo­hon Jee­suk­sen seu­raa­mi­seen liit­ty­vään ky­sy­myk­seen tii­vis­tyy us­ko­vai­sen suh­de niin ur­hei­lun har­ras­ta­mi­seen, kil­pai­le­mi­seen ja seu­raa­mi­seen kuin kaik­kiin mui­hin­kin elä­män il­mi­öi­hin, Hin­tik­ka to­te­aa.

Tär­kein­tä on us­kon jalo kil­pai­lu (1. Tim. 6:12).