Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus

Ol­la­pa lei­jo­nan­ke­syt­tä­jä, haa­vei­li pie­ni Har­ri Vä­hä­jylk­kä. Unel­mat sir­ku­se­lä­mäs­tä vaih­tui­vat ajan mit­taan maan­vil­je­li­jäk­si, lei­pu­rik­si ja sit­tem­min faa­ra­oi­den hau­to­ja tut­ki­vak­si egyp­to­lo­gik­si.

Ny­kyi­sin te­o­lo­gik­si kou­lut­tau­tu­nut Vä­hä­jylk­kä ke­syt­tää SRK:n vies­tin­tä­toi­min­taa.

– Työ­tä, toi­vei­ta ja ke­hi­tet­tä­vää on ra­jat­to­mas­ti. SRK:n työ on kas­va­nut vuo­sien saa­tos­sa pal­jon, ei­kä vä­hi­ten vies­tin­nän koh­dal­la.

Vä­hä­jylk­kä per­hei­neen muut­ti Poh­jois-Ame­ri­kan Pho­e­ni­xis­ta Ou­luun, kun uu­si työ al­koi vii­me elo­kuus­sa.

– Olim­me teh­neet jo per­hee­nä pää­tök­sen, et­tä tu­lem­me pa­laa­maan Suo­meen. Avoin­na ol­lut vies­tin­tä­pääl­li­kön paik­ka ai­kais­ti näi­tä suun­ni­tel­mia, hän ker­too.

Vä­hä­jylk­kä lä­het­ti ha­ke­muk­sen, jän­nit­ti, ja tuli va­li­tuk­si teh­tä­vään.

– Ar­kie­lä­mäs­sä se tar­koit­ti ai­ka kii­reis­tä ai­kaa ko­to­na Pho­e­ni­xis­sa. Piti pian myy­dä ta­va­raa siel­lä pois, pa­ka­ta osa ta­va­rois­ta me­ri­kont­tia var­ten, hy­väs­tel­lä siel­lä asu­vat us­ko­vai­set ja hoi­taa asi­oi­ta niin, et­tä seu­ra­kun­nan eri teh­tä­vien hoi­to jat­kuu mui­den toi­mes­ta, hän muis­te­lee.

Vies­tin­tä­pääl­li­kön hoi­vis­sa SRK:lla ovat leh­det, jul­kai­sut sekä ra­di­o­työ.

– Li­säk­si on laa­ja ver­kos­to eri si­dos­ryh­miä, joi­ta pal­vel­laan, ku­ten rau­ha­nyh­dis­tyk­set, SRK:n hal­lin­to, kirk­ko, me­dia ja mo­nia mui­ta toi­mi­joi­ta. SRK:n si­säl­lä vies­tin­tä liit­tyy kaik­keen toi­min­taan ja pyr­kii pal­ve­le­maan mo­nia toi­min­ta­muo­to­ja, Vä­hä­jylk­kä lis­taa.

Hal­tuu­no­tet­ta­vaa on siis puo­len vuo­den ai­ka­na riit­tä­nyt.

– Olen ih­me­tel­lyt, kuin­ka mo­nen­lais­ta osaa­mis­ta SRK:lla tätä ny­kyä on. En­sim­mäi­set kuu­kau­det ovat men­neet pe­reh­ty­es­sä vies­tin­tä­o­sas­ton työn­te­ki­jöi­den työn­ku­viin, osaa­mi­seen ja jak­sa­mi­seen.

– Kaik­kein haas­teel­li­sin­ta on yrit­tää hah­mot­taa oman teh­tä­vän ydin ja saa­da se teh­tyä.

Leh­ti- ja jul­kai­su­työ on tul­lut Vä­hä­jyl­käl­le tu­tuk­si jo ai­em­min mon­ta kaut­ta: Eli­na-vai­mo toi­mi Päi­vä­mie­hen leh­ti­a­vus­ta­ja­na, hän it­se on teh­nyt SRK:lle kak­si kir­jaa ja yh­des­sä he ovat pi­tä­neet blo­gia Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­des­sä.

– Ha­lu­ai­sin edel­leen­kin kir­joit­taa kir­jo­ja, mut­ta juu­ri nyt sii­hen ei näy­tä riit­tä­vän ai­kaa.

Teh­tä­vät ja mu­ka­vat muis­tot ovat aut­ta­neet nä­ke­mään tal­koo­työn ar­von.

– Tie­dän siis, mi­ten haas­ta­vaa ja toi­saal­ta pal­kit­se­vaa tuo työ voi ol­la.

Ajoit­tain me­dia an­taa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sis­ta huo­non ku­van. Har­ri Vä­hä­jylk­kä ei nos­ta sen suh­teen kä­si­ään pys­tyyn.

– Us­koon toki kuu­luu ris­ti ja pilk­ka­kin, mut­ta se ei tar­koi­ta sitä, et­tem­me voi­si kor­ja­ta mei­hin liit­ty­viä vää­riä kä­si­tyk­siä. Mei­dän ei ole tar­koi­tet­tu elä­vän eris­tyk­sis­sä, vaan ai­van ta­sa­ver­tai­si­na ja ak­tii­vi­si­na kan­sa­lai­si­na ku­ten muut­kin.

Vaik­ka us­kos­ta ja ar­vois­ta kes­kus­te­le­mi­nen usein ra­ken­taa hy­vää, ai­na Vä­hä­jylk­kä ei ha­lu­ai­si vas­ta­ta, jos ky­sy­jä on asen­teel­li­nen tai ky­sy­myk­set ei­vät lii­ty mi­ten­kään us­ko­na­si­oi­hin.

– Jos joku ky­syi­si Päi­vä­mie­hen pää­toi­mit­ta­jal­ta, et­tä pi­tä­vät­kö van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set enem­män ke­ba­bis­ta kuin ham­pu­ri­lai­sis­ta, niin ei­hän sil­lä oli­si mi­tään te­ke­mis­tä us­kom­me kans­sa. Vas­tai­sin it­se var­maan, et­tä ei kum­mas­ta­kaan niis­tä, vaan mak­ka­ra­pe­ru­nois­ta.

Vä­lil­lä vies­tin­tä­pääl­li­kön on tar­peen pääs­tä mui­hin mai­se­miin. Se on­nis­tuu maas­to­pyö­räl­lä tai ”hy­vän kir­jan tai mui­den asi­al­lis­ten pai­no­tuot­tei­den” – As­te­ri­xin, Tin­tin tai Mus­ta­naa­mi­on – kaut­ta.

– Ir­ti­ot­to ta­pah­tuu hy­vin ke­sä­pai­kal­lam­me Vii­ta­saa­rel­la, jos kor­jaan ro­mah­ta­nut­ta sa­vu­piip­pua tai kaa­dan pui­ta moot­to­ri­sa­hal­la. Myös per­he ja nyt myös las­ten­lap­set aut­ta­vat ir­ti työs­tä. On myös mu­ka­vaa ky­läil­lä ys­tä­vien kans­sa ja pu­hua sy­väl­li­siä.

Nyt uu­si työ ja asuin­paik­ka­kun­ta opet­te­lut­ta­vat ja ot­ta­vat ai­kan­sa, mut­ta vii­den vuo­den pää­hän Har­ri Vä­hä­jylk­kä toi­voo jo sees­tei­sem­pää elä­män­vai­het­ta. Lei­jo­nat ovat vaih­tu­neet lam­pai­siin.

– Jos­kus haa­vei­len, et­tä voi­sin elää kir­jai­li­ja­na mö­kil­läm­me ja sa­mal­la kas­vat­taa pe­ru­noi­ta ja lam­pai­ta. Olen ter­vee­nä ja us­ko­mas­sa, sa­moin lä­hei­se­ni. Olen­pa täs­sä tai muus­sa työs­sä, toi­von, et­tä työ on in­nos­ta­vaa ja tär­ke­ää. Toi­von myös, et­tä elä­mäs­sä oli­si pal­jon muu­ta­kin kuin työ. Ha­lu­ai­sin, et­tä mi­nul­la oli­si vai­mo­ni kans­sa yh­tä haus­kaa kuin nyt. Toi­voi­sin, et­tä oli­sim­me aset­tu­neet jo­hon­kin py­sy­väm­min ja meil­lä oli­si joku kiva pik­kui­nen tai isom­pi asun­to. Toi­von, et­tä oli­sim­me pää­ty­neet hank­ki­maan ison ak­vaa­ri­on, jota vai­mo­ni ei ai­na­kaan vie­lä ha­lua. Sit­ten mö­kil­lä voi­si ol­la sau­na ran­nas­sa ja eh­kä lai­tu­ri. Toi­von, et­tä elä­mä nor­ma­li­soi­tui­si myös niin, et­tä voi­si ai­na­kin koh­tuu­del­la mat­kus­tel­la.

Osa vies­tin­tä­pääl­li­kön toi­veis­ta on pie­niä, osa hiu­kan suu­rem­pia:

– Jos mi­nul­la oli­si us­koa si­na­pin­sie­me­nen ver­ran, niin et­tä voi­sin siir­tää vuo­ria, siir­täi­sin Ou­lun Ka­na­ri­an­saar­ten seu­tu­vil­le. Tyk­kään va­los­ta ja läm­mös­tä.