JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

An­teek­si­an­ta­muk­sen mää­rä on ää­re­tön

Sana sunnuntaiksi
8.11.2020 7.20

Juttua muokattu:

6.11. 08:51
2020110608514220201108072000

Arttu Alasaarela

Arttu Alasaarela

Vil­le Lai­va­maa

Tasa-ar­voi­nen lä­hes­ty­mi­nen ja lä­him­mäi­sen­rak­kaus ovat kes­kei­siä sie­lun­hoi­to­ti­lan­tees­sa.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti on kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä tun­net­tu ni­mel­lä Kris­tuk­sen kirk­ko­la­ki. Ai­em­min Jee­sus oli ker­to­nut ver­tauk­sen Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta, joka et­sii huk­kaan jou­tu­neen lam­paan. Jee­sus jat­kaa: ”Sa­moin ei tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne tah­do, et­tä yk­si­kään näis­tä vä­häi­sis­tä jou­tui­si huk­kaan.”

Ju­ma­lan hyvä huo­len­pi­to tar­koit­taa sitä, et­tä hän ha­lu­aa säi­lyt­tää ja var­jel­la mei­dät us­kos­sa. Kris­tuk­sen pal­ve­li­jat kan­ta­vat toi­si­aan tai­vas­tiel­lä. Us­ko­vat ei­vät ole syn­nin te­ke­mi­ses­tä va­pai­ta, vaan lan­kee­muk­sia ta­pah­tuu ”aja­tuk­sin, sa­noin ja te­oin”.

Oma­tun­to neu­voo pa­ne­maan syn­nin pois, jot­ta sii­tä ei tu­li­si us­ko­mi­sen es­te. Ei ole help­poa nous­ta pa­ran­nuk­sen as­ke­lil­le, kos­ka lan­kee­muk­seen liit­tyy usein myös hä­pe­än tun­ne.

Pu­heek­si ot­ta­mi­nen on suo­je­lua

”Jos vel­je­si te­kee syn­tiä, ota asia pu­heek­si kah­den kes­ken. Jos hän kuu­lee si­nua, olet voit­ta­nut hä­net ta­kai­sin.” (Matt. 18:15.) Vel­jen tai si­sa­ren ti­lan­tees­ta saat­taa he­rä­tä ai­heel­li­nen huo­li. Jee­suk­sen neu­vo ot­taa asia ”pu­heek­si kah­den kes­ken” kos­kee jo­kais­ta us­ko­vaa.

Tämä tar­koit­taa myös sitä, et­tei asi­as­ta la­ver­rel­la muil­le. Kun asi­oi­ta sel­vi­tel­lään vain kah­den kes­ken, suo­je­lee tuol­lai­nen kä­sit­te­ly myös lä­him­mäi­sen mai­net­ta. On mah­dol­lis­ta, et­tä asi­oi­ta on tul­kit­tu vää­rin.

In­hi­mil­li­nen puo­li jät­täi­si mie­lel­lään asi­an sik­seen: ei jak­sa­kaan ra­kas­taa lä­him­mäis­tä to­tuu­des­sa. Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa Moo­sek­sen kir­jas­sa va­roi­te­taan ajat­te­le­mas­ta­kin pa­haa lä­him­mäi­ses­tä vaan ot­ta­maan asi­at pu­heek­si. Sa­mal­la ke­ho­te­taan ra­kas­ta­maan lä­him­mäis­tä kuin it­seä. (3. Moos. 19:17,18.)

Jee­suk­sen ope­tuk­seen on help­po yh­tyä: ”Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le. Täs­sä on laki ja pro­fee­tat.” (Matt. 7:12.) Ope­tuk­sen luon­ne on rak­kau­del­li­nen ja sie­lun­hoi­dol­li­nen. Mo­nel­la meis­tä on ol­lut ai­ko­ja, jol­loin olem­me ol­leet syn­nin ja kuor­man uu­vut­ta­mia. Mi­ten oli­si käy­nyt, jos mei­tä ei oli­si evan­ke­liu­min voi­mal­la us­ko­nys­tä­vien kaut­ta au­tet­tu ta­kai­sin?

Kris­tuk­sen oh­je to­teu­tuu usein kes­kel­lä ar­kea. Puo­li­so saat­taa ky­syä, mik­si et saa nu­ku­tuk­si? Tai ys­tä­vä: ”Mikä si­nun on, olet niin hil­jai­nen?” Voi ol­la, et­tä tämä riit­tää avaa­maan kes­kus­te­lun. Lä­hei­set ovat kul­la­nar­voi­sia. He saat­ta­vat tun­tea si­nut niin hy­vin, et­tä aa­vis­ta­vat, jos si­nul­la on paha ol­la.

Kut­su on ai­na voi­mas­sa

Kai­kes­sa Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa ko­ros­tuu lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja tasa-ar­voi­nen lä­hes­ty­mi­nen. Ai­na kes­kus­te­lu kah­den kes­ken ei saa­vu­ta toi­vot­tua tu­los­ta. On tär­ke­ää, et­tä ti­lan­ne on jo­kai­sel­le tur­val­li­nen ja oi­keu­den­mu­kai­nen.

Jos­kus voi ol­la tar­peen, et­tä mu­kaan ote­taan yk­si tai kak­si kris­tit­tyä ”to­dis­ta­jik­si”. Hei­dän mu­ka­naan ti­lan­tee­seen voi tul­la li­sää apua ja us­kon ym­mär­rys­tä. Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi saa hoi­taa kaik­kia osa­puo­lia.

Voi myös käy­dä niin, et­tä asi­at ei­vät ete­ne toi­vo­tul­la ta­val­la. Jee­suk­sen neu­vo­na on tuol­loin kut­sua mu­kaan laa­jem­pi kris­ti­tyi­den jouk­ko, pai­kal­li­nen seu­ra­kun­ta. Kris­tit­ty­jen kes­ken on ol­lut neu­vo ”ol­la no­pei­ta pääs­tä­mään ja hi­tai­ta si­to­maan”. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta.

Jee­sus sa­noi ker­ran: ”Minä sa­non teil­le: näin on tai­vaas­sa­kin. Yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka kään­tyy, iloi­taan siel­lä enem­män kuin yh­dek­säs­tä­kym­me­nes­täyh­dek­säs­tä hurs­kaas­ta, jot­ka ei­vät ole pa­ran­nuk­sen tar­pees­sa.” (Luuk. 15:7.) Jos asi­a­no­mai­nen ei ha­lua yh­tyä seu­ra­kun­nan yh­tei­seen us­koon ja teh­dä syn­nis­tä pa­ran­nus­ta, hä­neen suh­tau­du­taan kuin ”pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin”. Hän­tä ra­kas­te­taan lä­him­mäi­se­nä, jol­le kut­su ta­kai­sin ar­mo­val­ta­kun­taan on ai­na voi­mas­sa.

Ar­mon mää­rää ei ra­joi­te­ta

Jee­sus pu­huu teks­tis­sä seu­raa­vak­si sii­tä, kuin­ka me saam­me ru­koil­len kään­tyä tai­vaal­li­sen Isän puo­leen kai­kis­sa asi­ois­sa. Sie­lun­hoi­dol­li­sis­sa ti­lan­teis­sa tun­nem­me it­sem­me ym­mär­tä­mät­tö­mik­si. Jee­sus on lu­van­nut ol­la kans­sam­me sil­loin­kin.

Jo­kai­nen us­ko­va te­kee mat­kaa ar­mon va­ras­sa. On loh­dul­lis­ta tie­tää, et­tä an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa ei ole kiin­ti­ö­tä, vaan sen mää­rä on ää­re­tön.

3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys