JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

​​Ar­mon sa­nat tu­le­vat tä­hän het­keen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
14.1.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:50
2020010123501120150114000000

Jee­sus meni ko­ti­kau­pun­gis­saan Nasa­re­tis­sa ta­pan­sa mu­kaan sy­na­go­ga­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen. Tapa pe­rus­tui kol­man­teen käs­kyyn: ”Muis­ta py­hit­tää le­po­päi­vä”.

Sitä Lut­her se­lit­tää: ”Et­tä me niin ra­kas­tai­sim­me ja pel­käi­sim­me Ju­ma­laa, et­tä me pi­täi­sim­me hä­nen sa­nan­sa py­hä­nä ja sitä mie­lel­läm­me op­pi­sim­me ja kuu­li­sim­me.” Tätä tar­koi­tus­ta var­ten kol­mas käs­ky ke­hot­taa mei­tä­kin py­hit­tä­mään le­po­päi­vän.

Ju­ma­lan sana lä­hes­tyy

Jee­sus käyt­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jär­jes­tyk­sen mu­kai­sen seu­ra­kun­ta­lai­sen pu­heen­vuo­ron. Hä­nel­le an­net­tiin Je­sa­jan kir­ja, jos­ta hän luki en­nus­tuk­sen tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta, joka al­kaa: ”Her­ran hen­ki on mi­nun pääl­lä­ni.”

Kun Jee­sus oli lu­ke­nut teks­tin, hän al­koi se­lit­tää sitä. Se­li­tyk­ses­sä hän il­mai­si Raa­ma­tun sa­nan mer­ki­tyk­sen sen het­ken kuu­li­joil­le. Se­li­tys vas­ta­si ky­sy­myk­seen, mitä tämä teks­ti mer­kit­see tä­nään meil­le.

Vas­taus oli yk­sin­ker­tai­nen ja koh­ti käy­vä: ”Tänä päi­vä­nä tämä kir­joi­tus on käy­nyt to­teen tei­dän sil­mäin­ne näh­den.” Ei­kö mei­dän­kin seu­rois­sam­me ta­pah­du sa­mal­la ta­val­la? Sa­nan­pal­ve­li­ja lu­kee teks­tin ja vas­taa ky­sy­myk­seen, mitä tämä kir­joi­tus tar­koit­taa tänä päi­vä­nä meil­le. Kuu­li­jat saa­vat kuul­la, et­tä ar­mol­li­nen Ju­ma­la lä­hes­tyy mei­tä val­ta­kun­nas­saan tä­nä­kin päi­vä­nä.

Saar­nan kuu­le­mi­nen

Luu­kas ker­too, et­tä kaik­kien kuu­li­joi­den kat­se oli luo­tu Jee­suk­seen. He kuun­te­li­vat. Toi­sek­si ker­ro­taan, et­tä kaik­ki ih­met­te­li­vät nii­tä ar­mon sa­no­ja, jot­ka hä­nen suus­taan läh­ti­vät (Luuk. 4:22). Kuu­li­jat tun­si­vat si­sim­mäs­sään, et­tä hei­dän sy­dä­men­sä tuli ra­vi­tuk­si.

Luu­kas ker­too ai­em­min sa­mas­sa lu­vus­sa, kuin­ka Jee­sus oli vas­tan­nut kiu­saa­jan lei­pä­ky­sy­myk­seen, et­tei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta joka Ju­ma­la suus­ta läh­tee. Tä­nä­kin päi­vä­nä evan­ke­liu­mi on sie­lun ruo­kaa. Saam­me ih­me­tel­lä ”nii­tä ar­mon sa­no­ja”, joi­ta kuu­lem­me.

Saar­nan vas­taa­not­ta­mi­nen

Heti ih­me­tel­ty­ään ”ar­mon sa­no­ja” kuu­li­jat kui­ten­kin al­koi­vat ky­sel­lä, ei­kö tämä ole Joo­se­fin poi­ka. Se mikä sat­tui sy­dä­meen ei so­pi­nut yh­teen pään tie­don kans­sa. Täl­lai­ses­sa ris­ti­rii­das­sa pään tie­to voit­ti.

Kuu­lem­me ris­ti­rii­das­ta muis­sa­kin evan­ke­liu­meis­sa. Jo­han­nes ker­too, kuin­ka mo­net us­koi­vat sa­laa Jee­suk­seen, mut­ta sy­na­go­gas­ta erot­ta­mi­sen pe­los­ta ei­vät us­kal­ta­neet sitä tun­nus­taa. Paa­va­li kir­joit­taa en­sim­mäi­ses­sä Ko­rint­to­lais­kir­jees­sä, kuin­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­sun vas­taa­not­ta­neis­sa ei ol­lut mon­ta vii­sas­ta, voi­mal­lis­ta tai suu­res­ta su­vus­ta (1. Kor. 1:26).

Sit­ten Paa­va­li jat­kaa, kuin­ka luon­nol­li­nen ih­mi­nen ei ym­mär­rä nii­tä, mit­kä Ju­ma­lan Hen­gen ovat (1. Kor. 2:14). Näin­hän sa­nan vas­taa­not­ta­mi­ses­sa käy tä­nä­kin päi­vä­nä. Sie­lun­vi­hol­li­nen poi­mii lin­nun ta­voin hy­vän sie­me­nen, joka on pu­don­nut ih­mis­vii­sau­den ko­vak­si tal­laa­maan sy­dä­men maa­pe­rään.

Mut­ta niil­le, jot­ka tah­to­vat Her­ran Jee­suk­sen ot­taa vas­taan, Ju­ma­la an­taa voi­man tul­la hä­nen lap­sik­seen (Joh. 1:12). Saa­koon elä­män Her­ra siu­na­ta seu­ram­me, et­tä sa­nan sie­men sai­si lan­ge­ta hy­vään maa­pe­rään. Vain Ju­ma­lan Hen­ki voi an­taa voi­man us­koa evan­ke­liu­min oma­koh­tai­ses­ti kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sek­si.

Mat­ti Kont­ka­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

2. sun­nun­tai lop­pi­ai­ses­ta: Ps. 105:2–5, 39–42; Jes. 62:1–3; Tit. 1:1–3; Luuk. 4:16–21 tai Mark. 1:14–15

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.1.2015.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys