JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Au­tu­aa­na py­hien yh­tey­des­sä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
4.11.2017 6.12

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111202620171104061200

Ih­mi­nen, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la, on au­tu­as. Py­hä­päi­vä on tut­tu sana kai­kil­le Päi­vä­mie­hen lu­ki­joil­le. Py­hä­päi­väs­tä mi­nul­le tu­lee mie­leen ju­ma­lan­pal­ve­lus ja seu­rat. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ja seu­rois­sa saam­me kuul­la Ju­ma­lan sa­naa.

Kir­kos­sa ja seu­rois­sa saam­me ko­kea myös py­hien yh­teyt­tä. Eri­tyi­ses­ti py­häin­päi­vä­nä ko­em­me yh­teyt­tä myös nii­hin us­ko­vai­siin, jot­ka ovat koh­dan­neet kuo­le­man­sa Kris­tuk­seen tur­vau­tu­en.

Kris­tuk­sen kaut­ta pyhä

Pyhä on Raa­ma­tun pe­rus­kä­si­te. Sen hep­re­an­kie­li­set vas­ti­neet tar­koit­ta­vat ero­tet­tua ja viit­taa­vat ase­maan tai ti­laan, joka ero­aa ai­kai­sem­mas­ta. En­sim­mäi­ses­sä Sa­mu­e­lin kir­jas­sa to­de­taan: ”Vain Her­ra on pyhä, ei ole tois­ta, mei­dän Ju­ma­lam­me yk­sin on luja kal­lio” (1. Sam. 2:2).

Psal­mien kir­jas­sa it­se Ju­ma­la an­taa to­dis­tuk­sen ih­mi­ses­tä: ”Her­ra kat­soo tai­vaas­ta maan ih­mi­siin, hän tut­kii, on­ko kel­lään ym­mär­rys­tä, on­ko ke­tään, joka et­sii Ju­ma­laa. Kaik­ki ovat luo­pu­neet hä­nes­tä – – kel­vot­to­mia kaik­ki tyyn­ni! Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei yh­tä­kään.” (Ps. 14:2–3.)

Jos tämä on Raa­ma­tun to­dis­tus ih­mi­ses­tä, mik­si vie­täm­me py­häin­päi­vää tai mik­si pu­hum­me py­häs­tä yh­tei­ses­tä seu­ra­kun­nas­ta? Mik­si Jee­sus py­häin­päi­vän evan­ke­liu­mis­sa pu­huu au­tu­ais­ta ih­mi­sis­tä?

Vas­tauk­sen ky­sy­myk­seen saam­me Hep­re­a­lais­kir­jees­tä: ”Kris­tus sitä vas­toin on uh­ran­nut yh­den ai­no­an syn­tiuh­rin ja aset­tu­nut py­sy­väs­ti is­tui­mel­leen Ju­ma­lan oi­ke­al­le puo­lel­le. Hän on jo yh­del­lä ai­no­al­la uh­ril­la teh­nyt py­sy­väs­ti täy­del­li­sik­si ne, jot­ka py­hi­te­tään. Täs­tä to­dis­taa meil­le myös Pyhä Hen­ki.” (Hepr. 10:12, 14–15.)

Kris­ti­nop­pim­me mu­kaan seu­ra­kun­ta on pyhä, kos­ka Kris­tuk­sen hen­ki vai­kut­taa sii­nä (KO 1948, 46). Efe­so­lais­kir­jees­tä voim­me lu­kea, kuin­ka ”Kris­tus ra­kas­ti seu­ra­kun­taa ja an­toi hen­ken­sä sen puo­les­ta py­hit­tääk­seen sen” (Ef. 5:25–26).

Hen­gel­li­ses­ti köy­hä ja näl­käi­nen

Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Siel­tä saar­na­taan Py­hän Hen­gen voi­mal­la pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Ih­mi­nen, joka ha­lu­aa us­koa syn­tin­sä an­teek­si, on Py­hän Hen­gen py­hit­tä­mä. Hän on au­tu­as, si­säi­ses­ti on­nel­li­nen ih­mi­nen, jol­la on sy­dä­mes­sään hyvä hen­ki. Täl­lai­nen ih­mi­nen oli myös ku­nin­gas Daa­vid, joka ku­va­si si­säis­tä olo­an­sa au­tu­aak­si: ”Au­tu­as se, jon­ka pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois. Au­tu­as se ih­mi­nen, jol­le Her­ra ei lue vi­ak­si hä­nen syn­ti­ään ja jon­ka sy­dä­mes­sä ei ole vilp­piä.” (Ps. 32:1–2.)

Jee­sus ku­vaa au­tu­as­ta ih­mis­tä hen­gel­li­ses­ti köy­häk­si. Us­ko­vai­sen ih­mi­sen au­tuus ei tule omien te­ko­jen kaut­ta, vaan hei­dän ni­men­sä on elä­män kir­jas­sa Kris­tuk­sen an­si­on täh­den.

Me, jot­ka us­kom­me, saam­me ko­kea py­hien yh­teyt­tä pe­ril­le pääs­sei­den Ju­ma­lan las­ten kans­sa. Saam­me tun­tea sa­maa hen­gel­lis­tä näl­kää ja ja­noa, jota en­nen us­ko­neet ko­ki­vat. Ko­em­me sa­maa vie­raut­ta, jota en­nen us­ko­neet­kin ko­ki­vat elä­es­sään. Ha­lu­am­me ar­mah­taa toi­nen toi­si­am­me, niin kuin us­kos­sa pois nuk­ku­neet­kin te­ki­vät.

Tai­vas­ta var­ten

Py­häin­päi­vä muis­tut­taa sii­tä, et­tä ih­mi­sen on tär­ke­ää us­koa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­seen, ruu­miin ylös­nou­se­muk­seen ja ian­kaik­ki­seen elä­mään. Saam­me muis­tut­taa it­se­äm­me ja toi­nen toi­si­am­me, et­tä em­me us­ko tätä ai­kaa var­ten.

Us­kos­sa kuol­lei­den rak­kait­tem­me muis­to roh­kais­koon mei­tä us­kon kil­voi­tuk­seen. Vaik­ka tun­nem­me oman tur­mel­tu­nei­suu­tem­me ja heik­kou­tem­me, Pyhä Hen­ki tah­too ol­la py­hit­tä­jäm­me, puo­lus­ta­jam­me ja loh­dut­ta­jam­me, jot­ta jak­sai­sim­me elää Ju­ma­lan mie­len mu­kai­ses­ti.

”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa, kun odo­tam­me au­tu­aan toi­vom­me to­teu­tu­mis­ta, suu­ren Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kirk­kau­den il­mes­ty­mis­tä” (Tiit. 2:11–13). Kris­tuk­sen tul­les­sa Ju­ma­lan kan­sa saa elää kir­kas­tet­tu­na ja rie­muit­se­va­na seu­ra­kun­ta­na ja naut­tia py­hien yh­tey­des­tä tai­vaas­sa.

Jan­ne Iso­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.1.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko / Lu­ki­jan kuva

1.6.2020

Pie­ta­ri sa­noi: "Kään­ty­kää ja ot­ta­kaa it­se ku­kin kas­te Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­meen, jot­ta syn­tin­ne an­net­tai­siin an­teek­si. Sil­loin te saat­te lah­jak­si Py­hän Hen­gen." Ap. t. 2:38

Viikon kysymys