JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Autuaitten yhteys

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
3.11.2018 6.41

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282920181103064100

Vuo­ri­saar­nan alus­sa on au­tu­aak­si­ju­lis­tus. Ke­nes­tä Jee­sus sii­nä pu­huu, ja mikä liit­tää pu­hees­sa ole­vat ih­mi­set py­hien yh­tey­teen?

Jee­sus käyt­ti au­tu­as-sa­naa useis­sa yh­teyk­sis­sä. Sana mer­kit­see on­nel­lis­ta ja si­säl­tää Jee­suk­sen lau­su­ma­na eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sen. Ju­ma­lan yh­tey­des­sä ole­va on ikui­ses­ti on­nel­li­nen.

Au­tuu­den tun­to­mer­kit ku­vaa­vat Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan ole­mus­ta. Ol­les­saan kai­kin ta­voin ah­dis­tet­tu­ja Kris­tuk­sen seu­raa­jat ovat kui­ten­kin Ju­ma­lan edes­sä au­tu­ai­ta.Paa­va­li ku­vaa tätä myö­hem­min seu­ra­kun­ta­kir­jees­sä: ”­­– – mur­heel­li­sia mut­ta ai­na iloi­sia. Olem­me köy­hiä, mut­ta teem­me mo­nia rik­kaik­si; meil­lä ei ole mi­tään, mut­ta omis­tam­me kai­ken.” (2. Kor. 6:10.)

Py­hien yh­teys on liit­tä­mäs­sä tä­män päi­vän us­ko­vai­sia Van­han tes­ta­men­tin us­kon kil­voit­te­li­joi­hin. He tun­nus­ti­vat ole­van­sa vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia maan pääl­lä. He odot­ti­vat pa­rem­paa, tai­vaal­lis­ta isän­maa­ta.

Kir­je Hep­re­a­lai­sil­le (Hepr. 11) osoit­taa tä­nään us­ko­via ja en­nen us­ko­nei­ta yh­dis­tä­vän asi­an: kir­jees­sä ker­ro­taan, kuin­ka asi­oi­ta teh­dään ja ym­mär­re­tään muun mu­as­sa us­kon avul­la ja us­kon täh­den.

Vain Pyhä Hen­ki voi luo­da py­hien yh­tey­den. Maa­il­mal­ta se jää sa­la­tuk­si ja sen täh­den tun­te­mat­to­mak­si.

Ju­ma­lan hy­väs­sä hoi­dos­sa

Us­ko syn­tyy ja vah­vis­tuu Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen kaut­ta. Sii­tä elä­vä saa ra­vin­nok­seen elä­män lei­vän. Apos­to­li ku­vaa Uu­den tes­ta­men­tin us­ko­vais­ten elä­mää: ”Seu­ra­kun­ta kuun­te­li ja nou­dat­ti us­kol­li­ses­ti apos­to­lien ope­tus­ta. Us­ko­vat eli­vät kes­ki­näi­ses­sä yh­tey­des­sä, mur­si­vat yh­des­sä lei­pää ja ru­koi­li­vat.” (Ap. t. 2:42.)

Au­tu­as­ta ku­va­taan myös ve­den ää­rel­le is­tu­te­tuk­si puuk­si (Ps.1:3). Hän tun­tee Ju­ma­lan siu­nauk­sen jo elä­män­sä ai­ka­na. Tä­män siu­nauk­sen sy­väl­li­sin mer­ki­tys tu­lee nä­ky­viin vii­mei­sen päi­vän kut­sus­sa: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat” (Matt. 25:34).

Ju­ma­lan ar­moa ei voi mi­ta­ta, mut­ta sen vai­ku­tus on näh­tä­vis­sä. Se opet­taa elä­mään Ju­ma­lan lap­se­na ja odot­ta­maan au­tu­aan toi­von to­teu­tu­mis­ta (Tit. 2:7–13). Lah­jak­si saa­tu ar­mo oh­jaa ar­mah­ta­maan myös lä­him­mäi­si­äm­me.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa seu­ra­ta rak­kaan Va­pah­ta­jan­sa an­ta­maa esi­ku­vaa. Syn­nin ja kuo­le­man hä­däs­sä ole­val­le ju­lis­te­taan an­teek­si­an­ta­mus­ta. Rau­han­te­ki­jän työ on ilo­sa­no­man kul­jet­ta­mis­ta. Sitä työ­tä pro­feet­ta ku­va­si jo van­han lii­ton ai­ka­na. (Jes. 52:7.)

Tun­te­mat­to­mat mat­ka­mie­het

Jee­suk­sen mu­kaan Ju­ma­lan kan­sa saa osak­seen pilk­kaa ja vai­noa. Hän jät­tää kui­ten­kin seu­raa­jil­leen toi­von sa­nan vas­taa­not­ta­jis­ta. (Joh. 15:20.) Työs­sä kan­nat­taa siis osoit­taa kär­si­väl­li­syyt­tä. Pie­ta­ri muis­tut­taa kir­jees­sään (2. Piet. 3:9), et­tä Her­ra on kär­si­väl­li­nen, sil­lä hän ei ha­lua ke­nen­kään tu­hou­tu­van.

Us­ko­vai­set ih­mi­set to­teut­ta­vat yhä Jee­suk­sen jät­tä­mää teh­tä­vää saar­na­ta pa­ran­nuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Saar­na täs­tä ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan läs­nä­o­los­ta voi he­rät­tää mo­nis­sa är­ty­mys­tä, jopa vi­haa.

Ju­ma­lan lä­het­ti­läät ru­koi­le­vat sa­noi­hin­sa rak­kau­den ja tai­don kiel­tä. Sil­loin sa­no­jen vas­taa­not­ta­ja voi kuul­la niis­sä Hy­vän Pai­me­nen kut­su­van ää­nen.

Kris­ti­tyn kil­voi­tus on us­kon ja hy­vän oman­tun­non säi­lyt­tä­mis­tä. Em­me kui­ten­kaan ole oman voi­mam­me va­ras­sa, sil­lä Ju­ma­lan sana ja sak­ra­men­tit ovat jat­ku­vas­ti vah­vis­ta­mas­sa.

Iloit­kaa ja rie­muit­kaa

Py­hien mat­ka­saat­to on lau­la­vaa kan­saa. Se on ko­hot­ta­nut kii­tos­vir­ten­sä saa­des­saan Ju­ma­lan an­ta­man pe­las­tuk­sen (Ps.136). Ju­ma­lan kan­san mat­ka­lau­lu­jen sa­no­ma kos­ket­taa usein lau­la­jaa.

Lau­lut ovat myös jää­neen mo­nien sy­dä­miin rak­kai­na muis­toi­na, vaik­ka hen­ki­lö­koh­tai­nen us­kon­kil­voi­tus on kes­key­ty­nyt. Lau­lum­me on vie­lä heik­koa, mut­ta jo täs­sä ajas­sa se pu­hut­te­lee Ju­ma­lan rau­haa et­si­vää ih­mis­tä (Ap. t 16:25). Tai­vaan rie­mus­sa se vei­sa­taan täy­des­sä voi­mas­saan (Ilm. 14:2).

He ylis­tä­vät Kris­tus­taan pe­ril­lä rie­mui­ten. Soi kii­tos­vir­si uu­den maan kuin vir­ta pau­ha­ten, kuin vir­ta pau­ha­ten. (VK 143:4.)

Aar­no Sas­si

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 31.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Ju­ha­ni Oja­leh­to

Raa­mat­tu 1992: Näh­des­sään kan­san­jou­kot Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän is­tuu­tui, ja ope­tus­lap­set tu­li­vat hä­nen luok­seen. Sil­loin hän al­koi pu­hua ja opet­ti hei­tä näin: ”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta mur­heel­li­set: he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­ai­ta kär­si­väl­li­set: he pe­ri­vät maan. Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat: hei­dät ar­mah­de­taan. Au­tu­ai­ta puh­das­sy­dä­mi­set: he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan. Au­tu­ai­ta rau­han­te­ki­jät: he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men. Au­tu­ai­ta ovat ne, joi­ta van­hurs­kau­den vuok­si vai­no­taan: hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta olet­te te, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa. Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri. Niin­hän vai­not­tiin pro­feet­to­ja­kin, jot­ka eli­vät en­nen tei­tä.”

Bib­lia: Mut­ta kuin hän näki kan­san, as­tui hän ylös vuo­rel­le, ja kuin hän oli is­tu­nut, tu­li­vat hä­nen ope­tus­lap­sen­sa hä­nen ty­kön­sä. Niin hän ava­si suun­sa, opet­ti hei­tä ja sa­noi: Au­tu­aat ovat hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta. Au­tu­aat ovat mur­heel­li­set; sil­lä he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­aat ovat si­vi­ät; sil­lä he saa­vat maan pe­riä. Au­tu­aat ovat, jot­ka isoo­vat ja ja­noo­vat van­hurs­kaut­ta; sil­lä he ra­vi­taan. Au­tu­aat ovat lau­pi­aat; sil­lä he saa­vat lau­piu­den. Au­tu­aat ovat puh­taat sy­dä­mes­tä; sil­lä he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan. Au­tu­aat ovat rau­han te­ki­jät; sil­lä ne pi­tää Ju­ma­lan po­jik­si kut­sut­ta­man. Au­tu­aat ovat, jot­ka van­hurs­kau­den täh­den vai­no­taan; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta. Au­tu­aat olet­te te, kuin he pilk­kaa­vat ja vai­noo­vat tei­tä, ja pu­hu­vat kaik­ki­nais­ta pa­huut­ta tei­tä vas­taan, val­he­tel­len mi­nun täh­te­ni. Iloit­kaat ja rie­muit­kaat; sil­lä tei­dän palk­kan­ne on suu­ri tai­vais­sa. Sil­lä näin he vai­no­si­vat prop­he­tai­ta, jot­ka tei­dän edel­län­ne oli­vat.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys