JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ei rik­kau­des­sa vaan rak­kau­des­sa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
23.7.2017 6.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:17
2020010111173220170723060000

Jee­sus neu­voo luok­sen­sa tul­lut­ta mies­tä luo­pu­maan maal­li­sis­ta rik­kauk­sis­taan ja läh­te­mään seu­raa­maan hä­nen jäl­ki­ään. Niin toi­mi­mal­la tämä pe­ri­si ian­kaik­ki­sen elä­män ja rik­kau­den.

Ri­kas mies saa­pui Jee­suk­sen luo ja esit­ti tär­keim­män ky­sy­myk­sen, jon­ka epä­us­koi­nen ih­mi­nen voi ar­mon ajas­sa ky­syä: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” Teks­tiyh­teys pal­jas­taa hä­nen epä­us­kon­sa oma­van­hurs­kau­dek­si.

Oma­van­hurs­kas ih­mi­nen voi tun­tea hy­vin Raa­mat­tua, hä­nel­lä saat­taa ol­la mo­ni­puo­li­nen har­tau­se­lä­mä ja hän saat­taa ol­la avo­kä­ti­nen lä­him­mäi­nen. Sa­dan­pääl­lik­kö Kor­ne­liuk­ses­ta ker­ro­taan, et­tä en­nen pa­ran­nus­taan hän oli ah­ke­ra an­ta­maan al­mu­ja ja ru­koi­le­maan (Apt. 10:1–2). Myös evan­ke­liu­mi­teks­tin ri­kas mies tun­si lain kir­jai­men, ja sen nou­dat­ta­mi­seen pe­rus­tui hä­nen kil­voi­tuk­sen­sa.

Laki on Ju­ma­lan tah­to

Ri­kas mies tah­toi tie­tää, mil­lai­sil­la te­oil­la pe­ri­tään ian­kaik­ki­nen elä­mä. Hä­nel­lä oli hätä sie­lun­sa vuok­si: us­kon­nol­li­suu­des­ta ja hy­vis­tä te­ois­ta huo­li­mat­ta jo­tain olen­nais­ta tun­tui sy­dä­mel­tä puut­tu­van. Jee­sus pu­hut­te­li mies­tä rak­kau­des­sa. Hän osoit­ti, et­tei ri­kas mies tun­te­nut lain tar­koi­tus­ta, vaan luot­ti us­ko­ne­lä­mäs­sään omiin hy­viin te­koi­hin­sa. Jee­sus lu­et­te­li kym­me­nen käs­kyn lä­him­mäi­siin liit­ty­vät käs­kyt, jot­ka mies väit­ti pi­tä­neen­sä pie­nes­tä pi­tä­en. Mikä mah­toi ol­la pie­les­sä?

Ju­ma­la oli jää­nyt rik­kaal­le mie­hel­le vie­raak­si. Vas­tak­kain oli­vat la­ki­van­hurs­kaus ja us­kon­van­hurs­kaus. Van­hurs­kaus on Ju­ma­lal­le kel­paa­mis­ta, ja laki kuu­luu asi­aan erot­ta­mat­to­mal­la ta­val­la.

Moo­ses vas­taa­not­ti Ju­ma­lan lain Sii­nain vuo­rel­la. Sii­nä Ju­ma­la il­moit­taa py­hän, oi­keu­den­mu­kai­sen tah­ton­sa. Laki on ase­tet­tu ju­ma­lat­to­muut­ta vas­taan (1. Tim. 1:8–10) ja aja­maan syn­ti­nen Kris­tuk­sen luo (Gal. 3:24). La­kia ei ih­mi­nen voi täyt­tää. Jee­sus opet­taa, et­tä lain rik­ko­ja ei ole pel­käs­tään avi­o­ri­kok­sen teh­nyt ih­mi­nen, vaan jo hi­moi­ten kat­so­va on sy­dä­mes­sään teh­nyt avi­o­ri­kok­sen, sa­moin se, joka ni­mit­te­lee vel­je­ään, on jo rik­ko­nut käs­kyn ”älä tapa” (Matt. 5:21–22, 27–28).

Laki vaa­tii tuo­mi­o­ta rik­ko­jal­leen. Laki on kir­joi­tet­tu tu­li­sil­la kir­jai­mil­la ki­vi­tau­lui­hin. Jee­sus on vi­at­to­ma­na kan­ta­nut lain vaa­ti­man ran­gais­tuk­sen Gol­ga­tal­le ja huo­kais­sut ris­til­lä: ”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30). Us­kon­van­hurs­kaus on Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn omis­ta­mis­ta us­kol­la. ”Kris­tus on näet lain lop­pu, ja niin tu­lee van­hurs­kaak­si jo­kai­nen, joka us­koo” (Room. 10:4).

To­del­li­nen pa­ran­nus

Moo­sek­sen laki oli he­rät­tä­nyt rik­kaas­sa mie­hes­sä ha­lun löy­tää ar­mol­li­nen Ju­ma­la, mut­ta hän ei ol­lut val­mis luo­pu­maan omas­ta kel­vol­li­suu­des­taan Ju­ma­lan edes­sä. Hä­nel­lä oli pa­ran­nuk­sen en­sim­mäi­nen vai­he löy­det­ty­nä, eli tun­to oli he­rän­nyt. Et­si­kon ai­ka koit­ti, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyi Jee­suk­ses­sa. Us­kon­van­hurs­kaus ei kui­ten­kaan kel­van­nut rik­kaal­le mie­hel­le. Su­rul­li­se­na hän läh­ti Jee­suk­sen luo­ta pois, et­si­mään it­sel­leen so­pi­vaa reit­tiä Ju­ma­lan luok­se.

Ih­mi­nen ei voi omil­la an­si­oil­laan kul­kea elä­mään vie­vän pa­ran­nuk­sen ah­taas­ta por­tis­ta. Paa­va­li muis­te­li fi­lip­pi­läi­sil­le ol­leen­sa la­ki­van­hurs­kau­des­saan moit­tee­ton, mut­ta pa­ran­nuk­sen kä­si­tet­ty­ään hän luki kai­ken en­ti­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­sen täh­den tap­pi­ok­si (Fil. 3:5–8).

Pol­vil­leen lan­gen­nut Kor­ne­lius löy­si rau­han Pie­ta­rin saar­nan al­la (Apt. 10:44). Rik­kaan on an­tau­dut­ta­va köy­hän ja an­si­ot­to­man pai­kal­le. Syn­nin­tun­toi­nen pes­tään puh­taak­si ve­ri­sen evan­ke­liu­min sa­no­mas­sa. Evan­ke­liu­mi on ilo­sa­no­maa lain ja syn­nin ras­kaut­ta­mal­le omal­le­tun­nol­le.

Rak­kau­den lain al­la

Pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut ih­mi­nen on pääs­syt lain al­ta ar­mon al­le. Us­ko sy­tyt­tää rak­kau­den Ju­ma­laan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa asu­vai­siin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa us­ko­vai­nen on uu­den lain, rak­kau­den lain alai­nen. Jee­sus sa­noi seu­raa­jil­leen: ”Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä” (Joh. 15:12).

Saam­me elää us­ko­vais­ten rak­kau­des­sa ja ar­mo­hoi­dos­sa. Se te­kee kil­voi­tuk­sen jos­kus hel­tei­ses­tä­kin mat­kas­ta hel­pom­man kul­kea. Kes­ki­näi­ses­sä rak­kau­des­sa kan­nam­me toi­nen tois­tem­me kuor­mia tä­hyil­len us­kon pää­mää­rää, kun­ni­an tai­vas­ta. Kil­voi­tuk­sen mat­kal­la saa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa us­koa kaik­ki syn­nit ar­mos­ta an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Rak­kau­den laki ei vaa­di tuo­mi­o­ta, vaan se lu­paa an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 197.2017

Ku­vi­tus­ku­va: SRK:n kuva-ar­kis­to

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 10:17–27

Bib­lia

Ja kuin hän oli läh­te­nyt ulos tiel­le, tuli yk­si juos­ten, lan­ke­si pol­vil­len­sa hä­nen eteen­sä ja ky­syi hä­nel­tä: hyvä Mes­ta­ri! mitä mi­nun pi­tää te­ke­män, et­tä minä ijan­kaik­ki­sen elä­män pe­ri­sin? Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: mik­sis sa­not mi­nun hy­väk­si? Ei ken­kään ole hyvä, vaan yk­sin Ju­ma­la. Kyl­läs käs­kyt tie­dät: ei si­nun pidä huo­rin te­ke­män: ei si­nun pidä tap­pa­man: ei si­nun pidä va­ras­ta­man: ei si­nun pidä vää­rää to­dis­tus­ta sa­no­man: ei si­nun pidä pet­tä­män: kun­ni­oi­ta isääs ja äi­ti­äs.

Mut­ta se vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: Mes­ta­ri, nämä kaik­ki olen minä pi­tä­nyt ha­mas­ta mi­nun nuo­ruu­des­ta­ni. Mut­ta kuin Je­sus kat­sah­ti hä­nen pääl­len­sä, ra­kas­ti hän hän­tä, ja sa­noi hä­nel­le: yk­si si­nul­ta puut­tuu: mene, myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na vai­vai­sil­le; ja si­nul­la pi­tää ole­man ta­va­ra tai­vaas­sa: ja tule, seu­raa mi­nua, ot­tain ris­ti. Mut­ta hän tuli sii­tä pu­hees­ta mur­heel­li­sek­si, ja meni pois mur­heis­san­sa; sil­lä hä­nel­lä oli pal­jo ta­va­raa.

Ja kuin Je­sus kat­sah­ti ym­pä­ril­len­sä, sa­noi hän ope­tus­lap­sil­len­sa: kuin­ka työ­lääs­ti ne, joil­la va­raa on, tu­le­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­taan! Mut­ta ope­tus­lap­set häm­mäs­tyi­vät näis­tä hä­nen sa­nois­tan­sa. Niin Je­sus taas vas­ta­ten sa­noi: rak­kaat po­jat! kuin­kas työ­läs on nii­den tul­la Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, jot­ka ta­va­roi­hin­sa us­kal­ta­vat. Huo­ki­am­pi on ka­me­lin käy­dä neu­lan sil­män lä­vit­se, kuin rik­kaan Ju­ma­lan val­ta­kun­taan si­säl­le tul­la. Mut­ta he häm­mäs­tyi­vät vie­lä sit­te san­gen suu­res­ti, sa­no­en kes­ke­nän­sä: ja kuka tai­taa au­tu­aak­si tul­la? Niin Je­sus kat­sah­ti hei­dän pääl­len­sä, ja sa­noi: ih­mis­ten ty­kö­nä on se mah­do­toin, mut­ta ei Ju­ma­lan ty­kö­nä; sil­lä kaik­ki ovat Ju­ma­lan ty­kö­nä mah­dol­li­set.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus läh­ti jat­ka­maan mat­kaan­sa, muu­an mies tuli juok­su­jal­kaa, pol­vis­tui hä­nen eteen­sä ja ky­syi: "Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?" Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: "Mik­si sa­not mi­nua hy­väk­si? Ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Käs­kyt sinä tie­dät: älä tapa, älä tee avi­o­ri­kos­ta, älä va­ras­ta, älä to­dis­ta val­heel­li­ses­ti, älä riis­tä toi­sel­ta, kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si."

"Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en", vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: "Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua." Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta.

Jee­sus kään­tyi, kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: "Kuin­ka vai­kea on­kaan nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!" Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­li­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­koi: "Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan." Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: "Kuka sit­ten voi pe­las­tua?" Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: "Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta."

3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys