JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

En­ke­li vah­vis­ti Joo­se­fia

Sana sunnuntaiksi
22.12.2019 7.00

En­ke­lin sa­nat sai­vat Joo­se­fin tu­ke­maan Ma­ri­aa teh­tä­väs­sään Ju­ma­lan po­jan äi­ti­nä.

Kun en­sim­mäi­set ih­mi­set kar­ko­tet­tiin pa­ra­tii­sis­ta, al­koi odo­tus. Ju­ma­laan tur­vaa­vat us­ko­vai­set odot­ti­vat maa­il­maan Va­pah­ta­jaa.

Mat­teus ku­vaa sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ih­mis­kun­nan mer­kit­tä­vim­män het­ken lä­hes­ty­mis­tä. Vain muu­ta­ma ih­mi­nen tie­si, et­tä Her­ran syn­ty­mä oli lä­hel­lä.

Häm­men­nys vaih­tui iloon

Ma­ria oli saa­nut Ju­ma­lan en­ke­lil­tä tie­don Her­ran syn­ty­mäs­tä en­sim­mäi­se­nä. Hän kuu­li tu­le­van­sa ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Häm­men­nyk­sen jäl­keen Ma­ria meni en­ke­lin ke­ho­tuk­ses­ta ta­paa­maan su­ku­lais­taan Eli­sa­bet­hia.

Val­ta­va ilo täyt­ti Eli­sa­bet­hin ja Ma­ri­an. Ma­ri­an sy­dän puh­ke­si kii­tos­vir­teen. Hä­nen sy­dä­men­sä iloit­si sii­tä, et­tä Ju­ma­lan Poi­ka tuli maa­il­maan Ma­ri­an ja kaik­kien ih­mis­ten Va­pah­ta­jak­si.

Edes Joo­sef ei aa­vis­ta­nut mi­tään. Hän oli kih­lois­sa Ma­ri­an kans­sa. Raa­mat­tu ei ker­ro hä­nen taus­tas­taan muu­ta kuin et­tä hän oli ku­nin­gas Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen. Pe­ri­mä­tie­to ker­too, et­tä Joo­sef oli­si ol­lut Ma­ri­aa sel­väs­ti van­hem­pi. Evan­ke­lis­tois­ta ai­no­as­taan Mat­teus ker­too Joo­se­fin si­säi­ses­tä kamp­pai­lus­ta ja sen on­nel­li­ses­ta pää­tök­ses­tä.

Joo­sef epäi­li

Kih­laus tar­koit­ti tuo­hon ai­kaan sa­maa kuin se tar­koit­taa tä­nä­kin päi­vä­nä us­ko­vai­sil­la pa­reil­la. Myös Joo­se­fin ja Ma­ri­an koh­dal­la se tar­koit­ti sitä, et­tä he ei­vät asu­neet yh­des­sä en­nen avi­o­liit­toa. Mor­si­an asui van­hem­pien­sa luo­na ja sul­ha­nen omien van­hem­pien­sa luo­na. Vas­ta avi­o­lii­ton sol­mi­mi­sen ja hää­juh­lan myö­tä tuo­re avi­o­pa­ri muut­ti yh­teen.

Ma­ri­an ja Joo­se­fin yh­tei­nen elä­mä näyt­ti sel­väl­tä. Kih­lau­tu­nut pari suun­nit­te­li avi­o­liit­toa.

Joo­sef sai tie­tää häm­men­tä­vän asi­an, joka tun­tui tu­ho­a­van yh­tei­set suun­ni­tel­mat. Ma­ria oli ras­kaa­na. Mi­ten se oli mah­dol­lis­ta? Joo­sef oli luot­ta­nut Ma­ri­aan. He ei­vät ol­leet elä­neet kuin mies ja vai­mo.

Nyt avi­o­liit­to näyt­ti mah­dot­to­mal­ta, ja kih­laus oli­si pu­ret­ta­va. Joo­se­fil­la ei ol­lut Moo­sek­sen lain mu­kaan enää vel­voit­tei­ta Ma­ri­aa koh­taan. Joo­sef ei kui­ten­kaan ha­lun­nut ai­heut­taa ko­hua, vaan ha­lu­si jät­tää Ma­ri­an hil­jai­ses­ti ja sa­las­sa.

Ma­ria ei oli­si voi­nut sa­la­ta ras­kaut­taan. Hän oli­si jou­tu­nut kan­ta­maan hä­pe­än avi­ot­to­mas­ta lap­ses­ta. Jopa kuo­le­man­tuo­mio oli­si voi­nut tul­la ky­sy­myk­seen. Voi ar­vail­la, et­tä ih­mis­ten ym­mär­rys tus­kin oli­si niel­lyt aja­tus­ta neit­seel­li­ses­tä syn­ty­mäs­tä.

Joo­se­fin mie­li muut­tui

Ju­ma­la ei ha­lun­nut an­taa Ma­ri­al­le koh­tuu­ton­ta taak­kaa. Hän oli tar­koit­ta­nut Joo­se­fin Ma­ri­an rin­nal­le tu­ek­si. Ju­ma­la lä­het­ti en­ke­lin­sä Joo­se­fin luo. En­ke­li lau­sui ih­meel­li­set sa­nat:

”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.”

En­ke­li pu­hut­te­li Joo­se­fia Daa­vi­din po­jak­si vii­ta­ten Joo­se­fin su­ku­lu­et­te­loon: ”Ii­sain kan­nos­ta nou­see ver­so, vesa puh­ke­aa sen juu­res­ta ja kan­taa he­del­mää” (Jes.11:1).

Joo­sef su­lat­te­li en­ke­lin vies­tiä. Hän voi­si ot­taa Ma­ri­an vai­mok­seen. Ma­ria oli ol­lut us­kol­li­nen, hän oli kos­ke­ma­ton. Ma­ria oli ras­kaa­na Py­häs­tä Hen­ges­tä.

Evan­ke­liu­mi pyyh­ki pois kaik­ki ikä­vät aja­tuk­set Ma­ri­an suh­teen. Joo­sef tart­tui us­kol­la sel­lai­seen, mikä ei mah­tu­nut in­hi­mil­li­seen jär­keen. Us­ko sy­dä­mes­sä syr­jäyt­ti epäi­lyt.

Kih­laus­ta ei pu­ret­tu, vaan yh­tei­nen elä­mä si­ne­töi­tiin avi­o­lii­tol­la. Joo­sef ha­lu­si ryh­tyä kas­va­tu­si­säk­si tu­le­val­le pie­no­kai­sel­le, tu­ke­maan Ma­ri­aa hä­nen teh­tä­väs­sään Ju­ma­lan po­jan äi­ti­nä.

Ilo­sa­no­ma kuu­luu yhä

Ma­ri­an ja Joo­se­fin us­koa voi ihas­tel­la. Se oli nöy­rää Ju­ma­lan tah­don al­le aset­tu­mis­ta. Se oli lap­sen us­koa, jon­ka Jee­sus aset­ti meil­le esi­mer­kik­si.

Yhä ny­ky­ään voi us­koa lap­sen ta­voin. “Ni­mes­sä lap­sen pie­noi­sen, us­ko­maan käy­kää jo­kai­nen. Syn­tin­ne kaik­ki an­teek­si, vai­van­ne vaih­tuu rie­muk­si.” (SL 11.)

En­ke­lin tuo­ma ilo­sa­no­ma on edel­leen kuul­ta­vis­sa ja us­kot­ta­vis­sa Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa saar­nat­ta­van Sa­nan kaut­ta.

Vil­le Lai­va­maa

jul­kaist­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.12.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Evan­ke­liu­mi: Matt. 1:18–24

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mä ta­pah­tui näin. Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, oli kih­lat­tu Joo­se­fil­le. En­nen kuin hei­dän liit­ton­sa oli vah­vis­tet­tu, kävi il­mi, et­tä Ma­ria, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, oli ras­kaa­na. Joo­sef oli la­kia kun­ni­oit­ta­va mies mut­ta ei ha­lun­nut hä­päis­tä kih­lat­tu­aan jul­ki­ses­ti. Hän ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa.

Kun Joo­sef ajat­te­li tätä, hä­nel­le il­mes­tyi yöl­lä unes­sa Her­ran en­ke­li, joka sa­noi: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.” Tämä kaik­ki ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen, mitä Her­ra on pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut: – Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el – se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.

BIB­LIA: Je­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mys oli näin: kos­ka Ma­ria hä­nen äi­tin­sä oli Jo­sep­hiin kih­lat­tu, en­nen kuin he yh­teen tu­li­vat, löyt­tiin hän ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Mut­ta et­tä Jo­seph hä­nen mie­hen­sä oli hurs­kas ja ei tah­to­nut hän­tä huu­toon saat­taa, ajat­te­li hän sa­lai­ses­ti hyl­jä­tä hä­nen.

Kuin hän näi­tä ajat­te­li, kat­so, niin Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa ja sa­noi: Jo­seph, Da­vi­din poi­ka! älä pel­kää ot­taak­ses Ma­ri­aa puo­li­so­as ty­kös; sil­lä se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ja hä­nen pi­tää syn­nyt­tä­män Po­jan, jon­ka ni­men si­nun pi­tää kut­su­man Je­sus; sil­lä hän on va­pah­ta­va kan­san­sa hei­dän syn­neis­tän­sä. Mut­ta tämä on kaik­ki ta­pah­tu­nut, et­tä täy­tet­täi­siin, mitä Her­ral­ta on sa­not­tu prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Kat­so, neit­seen pi­tää ras­kaak­si tu­le­man ja syn­nyt­tä­män Po­jan, ja hä­nen ni­men­sä pi­tää kut­sut­ta­man Em­ma­nu­el; se on niin pal­jo sa­not­tu: Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me. Kuin Jo­seph unes­ta he­rä­si, niin hän teki kuin Her­ran en­ke­li hä­nen käs­ki, ja ot­ti puo­li­son­sa ty­kön­sä.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys