JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Erään miehen hyvä kysymys

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
23.7.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:44
2020010123445120140723000000

Evan­ke­lis­ta Mar­kus ker­too evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä esiin­ty­väs­tä mie­hes­tä vain, et­tä hän oli ”muu­an mies”. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa hä­nen tie­de­tään ol­leen yk­si pää­mie­his­tä. Hän siis tun­si Ju­ma­lan lain. Hän tuli juok­su­jal­kaa, ku­mar­tui ja pu­hut­te­li Jee­sus­ta hy­väk­si opet­ta­jak­si. Sit­ten hän ky­syi: ”Mitä mi­nun pi­tää te­ke­män et­tä minä ijan­kaik­ki­sen elä­män pe­ri­sin?”

Täl­lais­ta ky­sy­mys­tä pi­täi­si kaik­kien ih­mis­ten ky­sel­lä. Juu­ri tä­hän ky­sy­myk­seen Ju­ma­la sa­nas­saan tar­jo­aa vas­tauk­sen: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt, teh­käät pa­ran­nus ja us­ko­kaat evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Oli­ko opet­ta­ja hyvä?

Mik­si Jee­sus puut­tui ky­se­li­jän pu­hut­te­luun ”hyvä opet­ta­ja”? Ju­ma­lan hen­ki oli il­moit­ta­nut Jee­suk­ses­ta hä­nen ope­tus­lap­sil­leen: ”Sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka” (Matt. 16:16). Oli­ko ker­to­muk­sen mie­hel­lä Jee­suk­ses­ta toi­nen kä­si­tys? Oli­ko hän yk­si niis­tä, jot­ka ei­vät us­ko­neet Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka, vaan sa­noi­vat hä­nen ole­van yk­si pro­fee­tois­ta (Matt. 16:14)?

Jee­sus tie­si, et­tä mies pu­hut­te­li hän­tä ih­mi­se­nä, pro­fee­tal­li­se­na opet­ta­ja­na. Näin mies väit­ti hy­vyy­den ole­van ih­mi­sen omi­nai­suus. Jee­sus kor­ja­si kä­si­tyk­sen ja sa­noi, et­tä vain Ju­ma­la on hyvä. Tä­hän liit­ty­en apos­to­li kir­joit­taa: ”Ei ole yh­tään, joka hy­vää te­kee, ei yh­tä­kään” (Room. 3:12).

On tär­ke­ää et­tä me tun­nem­me syn­ti­syy­tem­me. Ju­ma­lan edes­sä jo­kai­nen pro­feet­ta, opet­ta­ja ja op­pi­las ovat it­ses­sään vail­la sitä hy­vyyt­tä, joka Ju­ma­lal­le kel­paa. Vain Isä, Poi­ka ja Pyhä hen­ki on it­ses­sään hyvä. Ih­mis­ten edes­sä me kui­ten­kin saam­me tun­tea ar­vom­me koh­tuul­li­ses­ti, ja mei­dän tu­lee ar­vos­taa toi­si­am­me (Room. 12:3, 10).

Lain vaa­ti­mus

Jee­sus tuo mie­hen eteen lain toi­sen tau­lun käs­kyt lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta. Nii­den edes­sä mies ko­kee ole­van­sa nuh­tee­ton; ne hän on nuo­ruu­des­taan pi­tä­nyt. ”Hy­väk­si opet­ta­jak­si” pu­hut­te­lun­sa­kin mies ai­van kuin ohi­men­nen kor­jaa pu­hu­tel­len Jee­sus­ta nyt pel­käs­tään opet­ta­jak­si.

Jee­sus kat­soi ky­se­le­vää mies­tä ja ra­kas­ti hän­tä. Mies koh­ta­si Jee­suk­sen sa­nois­sa ja kat­sees­sa sekä Ju­ma­lan vaa­ti­van lain et­tä Ju­ma­lan ar­mol­li­sen rak­kau­den. Ju­ma­lan laki vaa­tii ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tä, kai­kes­ta sie­lus­ta ja kai­kes­ta voi­mas­ta (5. Moos. 6:5), ja lä­him­mäis­tä se ke­hot­taa ra­kas­ta­maan niin kuin it­seä (Luuk. 10:27). Maal­li­nen omai­suus ei ole Ju­ma­lan tun­te­mi­sen rin­nal­la tär­ke­ää.

Kuka voi pe­las­tua?

Mies läh­ti mur­heel­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta. Jee­sus to­te­aa, kuin­ka vai­kea rik­kaan on tul­la Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kes­kus­te­lua seu­ran­neet ope­tus­lap­set­kin ovat hä­mil­lään. ”Kuka voi sit­ten tul­la au­tu­aak­si?”, he ky­se­li­vät. Jee­sus päät­tää kes­kus­te­lun ope­tuk­seen: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.”

Lut­her kir­joit­taa kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä: ”Minä us­kon, et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä omas­ta voi­mas­ta­ni Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, mi­nun Her­raa­ni, us­koa en­kä hä­nen ty­kön­sä tul­la, vaan Pyhä Hen­ki on mi­nua evan­ke­liu­min kaut­ta kut­su­nut ja lah­joil­laan va­lis­ta­nut ja py­hit­tä­nyt ja var­jel­lut mi­nut ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa, niin kuin hän kut­suu, ko­ko­aa ja va­lis­taa ja py­hit­tää koko kris­ti­kun­taan­sa maan pääl­lä ja var­je­lee sitä oi­ke­as­sa us­kos­sa Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.”

Ju­ma­la te­kee evan­ke­liu­min­sa voi­mal­la mah­dot­to­mas­ta syn­ti­ses­tä it­sel­leen kel­paa­van van­hurs­kaan ih­mi­sen. Sitä evan­ke­liu­mia kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sek­si Kris­tuk­sen an­si­on täh­den ju­lis­te­taan tä­nä­kin päi­vä­nä Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­nas­sa tääl­lä maan pääl­lä.

Teks­ti: Mat­ti Kont­ka­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

7. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 28:1–2, 6–9; 1. Sam. 15:22–26; Jaak. 2:8–13; Mark. 10:17–27

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.7.2014.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys