JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Et­sik­ko­ai­ka­na Ju­ma­la et­sii mei­tä

Sana sunnuntaiksi
31.7.2016 7.00

En­sim­mäi­nen nä­ky­mä uu­teen paik­kaan saa­vut­ta­es­sa on usein odo­tet­tu.

Kun py­hiin­va­el­ta­jat saa­pui­vat Je­ru­sa­le­miin vaik­ka­pa pää­si­äis­juh­lil­le ja nä­ki­vät sen temp­pe­lin en­sim­mäi­sen ker­ran, he puh­ke­si­vat yleen­sä ylis­tys­lau­luun. Mut­ta kun Jee­sus kau­pun­kiin tul­les­saan näki sen, hän puh­ke­si it­kuun. Kau­pun­gin ja temp­pe­lin kau­neus ja ar­vo ei­vät saa­neet­kaan hä­nes­sä ai­kaan kii­tos­lau­lua.

Jee­sus näki jo­ta­kin, mikä oli tois­ten sil­mil­tä kät­ket­ty. Hän it­ki sen vuok­si, et­tä kau­pun­ki ja sen asuk­kaat oli­vat hä­nel­le rak­kai­ta, mut­ta nämä ei­vät ym­mär­tä­neet omaa pa­ras­taan ei­vät­kä sitä, mis­sä hei­dän tur­van­sa on. Jee­sus näki tuon hä­nel­le rak­kaan kau­pun­gin tu­hou­tu­van, kos­ka tämä ei ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaan­sa.

Et­sik­ko­ai­ka on ra­jal­li­nen

Et­sik­ko­ai­ka on puh­taas­ti raa­ma­tul­li­nen ter­mi. Sitä ei ko­vin pal­jon käy­te­tä sel­lai­ses­sa ar­ki­kie­les­sä, joka ei kä­sit­te­le us­kon­nol­li­sia asi­oi­ta. Sen voi­si al­ku­kie­len pe­rus­teel­la kään­tää myös et­sin­näk­si, et­sin­tä­a­jak­si. To­sin maal­li­ses­sa­kin mer­ki­tyk­ses­sä sitä saa­te­taan käyt­tää ku­vaa­maan jo­ta­kin eri­tyis­tä ai­kaa, joka pi­täi­si osa­ta hyö­dyn­tää. Esi­mer­kik­si ur­hei­lus­sa saa­te­taan sa­noa, et­tä yli­voi­mal­la pe­laa­val­la jouk­ku­eel­la on et­sik­ko­ai­ka. Ai­ka on ra­jal­li­nen, ja ti­lai­suus me­nee no­pe­as­ti ohi. Pi­täi­si toi­mia oi­kein ja te­hok­kaas­ti.

Et­sik­ko­a­jan hen­gel­li­ses­sä­kin mer­ki­tyk­ses­sä ai­ka on ra­jal­li­nen ja eri­tyi­nen. Ih­mi­sel­lä ei jat­ku­vas­ti ole et­sik­ko­ai­ka. Hen­gel­li­ses­ti kyse ei kui­ten­kaan ole sii­tä, mitä ih­mi­nen te­kee. Me voim­me vain ol­la Ju­ma­lan työn koh­tei­ta ja vas­taa­not­ta­jia. Oma vii­sau­tem­me tai ky­kym­me teh­dä oi­kea rat­kai­su ei oh­jaa mei­tä Ju­ma­lan yh­tey­teen, vaan et­sik­ko­ai­ka­na Ju­ma­la et­sii mei­tä. Hän pu­hut­te­lee ja ve­tää puo­leen­sa hä­nes­tä eroon jou­tu­nut­ta ih­mis­tä mo­nin ta­voin.

Ju­ma­la kut­suu val­ta­kun­taan­sa

Je­ru­sa­le­mi­lai­set ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä Ju­ma­la lä­hes­tyi hei­tä Her­ras­sa Jee­suk­ses­sa. Jee­sus ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan läs­nä­o­loa ja evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa. Et­sik­ko­ai­ka on­kin ih­mi­sel­lä juu­ri sil­loin, kun Ju­ma­la val­ta­kun­tan­sa vä­li­tyk­sel­lä lä­hes­tyy hän­tä. Kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hel­lä, on mah­dol­li­suus teh­dä pa­ran­nus ja us­koa evan­ke­liu­mi, ilo­sa­no­ma syn­tis­ten Va­pah­ta­jas­ta. Tä­män kut­sun je­ru­sa­le­mi­lai­set hyl­kä­si­vät, ja Jee­suk­sen en­nus­ta­ma tuho koh­ta­si kau­pun­kia vuon­na 70, jol­loin roo­ma­lai­set tu­ho­si­vat sen.

Et­sik­ko­a­jan hyl­kää­mi­seen liit­tyi Je­ru­sa­le­mis­sa myös se, et­tä temp­pe­lin ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen liit­ty­vä uh­rie­läin­ten kaup­pa oli tul­lut häi­rit­se­väk­si. Temp­pe­lin esi­pi­ha oli kaup­pa­paik­ka. Jee­sus sa­noi voi­mak­kaas­ti: ru­kouk­sen huo­nees­ta oli tul­lut ros­vo­jen luo­la. Sik­si hän puh­dis­ti sen aja­mal­la pois ne, joi­den toi­met hä­mär­si­vät temp­pe­lin tar­koi­tus­ta.

Eri­tyi­sen mur­heel­lis­ta Jee­suk­sel­le oli se, et­tä temp­pe­li, jon­ka oli­si pi­tä­nyt ol­la joh­dat­ta­mas­sa ih­mi­siä Ju­ma­lan yh­tey­teen, oli jou­tu­nut har­haan. It­se ju­ma­lan­pal­ve­lus oli kui­ten­kin oi­kea. Jee­sus ei ku­mon­nut Van­han tes­ta­men­tin uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, vaan hä­nes­sä täyt­tyi­vät van­han lii­ton en­nus­tuk­set; myös uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus viit­ta­si hä­nen ai­nut­ker­tai­seen uh­riin­sa.

Mis­sä on tur­va­si?

Yli­pa­pit, lai­no­pet­ta­jat ja muut kan­san­joh­ta­jat ei­vät hy­väk­sy­neet Jee­suk­sen ope­tus­ta ja ha­lu­si­vat vai­en­taa sen. He pyr­ki­vät tur­vaa­maan oman ase­man­sa ja pi­tä­mään suh­teet kun­nos­sa roo­ma­lai­siin val­lan­pi­tä­jiin. He myös pel­kä­si­vät kan­saa. Tä­nä­kin päi­vä­nä Jee­sus ajaa pois vää­rän rau­han kaup­pi­aat val­ta­kun­tan­sa sa­no­man tiel­tä. Tuo­ta sa­no­maa ei voi us­koa, el­lei sy­dän nöyr­ry pa­ran­nuk­seen ja hyl­kää ek­syt­tä­viä ja vää­riä kä­si­tyk­siä.

Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Näin elä­män Her­ra sa­noo meil­le­kin tä­nään. Hän neu­voo mei­tä käyt­tä­mään oi­kein et­sik­ko­ai­kam­me. Syn­tim­me ja vää­rät te­kom­me erot­ta­vat mei­dät Ju­ma­las­ta. Jee­sus it­kee koh­ta­lo­am­me, jos me tor­jum­me hä­net ja jääm­me syn­tiem­me val­taan. Tä­nä­kin ai­ka­na voim­me ot­taa hä­net vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­mas­sa, kun saam­me kuul­la sen ja us­koa omat syn­tim­me an­teek­si hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään.

Ilk­ka Leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.7.2016

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 19:41–48

Bib­lia

Ja kuin hän lä­hem­mä tuli, kat­soi hän kau­pun­gin pääl­le, it­ki hän­tä, ja sa­noi: jos si­nä­kin tie­täi­sit, niin sinä ajat­te­li­sit to­sin täl­lä si­nun ajal­las, mitä si­nun rau­haas so­pis. Mut­ta nyt ovat ne kät­ke­tyt si­nun sil­mäis edes­tä. Sil­lä ne päi­vät pi­tää tu­le­man si­nun ylit­ses, et­tä si­nun vi­hol­li­ses skant­saa­vat si­nun, ja ym­pä­ri pii­rit­tä­vät si­nun, ja ah­dis­ta­vat si­nun joka kul­mal­ta. Ja maa­han ta­soit­ta­vat si­nun ja si­nun lap­ses, jot­ka si­nus­sa ovat, ja ei jätä si­nus­sa ki­veä ki­ven pääl­le; et­tet et­sik­kos ai­kaa tun­te­nut. Ja hän meni si­säl­le temp­liin, ru­pe­si aja­maan sii­tä ulos os­ta­jia ja myy­jiä, sa­no­en heil­le: kir­joi­tet­tu on: mi­nun huo­nee­ni on ru­kous­huo­ne; mut­ta te olet­te sen teh­neet ryö­vä­rien luo­lak­si. Ja hän opet­ti joka päi­vä temp­lis­sä, mut­ta pap­pein pää­mie­het ja kir­ja­nop­pi­neet ja kan­san van­him­mat et­si­vät hän­tä sur­ma­tak­sen­sa, ja ei tie­tä­neet, mitä hei­dän piti te­ke­män; sil­lä kaik­ki kan­sa riip­pui hä­nes­sä, ja kuu­li­vat hän­tä.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus tuli lä­hem­mäk­si ja näki kau­pun­gin, hän puh­ke­si it­kuun sen täh­den ja sa­noi: ”Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Mut­ta nyt se on si­nun sil­mil­tä­si kät­ket­ty. Vie­lä tu­let nä­ke­mään ajan, jol­loin vi­hol­li­set ra­ken­ta­vat ym­pä­ril­le­si val­lin, saar­ta­vat si­nut ja käy­vät kimp­puu­si joka puo­lel­ta. He murs­kaa­vat maan ta­sal­le si­nut ja si­nun asuk­kaa­si. Si­nuun ei jä­te­tä ki­veä ki­ven pääl­le, kos­ka et ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaa­si.” Jee­sus meni temp­pe­liin ja al­koi ajaa ulos nii­tä, jot­ka siel­lä kä­vi­vät kaup­paa. Hän sa­noi heil­le: ”On kir­joi­tet­tu: ’Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.’ Mut­ta te olet­te teh­neet sii­tä ros­vo­jen luo­lan.” Hän opet­ti sit­ten joka päi­vä temp­pe­lis­sä. Yli­pa­pit, lai­no­pet­ta­jat ja muut kan­san joh­to­mie­het miet­ti­vät, mi­ten rai­vai­si­vat hä­net pois tiel­tä. He ei­vät kui­ten­kaan kek­si­neet, mitä teh­dä, sil­lä koko kan­sa oli jat­ku­vas­ti Jee­suk­sen ym­pä­ril­lä kuun­te­le­mas­sa hän­tä.

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys