En­sim­mäi­nen nä­ky­mä uu­teen paik­kaan saa­vut­ta­es­sa on usein odo­tet­tu.

Kun py­hiin­va­el­ta­jat saa­pui­vat Je­ru­sa­le­miin vaik­ka­pa pää­si­äis­juh­lil­le ja nä­ki­vät sen temp­pe­lin en­sim­mäi­sen ker­ran, he puh­ke­si­vat yleen­sä ylis­tys­lau­luun. Mut­ta kun Jee­sus kau­pun­kiin tul­les­saan näki sen, hän puh­ke­si it­kuun. Kau­pun­gin ja temp­pe­lin kau­neus ja ar­vo ei­vät saa­neet­kaan hä­nes­sä ai­kaan kii­tos­lau­lua.

Jee­sus näki jo­ta­kin, mikä oli tois­ten sil­mil­tä kät­ket­ty. Hän it­ki sen vuok­si, et­tä kau­pun­ki ja sen asuk­kaat oli­vat hä­nel­le rak­kai­ta, mut­ta nämä ei­vät ym­mär­tä­neet omaa pa­ras­taan ei­vät­kä sitä, mis­sä hei­dän tur­van­sa on. Jee­sus näki tuon hä­nel­le rak­kaan kau­pun­gin tu­hou­tu­van, kos­ka tämä ei ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaan­sa.

Et­sik­ko­ai­ka on ra­jal­li­nen

Et­sik­ko­ai­ka on puh­taas­ti raa­ma­tul­li­nen ter­mi. Sitä ei ko­vin pal­jon käy­te­tä sel­lai­ses­sa ar­ki­kie­les­sä, joka ei kä­sit­te­le us­kon­nol­li­sia asi­oi­ta. Sen voi­si al­ku­kie­len pe­rus­teel­la kään­tää myös et­sin­näk­si, et­sin­tä­a­jak­si. To­sin maal­li­ses­sa­kin mer­ki­tyk­ses­sä sitä saa­te­taan käyt­tää ku­vaa­maan jo­ta­kin eri­tyis­tä ai­kaa, joka pi­täi­si osa­ta hyö­dyn­tää. Esi­mer­kik­si ur­hei­lus­sa saa­te­taan sa­noa, et­tä yli­voi­mal­la pe­laa­val­la jouk­ku­eel­la on et­sik­ko­ai­ka. Ai­ka on ra­jal­li­nen, ja ti­lai­suus me­nee no­pe­as­ti ohi. Pi­täi­si toi­mia oi­kein ja te­hok­kaas­ti.

Et­sik­ko­a­jan hen­gel­li­ses­sä­kin mer­ki­tyk­ses­sä ai­ka on ra­jal­li­nen ja eri­tyi­nen. Ih­mi­sel­lä ei jat­ku­vas­ti ole et­sik­ko­ai­ka. Hen­gel­li­ses­ti kyse ei kui­ten­kaan ole sii­tä, mitä ih­mi­nen te­kee. Me voim­me vain ol­la Ju­ma­lan työn koh­tei­ta ja vas­taa­not­ta­jia. Oma vii­sau­tem­me tai ky­kym­me teh­dä oi­kea rat­kai­su ei oh­jaa mei­tä Ju­ma­lan yh­tey­teen, vaan et­sik­ko­ai­ka­na Ju­ma­la et­sii mei­tä. Hän pu­hut­te­lee ja ve­tää puo­leen­sa hä­nes­tä eroon jou­tu­nut­ta ih­mis­tä mo­nin ta­voin.

Ju­ma­la kut­suu val­ta­kun­taan­sa

Je­ru­sa­le­mi­lai­set ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä Ju­ma­la lä­hes­tyi hei­tä Her­ras­sa Jee­suk­ses­sa. Jee­sus ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan läs­nä­o­loa ja evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa. Et­sik­ko­ai­ka on­kin ih­mi­sel­lä juu­ri sil­loin, kun Ju­ma­la val­ta­kun­tan­sa vä­li­tyk­sel­lä lä­hes­tyy hän­tä. Kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hel­lä, on mah­dol­li­suus teh­dä pa­ran­nus ja us­koa evan­ke­liu­mi, ilo­sa­no­ma syn­tis­ten Va­pah­ta­jas­ta. Tä­män kut­sun je­ru­sa­le­mi­lai­set hyl­kä­si­vät, ja Jee­suk­sen en­nus­ta­ma tuho koh­ta­si kau­pun­kia vuon­na 70, jol­loin roo­ma­lai­set tu­ho­si­vat sen.

Et­sik­ko­a­jan hyl­kää­mi­seen liit­tyi Je­ru­sa­le­mis­sa myös se, et­tä temp­pe­lin ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen liit­ty­vä uh­rie­läin­ten kaup­pa oli tul­lut häi­rit­se­väk­si. Temp­pe­lin esi­pi­ha oli kaup­pa­paik­ka. Jee­sus sa­noi voi­mak­kaas­ti: ru­kouk­sen huo­nees­ta oli tul­lut ros­vo­jen luo­la. Sik­si hän puh­dis­ti sen aja­mal­la pois ne, joi­den toi­met hä­mär­si­vät temp­pe­lin tar­koi­tus­ta.

Eri­tyi­sen mur­heel­lis­ta Jee­suk­sel­le oli se, et­tä temp­pe­li, jon­ka oli­si pi­tä­nyt ol­la joh­dat­ta­mas­sa ih­mi­siä Ju­ma­lan yh­tey­teen, oli jou­tu­nut har­haan. It­se ju­ma­lan­pal­ve­lus oli kui­ten­kin oi­kea. Jee­sus ei ku­mon­nut Van­han tes­ta­men­tin uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, vaan hä­nes­sä täyt­tyi­vät van­han lii­ton en­nus­tuk­set; myös uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus viit­ta­si hä­nen ai­nut­ker­tai­seen uh­riin­sa.

Mis­sä on tur­va­si?

Yli­pa­pit, lai­no­pet­ta­jat ja muut kan­san­joh­ta­jat ei­vät hy­väk­sy­neet Jee­suk­sen ope­tus­ta ja ha­lu­si­vat vai­en­taa sen. He pyr­ki­vät tur­vaa­maan oman ase­man­sa ja pi­tä­mään suh­teet kun­nos­sa roo­ma­lai­siin val­lan­pi­tä­jiin. He myös pel­kä­si­vät kan­saa. Tä­nä­kin päi­vä­nä Jee­sus ajaa pois vää­rän rau­han kaup­pi­aat val­ta­kun­tan­sa sa­no­man tiel­tä. Tuo­ta sa­no­maa ei voi us­koa, el­lei sy­dän nöyr­ry pa­ran­nuk­seen ja hyl­kää ek­syt­tä­viä ja vää­riä kä­si­tyk­siä.

Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Näin elä­män Her­ra sa­noo meil­le­kin tä­nään. Hän neu­voo mei­tä käyt­tä­mään oi­kein et­sik­ko­ai­kam­me. Syn­tim­me ja vää­rät te­kom­me erot­ta­vat mei­dät Ju­ma­las­ta. Jee­sus it­kee koh­ta­lo­am­me, jos me tor­jum­me hä­net ja jääm­me syn­tiem­me val­taan. Tä­nä­kin ai­ka­na voim­me ot­taa hä­net vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­mas­sa, kun saam­me kuul­la sen ja us­koa omat syn­tim­me an­teek­si hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään.

Ilk­ka Leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.7.2016

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 19:41–48

Bib­lia

Ja kuin hän lä­hem­mä tuli, kat­soi hän kau­pun­gin pääl­le, it­ki hän­tä, ja sa­noi: jos si­nä­kin tie­täi­sit, niin sinä ajat­te­li­sit to­sin täl­lä si­nun ajal­las, mitä si­nun rau­haas so­pis. Mut­ta nyt ovat ne kät­ke­tyt si­nun sil­mäis edes­tä. Sil­lä ne päi­vät pi­tää tu­le­man si­nun ylit­ses, et­tä si­nun vi­hol­li­ses skant­saa­vat si­nun, ja ym­pä­ri pii­rit­tä­vät si­nun, ja ah­dis­ta­vat si­nun joka kul­mal­ta. Ja maa­han ta­soit­ta­vat si­nun ja si­nun lap­ses, jot­ka si­nus­sa ovat, ja ei jätä si­nus­sa ki­veä ki­ven pääl­le; et­tet et­sik­kos ai­kaa tun­te­nut. Ja hän meni si­säl­le temp­liin, ru­pe­si aja­maan sii­tä ulos os­ta­jia ja myy­jiä, sa­no­en heil­le: kir­joi­tet­tu on: mi­nun huo­nee­ni on ru­kous­huo­ne; mut­ta te olet­te sen teh­neet ryö­vä­rien luo­lak­si. Ja hän opet­ti joka päi­vä temp­lis­sä, mut­ta pap­pein pää­mie­het ja kir­ja­nop­pi­neet ja kan­san van­him­mat et­si­vät hän­tä sur­ma­tak­sen­sa, ja ei tie­tä­neet, mitä hei­dän piti te­ke­män; sil­lä kaik­ki kan­sa riip­pui hä­nes­sä, ja kuu­li­vat hän­tä.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus tuli lä­hem­mäk­si ja näki kau­pun­gin, hän puh­ke­si it­kuun sen täh­den ja sa­noi: ”Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Mut­ta nyt se on si­nun sil­mil­tä­si kät­ket­ty. Vie­lä tu­let nä­ke­mään ajan, jol­loin vi­hol­li­set ra­ken­ta­vat ym­pä­ril­le­si val­lin, saar­ta­vat si­nut ja käy­vät kimp­puu­si joka puo­lel­ta. He murs­kaa­vat maan ta­sal­le si­nut ja si­nun asuk­kaa­si. Si­nuun ei jä­te­tä ki­veä ki­ven pääl­le, kos­ka et ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaa­si.” Jee­sus meni temp­pe­liin ja al­koi ajaa ulos nii­tä, jot­ka siel­lä kä­vi­vät kaup­paa. Hän sa­noi heil­le: ”On kir­joi­tet­tu: ’Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.’ Mut­ta te olet­te teh­neet sii­tä ros­vo­jen luo­lan.” Hän opet­ti sit­ten joka päi­vä temp­pe­lis­sä. Yli­pa­pit, lai­no­pet­ta­jat ja muut kan­san joh­to­mie­het miet­ti­vät, mi­ten rai­vai­si­vat hä­net pois tiel­tä. He ei­vät kui­ten­kaan kek­si­neet, mitä teh­dä, sil­lä koko kan­sa oli jat­ku­vas­ti Jee­suk­sen ym­pä­ril­lä kuun­te­le­mas­sa hän­tä.