JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hen­gel­li­ses­ti ra­vit­tu ei näe näl­kää

Sana sunnuntaiksi
16.2.2020 6.35

Juttua muokattu:

17.2. 09:03
2020021709035420200216063500

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Timo Lii­ka­nen

Jee­sus opet­ti ver­tauk­sin. Ope­tuk­sis­ta pää­si osal­li­sek­si myös Sa­ma­ri­an kan­sa.

Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka Jee­sus oli maa­il­mas­sa Ju­ma­lan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa asi­al­la (Mark. 1:15). Ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen hän lä­het­ti seu­raa­jan­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le (Mark. 16).

Jee­suk­sen jul­ki­sen toi­min­nan ai­kai­set pu­heet, ope­tuk­set ja ih­me­te­ot vai­kut­ti­vat mo­niin Raa­ma­tun ajan ih­mi­siin niin, et­tä he us­koi­vat hä­neen. Yk­si täl­lai­nen ih­mi­nen oli sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen, jon­ka Jee­sus koh­ta­si Sy­ka­rin kau­pun­gin kai­vol­la (Joh. 4: 7, 29). En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi liit­tyy tä­hän teks­tiyh­tey­teen.

Jee­sus kes­kus­te­li nai­sen kans­sa elä­väs­tä ve­des­tä. Sa­no­jen­sa kaut­ta Jee­sus ava­si hä­nel­le to­del­li­sen elä­vän ve­den läh­teen (Joh. 4:14). Sen ää­rel­lä pal­jas­tui ih­mi­sen elä­män rik­ki­näi­syys, kes­ke­ne­räi­syys ja syn­ti­syys.

Jee­suk­sen sa­nat sai­vat ai­kaan nai­ses­sa us­kon. Hän läh­ti ker­to­maan, mitä oli ko­ke­nut, ja ih­mi­set ko­koon­tui­vat Jee­suk­sen luo (Joh. 4:29–30). Py­hän Hen­gen työn vai­ku­tuk­set nä­kyi­vät ja tun­tui­vat vä­lit­tö­mäs­ti.

Hen­gel­lis­ten an­ti­mien
ää­rel­lä

Sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­taa­mi­sen jäl­keen ope­tus­lap­set toi­vat Jee­suk­sel­le ruo­kaa. Ku­ten ai­em­min­kin, Jee­sus ot­ti ajal­li­ses­ta ra­vin­nos­ta ver­taus­ku­van: ”Mi­nul­la on ruo­kaa, jos­ta te et­te tie­dä” (Joh. 4:32).

Kun Jee­sus hie­man myö­hem­min ruok­ki vii­si tu­hat­ta mies­tä, hän sa­noi: ”Minä olen elä­män lei­pä. Joka tu­lee mi­nun luok­se­ni, ei kos­kaan ole nä­lis­sään, ja joka us­koo mi­nuun, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan.” (Joh. 6:35.)

Elä­väs­sä yh­tey­des­sä Kris­tuk­seen us­ko­vai­set voi­vat ol­la osal­li­sia sii­tä hen­gel­li­ses­tä ra­vin­nos­ta, jon­ka va­ras­sa Van­han tes­ta­men­tin us­ko­vat­kin te­ki­vät mat­kaa, kun he luot­ti­vat lu­pauk­sen sa­naan. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Kaik­ki he söi­vät sa­maa hen­gel­lis­tä ruo­kaa ja joi­vat sa­maa hen­gel­lis­tä juo­maa. He­hän joi­vat sii­tä hen­gel­li­ses­tä kal­li­os­ta, joka kul­ki hei­dän mu­ka­naan; tämä kal­lio oli Kris­tus.” (1. Kor. 10:3–4.)

Ju­ma­la suo kyl­völ­le kas­vun

Sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen ja hä­nen ko­ti­kau­pun­kin­sa asuk­kai­den esi­merk­ki osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­set kuu­lu­vat kai­kil­le. In­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­tu­na tämä saat­toi tun­tua mah­dot­to­mal­ta, sil­lä Jee­suk­sen ajan hurs­kaat juu­ta­lai­set ja sa­ma­ri­a­lai­set ei­vät ol­leet mis­sään te­ke­mi­sis­sä. Heil­lä oli eri­mie­li­syyk­siä muun mu­as­sa ju­ma­lan­pal­ve­lus­paik­kaan liit­ty­en (Joh. 4:20).

Sil­ti sa­ma­ri­a­lais­ten kes­kuu­des­ta löy­tyi vas­taa­not­ta­vais­ta miel­tä. Ju­ma­la voi ava­ta yl­lät­tä­en mah­dol­li­suuk­sia evan­ke­liu­min työl­le.

Kyl­vä­jä­ver­tauk­ses­saan Jee­sus opet­taa, kuin­ka Ju­ma­lan sa­naa tu­lee pi­tää esil­lä (Luuk. 7:4–8). Sie­men­tä kyl­vet­tiin kai­ken­lai­siin maa­pe­riin, sa­naa ju­lis­tet­tiin tuh­lai­le­vas­ti. Vain Ju­ma­la tie­tää, mil­lai­nen maa­pe­rä ih­mis­ten sy­dä­mis­sä on, ja kas­vaa­ko sa­nan sie­men ai­ka­naan sa­toa ikui­seen elä­mään.

Paa­va­li kir­joit­taa: ”Is­tut­ta­ja ei siis ole mi­tään, ei myös­kään kas­te­li­ja, vaan kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä, hän suo kas­vun” (1. Kor. 3:7). Ih­mi­set kyl­lä mie­lel­lään nä­ki­si­vät työn­sä vai­ku­tuk­set sa­nan­ju­lis­ta­ji­na ja yk­sit­täi­si­nä us­ko­vi­na, mut­ta tä­hän pä­te­vät kir­joi­tus­ten sa­nat: ”Toi­nen kyl­vää, toi­nen kor­jaa” (Joh. 4:37).

Työ­tä Py­hän Hen­gen
voi­mal­la

Ver­tauk­sel­laan veh­näs­tä ja rik­ka­vil­jas­ta Jee­sus myös muis­tut­taa sii­tä, mil­lai­nen on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Sii­nä tun­tu­vat sekä hy­vän sie­me­nen et­tä rik­ka­vil­jan vai­ku­tuk­set.

Ver­tauk­sen isän­tä ei an­ta­nut työ­mie­hil­leen lu­paa men­nä puh­dis­ta­maan pel­toa: ”Te voit­te rik­ka­vil­jaa koo­tes­san­ne nyh­tää sen mu­ka­na veh­nää­kin. An­ta­kaa nii­den kas­vaa yh­des­sä elon­kor­juu­seen as­ti.” (Matt. 13:29–30.)

Ver­tauk­ses­sa ku­vas­tuu Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta, joka on ajas­sa tais­te­le­va seu­ra­kun­ta ja jol­le täy­del­li­syys koit­taa vas­ta tai­vaas­sa. Hyvä sie­men kas­vaa ar­mon va­ras­sa.

Lä­het­tä­es­sään ope­tus­lap­si­aan työ­hön Jee­sus it­se va­rus­ti hei­dät sa­nan­sa tur­val­li­sil­la lu­pauk­sil­la: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:22–23.)

Ju­ma­la on an­ta­nut seu­raa­jil­leen suu­ren teh­tä­vän ju­lis­taa evan­ke­liu­mia. Jo­kai­nen saa teh­dä työ­tään edel­leen Py­hän Hen­gen va­ras­sa.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 4:31–38

RAA­MAT­TU 1992: Ope­tus­lap­set sa­noi­vat Jee­suk­sel­le: ”Rab­bi, tule syö­mään.” Mut­ta hän sa­noi heil­le: ”Mi­nul­la on ruo­kaa, jos­ta te et­te tie­dä.” Ope­tus­lap­set kum­mas­te­li­vat kes­ke­nään: ”On­ko joku tuo­nut hä­nel­le syö­tä­vää?” Mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Mi­nun ruo­ka­ni on se, et­tä täy­tän lä­het­tä­jä­ni tah­don ja vien hä­nen työn­sä pää­tök­seen. Te sa­not­te: ’Nel­jä kuu­ta kyl­vös­tä kor­juu­seen.’ Minä sa­non: Kat­so­kaa tuon­ne! Vai­nio on jo vaa­len­nut, vil­ja on kyp­sä kor­jat­ta­vak­si. Sa­don­kor­jaa­ja saa palk­kan­sa jo nyt, hän ko­ko­aa sa­toa ian­kaik­ki­seen elä­mään, ja kyl­vä­jä saa iloi­ta yh­des­sä kor­jaa­jan kans­sa. Täs­sä pi­tää paik­kan­sa sa­non­ta: ’Toi­nen kyl­vää, toi­nen kor­jaa.’ Minä olen lä­het­tä­nyt tei­dät kor­jaa­maan sa­toa, jos­ta et­te ole näh­neet vai­vaa. Toi­set ovat teh­neet työn, mut­ta te pää­set­te kor­jaa­maan hei­dän vai­van­nä­kön­sä he­del­mät.”

29.3.2020

Je­ru­sa­lem, Je­ru­sa­lem! Sinä ta­pat pro­fee­tat ja ki­vi­tät ne, jot­ka on lä­he­tet­ty si­nun luok­se­si. Mi­ten mo­nes­ti olen­kaan tah­to­nut koo­ta lap­se­si, niin kuin ka­na­e­mo ko­ko­aa poi­ka­set sii­pien­sä suo­jaan! Luuk. 13:34

Viikon kysymys