JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hy­vän ja pa­han tais­te­lu

Sana sunnuntaiksi
10.2.2019 7.00

Ju­ma­lan lap­se­na säi­lyy, kun ha­lu­aa kuul­la ja us­koa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen.

Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen tai­vaan val­ta­kun­nas­ta. Ver­tauk­sen taus­ta­na on kyl­vö­ta­pah­tu­ma, jos­sa mies kyl­vää veh­nää pel­toon­sa. Kyl­vä­jän nuk­ku­es­sa vi­ha­mies kyl­vää pel­toon rik­ka­kas­vin sie­me­niä. Jee­suk­sen ai­kaan saat­toi ta­pah­tua, et­tä pa­han­suo­vat hen­ki­löt vi­han tai kos­ton tar­koi­tuk­ses­sa kyl­vi­vät lus­tet­ta toi­sen pel­toon.

Lus­te oli myr­kyl­li­nen kas­vi ja en­nen kyp­sy­mis­tään ai­van veh­nän nä­köi­nen. Par­hain­kaan asi­an­tun­ti­ja ei voi­nut var­muu­del­la erot­taa lus­tet­ta ja veh­nää toi­sis­taan vie­lä kas­vu­vai­hees­sa. Tä­män li­säk­si lus­teen juu­ret saat­toi­vat kie­tou­tua veh­nän juu­ren ym­pä­ril­le.

Lus­tet­ta kit­ket­tä­es­sä oli suu­ri vaa­ra, et­tä mu­ka­na läh­tee veh­nää­kin. Lus­teen nyh­tä­mi­nen pel­los­ta oli siis käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta.

Kah­den­lai­nen kyl­vö

Her­ram­me se­lit­tää ver­tauk­sen ope­tus­lap­sil­leen. Ih­mi­set ovat pel­to, jo­hon kyl­ve­tään. Jee­sus on hy­vän sie­me­nen kyl­vä­jä ja Ju­ma­lan muut­tu­ma­ton, elä­vä ja elä­väk­si te­ke­vä sana on hyvä sie­men. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja eli sie­lun­vi­hol­li­nen on ka­teel­li­nen vi­ha­mies, joka kyl­vää pa­han­suo­va­na huo­noa ja myr­kyl­lis­tä sie­men­tä eli syn­tiä ja kaik­kea vää­ryyt­tä.

Tämä tais­te­lu hy­vän ja pa­han vä­lil­lä on al­ka­nut jo syn­tiin­lan­kee­muk­ses­ta pa­ra­tii­sis­sa. Sie­lun­vi­hol­li­sen ka­teu­des­ta on syn­ti ja kuo­le­ma tul­lut maa­il­maan. (Viis. 2:23–24.) Jo­kai­nen syn­ty­vä ih­mi­nen saa syn­ty­mä­lah­ja­na elä­vän us­kon, jol­la omis­te­taan Ju­ma­lan val­mis­ta­ma lah­ja­van­hurs­kaus. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja aloit­taa myös kyl­vö­työn­sä hou­ku­tel­len ih­mis­tä syn­tiin jo hy­vin var­hain, niin et­tä Ju­ma­lan lah­ja­na saa­tu us­ko tu­kah­tui­si.

Us­ko­vai­set ovat kyl­vä­jiä

Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö jat­kuu vie­lä maa­il­mas­sa ih­mis­ten kes­kel­lä. Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. (KO 44.) Us­ko­vai­set ovat kyl­vä­jiä Jee­suk­sen an­ta­man lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti. Teh­tä­vä­nä on pi­tää esil­lä Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­vaa ja ar­mah­ta­vaa rak­kau­den sa­no­maa.

Vain Ju­ma­la voi vai­kut­taa Py­hän Hen­gen voi­mas­ta pu­hu­tun sa­nan­sa kaut­ta ja an­taa us­kon­sa me­net­tä­neel­le kuu­li­jal­le us­ko­mi­sen lah­jan. Ju­ma­lan sa­nan kyl­vä­jän ei tar­vit­se ar­vi­oi­da kyl­vön koh­det­ta eli sa­nan­kuu­li­jaa ja hä­nen sy­dä­men­sä maa­pe­rää. Me em­me voi näh­dä ih­mi­sen si­sim­pään.

Teh­tä­väm­me on vai ker­toa hy­väs­tä Ju­ma­las­ta ja hä­nen käs­kys­tään ju­lis­taa syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mia. Ju­ma­la an­taa kas­vun. Hän et­sii ja kut­suu sa­nan­sa voi­mal­la ar­moa ja ar­mah­dus­ta kai­paa­via yh­tey­teen­sä.

Kyl­vä­jä on it­se kyl­vön koh­tee­na

Jo­kai­sen us­ko­vai­sen tar­vit­see myös it­se kuul­la ja us­koa omal­le sy­dä­mel­leen Ju­ma­lan sa­naa. Kun saa ol­la Ju­ma­lan sa­nan ope­tet­ta­va­na ja us­koa evan­ke­liu­min lu­pauk­set ja syn­nit an­teek­si, säi­lyy hy­vä­nä vil­ja­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asu­kas­kin jou­tuu vi­ha­mie­hen pa­han kyl­vö­työn koh­teek­si. Vi­hol­li­nen käy ym­pä­ril­läm­me niin kuin är­jy­vä lei­jo­na et­sien ke­net voi­si niel­lä (1. Piet. 5:8). Vi­hol­li­sen tar­koi­tus on saa­da kaik­ki us­ko­vai­set lan­ke­a­maan pois Ju­ma­lan yh­tey­des­tä. Vi­hol­li­nen hou­kut­te­lee ajas­sam­me mo­nil­la ta­voil­la syn­tiin, et­tä us­ko Ju­ma­laan lak­kai­si rik­ko­mus­ten ja syn­tien seu­rauk­se­na.

Täs­sä Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa Ju­ma­la hen­ken­sä voi­mal­la hoi­taa ja roh­kai­see mei­tä us­ko­maan. Tämä ta­pah­tuu tois­ten us­ko­vais­ten vä­li­tyk­sel­lä, sik­si tar­vit­sem­me seu­ra­kun­ta­yh­tey­den.

Us­kom­me pää­mää­rä on ian­kaik­ki­nen elä­mä Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa. Vii­mein tu­lee elo­nai­ka eli kai­ken lop­pu. Sil­loin ereh­ty­mä­tön elon­leik­kaa­ja erot­taa lus­teen ja veh­nän toi­sis­taan. Jee­sus Kris­tus lä­het­tää en­ke­lin­sä nou­ta­maan elä­män­sä lop­puun as­ti us­ko­neet tai­vaan ko­tiin. Ver­tauk­sen mu­kai­ses­ti hyvä vil­ja koo­taan ait­taan.

Niil­lä, jot­ka luo­pui­vat us­kos­taan, on sama koh­ta­lo kuin lus­teel­la. He koh­taa­vat ian­kaik­ki­sen tu­hon. Kaik­ki­na ai­koi­na, täl­lä­kin het­kel­lä, Ju­ma­lan voi­ma on suu­rem­pi kuin vi­hol­li­sen voi­ma. Hä­nen ar­mon­sa var­je­lee, neu­voo oi­ke­aan ja pe­las­taa kai­kes­ta pa­has­ta. Tur­val­lis­ta on asua Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hoi­dos­sa, jos­sa saam­me ai­na syn­tim­me an­teek­si.

Teks­ti: Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.2.2019

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 13:24–30

Raa­mat­tu 1992:

Jee­sus esit­ti heil­le toi­sen ver­tauk­sen tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta: ”Mies kyl­vi pel­toon­sa hy­vää sie­men­tä. Mut­ta kun kaik­ki nuk­kui­vat, hä­nen vi­ha­mie­hen­sä tuli, kyl­vi veh­nän se­kaan rik­ka­vil­jaa ja meni pois. Kun vil­ja nou­si oraal­le ja al­koi teh­dä täh­kää, rik­ka­vil­ja­kin tuli nä­ky­viin. Työ­mie­het me­ni­vät sil­loin isän­tän­sä luo ja sa­noi­vat hä­nel­le: Her­ra, et­kö sinä kyl­vä­nyt pel­too­si hy­vää sie­men­tä? Mis­tä sii­hen on tul­lut rik­ka­vil­jaa?’ Isän­tä sa­noi heil­le: ’Se on vi­ha­mie­he­ni työ­tä.’ Mie­het ky­syi­vät sil­loin hä­nel­tä: ’Tah­dot­ko, et­tä me­nem­me kit­ke­mään sen pois?’ ’En’, hän vas­ta­si, ’te voit­te rik­ka­vil­jaa koo­tes­san­ne nyh­tää sen mu­ka­na veh­nää­kin. An­ta­kaa nii­den kas­vaa yh­des­sä elon­kor­juu­seen as­ti. Kun sen ai­ka tu­lee, minä sa­non kor­juu­vä­el­le: Koot­kaa en­sin rik­ka­vil­ja ja si­to­kaa se kim­puik­si, et­tä se pol­tet­tai­siin. Mut­ta veh­nä kor­jat­kaa ait­taa­ni.’

Bib­lia:

Toi­sen ver­tauk­sen pani hän hei­dän eteen­sä, sa­no­en: tai­vaan val­ta­kun­ta on ih­mi­sen ver­tai­nen, joka kyl­vi hy­vän sie­me­nen pel­toon­sa. Mut­ta ih­mis­ten maa­tes­sa tuli hä­nen vi­hol­li­sen­sa ja kyl­vi oh­dak­kei­ta ni­suin se­kaan, ja meni pois. Mut­ta kuin oras ru­pe­si kas­va­maan ja he­del­män kan­toi, sil­loin nä­kyi­vät myös oh­dak­keet. Mut­ta per­heen isän­nän pal­ve­li­jat tu­li­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: Her­ra, et­kös hy­vää sie­men­tä kyl­vä­nyt pel­toos? Kus­ta siis sil­lä on oh­dak­keet? Niin sa­noi hän heil­le: vi­ha­mies sen teki. Mut­ta pal­ve­li­at sa­noi­vat hä­nel­le: tah­dot­kos, et­tä me me­nem­me ja ko­koom­me ne? Mut­ta hän sa­noi: en, et­tet­te oh­dak­kei­ta koo­tes­san­ne myös tem­pai­si yn­nä hei­dän kans­san­sa ni­su­ja pois. Sal­li­kaat mo­lem­mat kas­vaa elon-ai­kaan as­ti; ja elon-ajal­la sa­non minä elo­mie­hil­le: koot­kaat en­sin oh­dak­keet, ja si­to­kaat hei­tä lyh­tei­siin pol­tet­taa, mut­ta ni­sut koot­kaat mi­nun ait­taa­ni.