JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ih­meel­li­nen Jee­sus

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
8.9.2019 6.30

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445220190908063000

Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta läh­te­neen, maa­kun­tia kier­tä­vän ih­me­mie­hen mai­ne oli kii­ri­nyt yli koko Syy­ri­an ja Ga­li­le­an maa­kun­nan. Jee­sus to­teut­ti Isän­sä tah­toa. Hän kut­sui ih­mi­siä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan: ”Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Jee­sus loh­dut­ti su­re­via, roh­kai­si heik­ko­ja, pa­ran­si sai­rai­ta, kar­kot­ti pa­ho­ja hen­kiä, he­rät­ti jopa kuol­lei­ta. Nämä ai­heut­ti­vat suur­ta ih­me­tys­tä ih­mis­ten kes­kel­lä.

Ih­mi­nen ei ole muut­tu­nut ai­ko­jen ku­lu­es­sa. Kan­sa seu­ra­si Jee­sus­ta, ai­kan­sa jul­ki­suu­den hen­ki­löä, suu­rin jou­koin mi­hin hän iki­nä meni. Osa us­koi hä­nen sa­nan­sa ja kään­tyi pa­ran­nuk­seen. Osa seu­ra­si hän­tä ute­li­aa­na näh­däk­seen uu­sia ih­me­te­ko­ja. Oli myös nii­tä, jot­ka kuun­te­li­vat hä­nen ope­tuk­si­aan ja seu­ra­si­vat hä­nen te­ko­jaan löy­tääk­seen syyn tuo­mi­ta hä­net maal­li­sen lain pe­rus­teel­la. He nä­ki­vät hä­nes­sä kan­san vil­lit­si­jän, joka oli uh­ka yli­pap­pien val­lal­le.

Kuu­rot kuu­le­vat

Ko­ti­kau­pun­kiin­sa Ka­per­nau­miin, Ga­li­le­an­jär­ven mai­se­miin pa­lat­tu­aan Jee­suk­sen luo tuo­tiin kuu­ro mies. Hän ha­lu­si kuu­lon­sa ta­kai­sin. Voi vain ar­va­ta, kuin­ka hän oli odot­ta­nut Jee­suk­sen koh­taa­mis­ta.

Jee­sus ot­ti ta­pan­sa mu­kaan mie­hen eril­leen vä­ki­jou­kos­ta. Hän pyr­ki ai­na te­ke­mään ih­me­te­ot vä­hä­e­lei­ses­ti ja vaa­ti­mat­to­mas­ti, kiel­si jopa to­dis­ta­jia ker­to­mas­ta ta­pah­tu­nees­ta. Hän kos­ket­ti pa­ran­ta­van kä­den sor­mil­la kor­via ja kiel­tä ja ru­koi­li tai­vaa­seen kat­sah­ta­en: ”Ef­fa­ta, au­ke­ne.”. Ih­me ta­pah­tui. Mie­hen kuu­lo pa­lau­tui ja hän puh­ke­si pu­hu­maan.

Je­sa­jan en­nus­tus täyt­tyi jäl­leen ker­ran: ”Sinä päi­vä­nä kuu­rot kuu­le­vat kir­jan sa­nat, so­ke­at pää­se­vät syn­käs­tä pi­mey­des­tä ja hei­dän sil­män­sä nä­ke­vät (Jes. 29:18).”

Ju­ma­lan sa­nan voi­mal­la

Jee­suk­sen ih­me­työt pe­rus­tui­vat hä­nen ju­ma­lal­li­seen voi­maan, Ju­ma­lan sa­naan. Sa­nal­laan Ju­ma­la loi koko maa­il­man. Sa­nal­laan hän hal­lit­see sitä edel­leen. Kuu­lon­sa saa­nut mies sai ko­kea ih­meen koh­dal­leen. Us­ko­mal­la Jee­suk­sen sa­nan hän pää­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja hä­nen kuu­rou­ten­sa pa­ra­ni.

Jee­sus opet­ti kan­saa: ”He­del­mäs­tä puu tun­ne­taan – – sy­dä­men kyl­lyy­des­tä suu pu­huu” (Matt. 12:33, 34). Kuu­lon­sa ta­kai­sin saa­nut mies iloit­si koh­dal­leen tul­lees­ta Ju­ma­lan suu­res­ta ar­mos­ta. Hän ha­lu­si ker­toa ta­pah­tu­nees­ta kai­kil­le. Sa­moin te­ki­vät ne, jot­ka sai­vat ol­la to­dis­ta­mas­sa ta­pah­tu­nut­ta. He us­koi­vat sen evan­ke­liu­min sa­nan, jota Jee­sus ju­lis­ti. Nämä to­dis­ta­jat hän lä­het­ti edel­leen vie­mään kut­sua val­ta­kun­taan­sa.

Kut­su kuu­luu edel­leen

Jee­sus ei ole enää ajal­li­se­na ih­mi­se­nä pa­ran­ta­mas­sa sai­rai­ta ja te­ke­mäs­sä mui­ta ih­me­te­ko­ja. Evan­ke­liu­min työ jat­kuu hä­nen val­ta­kun­tan­sa las­ten kaut­ta.

Ih­mi­si­nä lan­ke­am­me kaik­ki­al­la läs­nä ole­viin syn­nin hou­ku­tuk­siin. Tar­vit­sem­me an­teek­si­an­ta­muk­sen ar­moa. Mo­net syn­ti­sai­rau­det, muun mu­as­sa epä­us­ko, ka­teus, ah­neet ja it­sek­käät teot, hi­mo­jen ja ha­lu­jen mu­kaan elä­mi­nen, pa­ra­ne­vat us­ko­mal­la ne an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Tätä tar­jo­taan kai­kil­le us­kot­ta­vak­si. Sama evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan las­ten­kin us­kon voi­ma­na.

Kyös­ti Mar­ja­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.9.2019

Kuva: Ee­ro Au­tio

EVAN­KE­LIU­MI Mark. 7:31–37

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus läh­ti sit­ten taas Ty­rok­sen seu­dul­ta ja tuli Si­do­nin ja De­ka­po­liin alu­een kaut­ta Ga­li­le­an­jär­vel­le. Siel­lä hä­nen luok­seen tuo­tiin kuu­ro mies, joka ei pys­ty­nyt kun­nol­la pu­hu­maan, ja hän­tä pyy­det­tiin pa­ne­maan kä­ten­sä mie­hen pääl­le. Jee­sus ot­ti hä­net eril­leen vä­ki­jou­kos­ta, pani sor­men­sa hä­nen kor­viin­sa, syl­käi­si ja kos­ket­ti hä­nen kiel­tään.

Sit­ten hän kat­sah­ti tai­vaal­le, huo­ka­si ja sa­noi kuu­rol­le: ”Ef­fa­ta.” Se mer­kit­see: au­ke­ne.

35 Sil­loin mie­hen kor­vat au­ke­ni­vat ja hä­nen kie­len­sä va­pau­tui, niin et­tä hän pu­hui sel­ke­äs­ti. Jee­sus kiel­si ih­mi­siä ker­to­mas­ta täs­tä ke­nel­le­kään, mut­ta mitä enem­män hän hei­tä kiel­si, sitä enem­män he le­vit­ti­vät sii­tä tie­toa. Kaik­ki oli­vat ylen mää­rin häm­mäs­tyk­sis­sään ja sa­noi­vat: ”Hy­vin hän on kai­ken teh­nyt. Kuu­rot hän saa kuu­le­maan ja my­kät pu­hu­maan.”

BIB­LIA

Ja taas kuin hän läk­si Ty­ron ja Si­do­nin maan ää­ris­tä, tuli hän Ga­li­le­an me­ren tykö, kym­me­nen kau­pun­gin maan äär­ten kes­kit­se. Ja he toi­vat hä­nen ty­kön­sä kuu­ron, joka myös myk­kä oli, ja he ru­koi­li­vat hän­tä pa­ne­maan kä­ten­sä hä­nen pääl­len­sä, ja hän ot­ti hä­nen eri­nän­sä kan­sas­ta ja pis­ti sor­men­sa hä­nen kor­viin­sa, syl­ki ja ru­pe­si hä­nen kie­leen­sä. Ja kat­sah­tain tai­vaa­seen huo­ka­si, ja sa­noi hä­nel­le; ephp­ha­ta, se on: au­ke­ne. Ja koh­ta au­ke­ni­vat hä­nen kor­van­sa, ja hä­nen kie­len­sä side pää­si val­lal­len­sa ja pu­hui sel­ki­äs­ti. Ja hän haas­ti hei­dät kel­len­kään sa­no­mas­ta. Mut­ta jota enem­män hän haas­ti, sitä enem­min he il­moit­ti­vat. Ja he suu­res­ti häm­mäs­tyi­vät, sa­no­en: hy­väs­ti hän kaik­ki teki: kuu­rot hän te­kee kuu­le­maan ja my­kät pu­hu­maan.

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys