JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ih­mis­ten ka­las­ta­ja

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
21.7.2019 8.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302444620190721080000

Epäi­le­vä Pie­ta­ri sai to­dis­tuk­sen Ju­ma­lan voi­mas­ta. Se vah­vis­ti hän­tä tu­le­vaan apos­to­lin teh­tä­vään.

Apos­to­lien päi­vä on kuu­des sun­nun­tai hel­lun­tais­ta. Päi­vää on vie­tet­ty kes­ki­a­jal­la Pie­ta­rin ja Paa­va­lin mart­tyy­ri­kuo­le­mien muis­tok­si. Ny­ky­ään Apos­to­lien päi­vä­nä muis­tel­laan kaik­ki apos­to­le­ja. Sana apos­to­li tu­lee krei­kan kie­les­tä ja mer­kit­see lä­he­tet­tyä.

Jee­sus näyt­tää voi­man­sa

Luu­kas ker­too, kuin­ka Jee­sus pu­hui ker­ran Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la suu­res­sa ih­mis­jou­kos­sa. Ih­mi­set oli­vat ko­koon­tu­neet kuun­te­le­maan hän­tä. Jee­sus opet­ti niin kuin ”se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin lai­no­pet­ta­jat” (Matt. 7:27).

Ih­mi­set yrit­ti­vät pääs­tä lä­hem­mäk­si kuul­lak­seen pa­rem­min Ju­ma­lan sa­naa. Jee­sus ve­täy­tyi tun­gok­ses­ta, lai­na­si Si­mon Pie­ta­rin ve­net­tä ja pyy­si hän­tä sou­ta­maan kau­em­mak­si. Näin ih­mi­set sai­vat sel­ke­äm­män näkö- ja kuu­lo­yh­tey­den Jee­suk­seen.

Kun Jee­sus oli lo­pet­ta­nut pu­heen­sa, hän neu­voi Pie­ta­ria las­ke­maan ver­kot sy­vään ve­teen. Pie­ta­ri vas­tus­te­li, kos­ka oli juu­ri tul­lut koko yön kes­tä­neel­tä ka­las­tus­reis­sul­ta saa­mat­ta ai­nut­ta­kaan ka­laa. Oli jär­jen vas­tais­ta läh­teä nyt ka­las­ta­maan.

Kui­ten­kin Pie­ta­ri oli kuu­li­ai­nen Jee­suk­sen sa­nal­le ja heit­ti ver­kot neu­von mu­kaan sy­vään ve­teen. Ta­pah­tui ih­me: sekä Si­mo­nin et­tä ys­tä­vien ve­neet tu­li­vat niin täy­teen ka­laa, et­tä ne oli­vat upo­ta.

Jee­sus lä­het­tää työ­hön

Run­saan saa­liin to­te­a­mi­sen jäl­keen Pie­ta­ri käyt­täy­tyi yl­lät­tä­väl­lä ta­val­la. Hän ei osoit­ta­nut iloa. Luu­kas ker­too: ”Tä­män näh­des­sään Si­mon Pie­ta­ri lan­ke­si Jee­suk­sen jal­koi­hin ja sa­noi: ”Mene pois mi­nun luo­ta­ni, Her­ra! Minä olen syn­ti­nen mies.”

Pie­ta­ri muis­ti epäil­leen­sä. Ju­ma­lan voi­ma pu­hut­te­li hän­tä ih­meen kaut­ta. Pie­ta­ri ei ko­ke­nut it­se­ään ar­vol­li­sek­si Jee­suk­sen seu­raan ja käs­ki Jee­sus­ta pois­tu­maan luo­taan. Myös koko ve­ne­kun­ta, Gen­ne­sa­re­tin ka­las­ta­jien jouk­ko, oli suu­ren häm­men­nyk­sen ja pe­lon val­taa­ma. Jee­sus rau­hoit­te­li Pie­ta­ria sa­no­mal­la: ”älä pel­kää.”

Run­saan ka­la­saa­liin kaut­ta Pie­ta­ri sai to­dis­tuk­sen Ju­ma­lan voi­mas­ta. Us­kon vah­vis­tus­ta tar­vit­tiin tu­le­vas­sa teh­tä­väs­sä. Jee­sus ni­mit­täin sa­noi Pie­ta­ril­le: ”Täs­tä läh­tien sinä olet ih­mis­ten ka­las­ta­ja.”

Kut­su ih­mis­ten ka­las­ta­jik­si kos­ki koko Si­mon Pie­ta­rin ve­ne­kun­taa. Luu­kas ker­too, kuin­ka sil­lä sa­mal­la het­kel­lä mie­het ve­ti­vät ve­neet mai­hin, jät­ti­vät kai­ken ja seu­ra­si­vat Jee­sus­ta.

Ih­mis­ten ka­las­ta­ji­na

Ope­tus­las­ten työ Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lä­het­ti­läi­nä oli al­ka­mas­sa. Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen, kai­ken jät­tä­mi­nen ja ope­tus­lap­sek­si ryh­ty­mi­nen saat­toi tun­tua elä­män ra­ken­ta­mi­sel­ta tyh­jän pääl­le. Pe­rus­tus oli kui­ten­kin vah­va, kun ope­tus­las­ten koko elä­mä sai ra­ken­tua Ju­ma­lan lu­pauk­sen va­raan Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä.

Juu­ri ta­pah­tu­nut ih­me Gen­ne­sa­re­tin jär­vel­lä oli konk­reet­ti­nen, mut­ta sil­lä oli yh­ty­mä­koh­tia apos­to­lien tu­le­vaan työ­hön. Myö­hem­min ope­tus­lap­set sai­vat ko­kea, kuin­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ saat­toi tun­tua jos­kus jopa tur­hal­ta.

Ih­mi­set oli­vat usein ha­lut­to­mia kuu­le­maan ja vas­taa­not­ta­maan kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Toi­si­naan apos­to­lit sai­vat ko­kea myös nii­tä ilon het­kiä, kun Ju­ma­lan ar­mo sai vai­kut­taa ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan nuot­taan ker­tyi ka­lo­ja.

Pe­las­tuk­sen ih­me on mah­dol­li­nen

Jee­suk­sen sa­no­jen kuu­los­sa mo­nien ih­mis­ten sy­dä­mis­sä syn­tyi us­ko hä­neen. Us­ko toi sil­loin rau­han ja ilon. Nyt­kin on voi­mas­sa Jee­suk­sen käs­ky saar­na­ta evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le (Mark. 16:15).

Ju­ma­la osoit­taa ajan, pai­kan ja an­taa työ­hön mah­dol­li­suu­det. Hä­nen oman­sa jat­ka­vat ope­tus­las­ten työ­tä. Edel­leen ta­pah­tuu suu­ria ih­mei­tä, kun ka­don­nut löy­tää jäl­leen ta­kai­sin Isän ko­tiin. Sil­loin ih­mi­set ko­ke­vat Pie­ta­rin ta­voin oman pie­nuu­ten­sa Ju­ma­lan voi­man edes­sä.

Jo­kai­nen us­ko­vai­nen toi­mii Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­nan­saat­ta­ja­na ja lä­het­ti­lää­nä omas­sa lä­hi­pii­ris­sään, työ­pai­kal­la ja kou­lus­sa. Us­ko­vais­ten ei tar­vit­se tun­tea ar­kuut­ta ker­toa omas­ta us­kos­taan, sil­lä Ju­ma­lan las­ten us­ko kiin­nos­taa mo­nia.

Us­ko­vai­set ei­vät tie­dä, mitä heil­le teh­tyi­hin ky­sy­myk­siin voi kät­key­tyä. Ju­ma­la voi joh­dat­taa val­ta­kun­taan­sa ih­meel­li­siä tei­tä. Jee­sus sa­noi ker­ran pa­ran­nuk­ses­ta: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta” (Matt. 19:25–26).

Vil­le Lai­va­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä nro 29_17.7.2019

Ku­vi­tus­ku­va: SRK:n kuva-ar­kis­to

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys