JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­suk­sen seu­raa­ja ot­taa ris­tin kan­net­ta­vak­seen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
3.6.2018 6.26

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109275020180603062600

Pie­ta­ri ke­hot­taa ot­ta­maan ilol­la vas­taan us­kos­ta joh­tu­van kär­si­myk­sen, sil­lä se on osal­li­suut­ta Kris­tuk­sen kär­si­myk­seen.

Jee­sus pu­hui sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin sa­nat ris­tin­kan­ta­mi­ses­ta en­nen kuin hän jou­tui kan­ta­maan ris­ti­ään Gol­ga­tal­le.

Mei­dän mie­les­säm­me ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen liit­tyy voi­mak­kaas­ti Jee­suk­sen kuo­le­maan. Ran­gais­tus­muo­to­na sitä ei kui­ten­kaan kek­sit­ty Jee­sus­ta var­ten. Roo­ma­lai­set oli­vat op­pi­neet täl­lai­sen te­loi­tus­ta­van muil­ta kan­soil­ta jo kau­an en­nen Jee­suk­sen ai­kaa. Se oli käy­tös­sä, kun­nes kei­sa­ri Kons­tan­ti­nus kiel­si sen 300-lu­vul­la.

Ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen oli ki­vu­li­as ja hä­pe­äl­li­nen ran­gais­tus, jon­ka sai­vat osak­seen or­jat, so­ti­las­kar­ku­rit ja pa­him­mat ri­kol­li­set. Ris­tin kan­ta­mi­nen kau­pun­gin läpi tuo­mi­on syys­tä ker­to­van tau­lun kans­sa li­sä­si ran­gais­tuk­sen tuo­maa hä­pe­ää.

Jee­suk­sen tuo­mi­on syy pis­ti var­mas­ti sil­mään. Pi­la­tus oli kir­joit­ta­nut tau­luun: ”Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen, juu­ta­lais­ten ku­nin­gas”. Yk­sin­ker­tai­sel­la ta­val­la se ko­ros­ti tuo­mi­tun syyt­tö­myyt­tä.

Pi­la­tus ei ol­lut löy­tä­nyt to­del­lis­ta syy­tä kuo­le­man­tuo­mi­oon. Sii­tä huo­li­mat­ta Jee­sus jou­tui kes­tä­mään ris­tin­kan­ta­mi­sen tuo­man hä­pe­än.

Mitä muut us­kos­ta­ni ajat­te­le­vat?

Kun Jee­sus sa­noi, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa jou­tuu kan­ta­maan ris­tiä, hän tar­koit­ti, et­tä us­ko­vai­nen jou­tuu ko­ke­maan us­kon­sa ta­kia hä­pe­ää ja vai­vaa. Tämä ei ole ai­na help­poa.

Ih­mi­sel­le on lii­an­kin tär­ke­ää se, mitä muut ajat­te­le­vat. Em­me tah­toi­si jou­tua sil­mä­ti­kuk­si sen ta­kia, et­tä olem­me us­ko­vai­sia.

Apos­to­li Pie­ta­ri kui­ten­kin ke­hot­taa mei­tä­kin jopa ilol­la ot­ta­maan vas­taan us­kos­ta joh­tu­van kär­si­myk­sen. Se on osal­li­suut­ta Kris­tuk­sen kär­si­myk­seen. Aja­tus tu­le­vas­ta ilos­ta an­taa voi­maa kes­tää kär­si­myk­siä (1. Piet. 4:12–19).

Help­po elä­mä vai nimi elä­män kir­jas­sa?

Hä­peä ja pilk­ka voi­vat ai­heut­taa sen, et­tä us­ko­vai­nen ei ha­lua enää tun­nus­taa us­ko­aan ja kan­taa ris­ti­ään. Hou­ku­tuk­se­na on läh­teä voit­ta­maan maa­il­ma puo­lel­leen, mi­hin Jee­sus viit­taa­kin.

Suu­ris­sa elä­män­va­lin­nois­sa on ky­sy­mys sii­tä, mil­lai­sis­ta asi­ois­ta ajat­te­lem­me on­nen ra­ken­tu­van. Mo­nien ta­voit­tee­na on help­po elä­mä. Sitä ta­voi­tel­les­sa saat­taa tun­tua, et­tä us­ko ra­joit­taa lii­kaa.

Jee­sus kui­ten­kin muis­tut­taa: ”Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man, mut­ta me­net­tää sie­lun­sa?” Elä­män päät­ty­es­sä ei au­ta, vaik­ka oli­si kuin­ka ri­kas ja suo­sit­tu, jos oma nimi puut­tuu elä­män kir­jas­ta.

Jee­sus ru­koi­li kär­si­myk­sen kes­kel­lä

Mitä Jee­sus tar­koit­ti it­sen­sä kiel­tä­mi­sel­lä? Sii­hen löy­tyy nä­kö­kul­ma hä­nen omas­ta elä­män­koh­ta­los­taan.

Paa­va­li kir­joit­taa Je­sa­jaa lai­na­ten: ”Ol­koon teil­lä­kin sel­lai­nen mie­li, joka Kris­tuk­sel­la Jee­suk­sel­la oli. Hä­nel­lä oli Ju­ma­lan muo­to, mut­ta hän ei pi­tä­nyt kiin­ni oi­keu­des­taan ol­la Ju­ma­lan ver­tai­nen vaan luo­pui omas­taan. Hän ot­ti or­jan muo­don ja tuli ih­mis­ten kal­tai­sek­si.” (Fil. 2:5–7.)

Jee­sus luo­pui pal­jos­ta, jot­ta hän voi­si täyt­tää Ju­ma­lan vaa­ti­van lain ja so­vit­taa mei­dän syn­tim­me. Ris­tin­kuo­le­man lä­he­tes­sä hän pyy­si, et­tä Isä ot­tai­si kär­si­myk­sen hä­nel­tä pois. Sa­mal­la hän kui­ten­kin ha­lu­si tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon. (Luuk. 22:42.)

It­sen­sä kiel­tä­mi­nen on Ju­ma­lan tah­don to­teut­ta­mis­ta

Elä­mäm­me on täyn­nä va­lin­to­ja. Kuin­ka usein va­lin­to­jen het­kel­lä olem­me it­sek­käi­tä ja ajat­te­lem­me lii­kaa maal­li­sia?

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa mei­tä ajat­te­le­maan sitä, mikä on yl­hääl­lä, ei sitä mikä on maan pääl­lä (Kol. 3:1–2).

It­sen­sä kiel­tä­mi­nen voi­si ol­la sitä, et­tä lai­tam­me syr­jään it­sek­kään ja syn­ti­sen luon­tom­me toi­vei­ta ja py­rim­me sii­hen, et­tä us­ko oh­jai­si va­lin­to­jam­me ja Tai­vaan Isän tah­to to­teu­tui­si mei­dän­kin elä­mäs­säm­me.

Kiu­saus­ten kes­kel­lä voim­me saa­da voi­maa, kun ajat­te­lem­me Jee­suk­sen us­kol­li­suut­ta. Lan­kee­mus­ten tul­les­sa hä­nen voit­ton­sa syn­nis­tä ja kuo­le­mas­ta on mei­dän pe­las­tuk­sem­me.

Jee­suk­sen ope­tus osoit­taa, et­tä kan­nat­taa kil­voi­tel­la us­kos­sa, vaik­ka se oli­si­kin vä­lil­lä ris­tin vai­vaa ja it­sen­sä kiel­tä­mis­tä. Kun­ni­an kruu­nu odot­taa sitä, joka on us­kol­li­nen lop­puun as­ti.

Ila­ri Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Jos joku tah­too kul­kea mi­nun jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön it­sen­sä, ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua.

Sil­lä se, joka tah­too pe­las­taa elä­män­sä, ka­dot­taa sen, mut­ta joka elä­män­sä mi­nun täh­te­ni ka­dot­taa, on sen löy­tä­vä.

Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?

Ih­mi­sen Poi­ka on tu­le­va Isän­sä kirk­kau­des­sa en­ke­lien­sä kans­sa, ja sil­loin hän mak­saa jo­kai­sel­le tä­män te­ko­jen mu­kaan.

Bib­lia:

Sil­loin Je­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­len­sa: jos joku tah­too mi­nun pe­räs­sä­ni tul­la, hän kiel­tä­kään it­sen­sä, ja ot­ta­kaan ris­tin­sä, ja seu­rat­kaan mi­nua;

Sil­lä joka tah­too hen­ken­sä va­pah­taa, hän hu­kut­taa sen; mut­ta joka hen­ken­sä hu­kut­taa mi­nun täh­te­ni, hän löy­tää sen.

Sil­lä mitä se aut­taa ih­mis­tä, jos hän kai­ken maa­il­man voit­tais, ja sie­lul­len­sa sais va­hin­gon? taik­ka mitä an­taa ih­mi­nen sie­lun­sa lu­nas­tuk­sek­si?

Sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka on tu­le­va Isän­sä kun­ni­as­sa en­ke­lit­ten­sä kans­sa, ja sil­loin hän mak­saa kul­le­kin töit­ten­sä jäl­keen.

11.7.2020

Tuo­mi­tes­sa­si toi­sen ju­lis­tat tuo­mi­on myös it­sel­le­si, kos­ka sinä, toi­sen tuo­mit­si­ja, teet it­se sa­mo­ja te­ko­ja. Room. 2:1

Viikon kysymys