JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus au­kai­si tien tai­vaa­seen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.3.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:29
2020010123291720160325070000

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI

Jee­suk­sen kans­sa ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si oli tuo­mit­tu kak­si ri­kol­lis­ta. Kah­teen ri­kol­li­seen so­pii psal­min ku­vaus ih­mi­sen ka­to­a­vai­suu­des­ta: ”Kun tuu­li käy yli, ei hän­tä enää ole ei­kä hä­nen asuin­si­jan­sa hän­tä tun­ne” (Ps. 103:16).

Ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä meil­le käy niin, et­tä kuo­le­mam­me jäl­keen tu­le­vat su­ku­pol­vet, jot­ka ei­vät mei­tä enää muis­ta ei­vät­kä tun­ne. Pap­pam­me ja mum­mom­me vie­lä jo­ten­kin muis­tam­me, mut­ta iso­pap­pam­me ja iso­mum­mom­me elä­mä on jo ai­ka tun­te­ma­ton­ta. Ka­to­a­vai­suu­tem­me vuok­si mei­dän oli­si­kin vii­sas­ta miet­tiä tu­le­vai­suut­tam­me ian­kaik­ki­sen elä­män nä­kö­kul­mas­ta.

Näin teki toi­nen Jee­suk­sen kans­sa ris­til­lä riip­pu­vis­ta pa­han­te­ki­jöis­tä. Hän al­koi miet­tiä omaa tu­le­vai­suut­taan. Hän pyy­si: ”Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si” (Luuk. 23:42). Pa­han­te­ki­jäl­le oli avau­tu­nut se, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Poi­ka, joka on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas. Pa­han­te­ki­jä ha­lu­si viet­tää kuo­le­man­jäl­kei­sen elä­män­sä Jee­suk­sen seu­ras­sa. Jee­sus vas­ta­si pa­han­te­ki­jän ian­kaik­ki­sen elä­män kai­pauk­seen lu­paa­mal­la, et­tä jo tä­nään hän saa ol­la Jee­suk­sen kans­sa pa­ra­tii­sis­sa.

Ih­mis­kun­nan syn­tien so­vit­ta­ja

Toi­nen pa­han­te­ki­jöis­tä ha­lu­si jat­kaa elä­mään­sä vää­räl­lä tiel­lä. Hän her­ja­si ja pilk­ka­si Jee­sus­ta. Hän to­te­si ival­li­ses­ti Jee­suk­sel­le: ”Et­kö sinä ole Mes­si­as? Pe­las­ta nyt it­se­si ja mei­dät!” (Luuk. 23:39.) Pa­han­te­ki­jöi­den pe­las­tuk­sen kai­puus­sa oli suu­ri ero. Toi­nen ha­lu­si Jee­suk­sen pe­las­ta­van hä­net ajal­li­sen elä­män tu­ka­lim­mas­ta ti­lan­tees­ta, kuo­le­mas­ta. Toi­nen ha­lu­si hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä pe­las­tua ja pääs­tä ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Jee­sus riip­pui näi­den kah­den pa­han­te­ki­jän kes­kel­lä. Toi­nen pa­han­te­ki­jöis­tä us­koi, et­tä Jee­sus on ih­mis­kun­nan syn­tien so­vit­ta­ja. Toi­nen ajat­te­li, et­tä Jee­sus oli ajal­li­nen ku­nin­gas, jon­ka val­taan­nou­su näyt­ti epä­on­nis­tu­neen. Sa­mal­la ta­val­la Jee­sus ja­kaa koko ih­mis­kun­nan hä­neen us­ko­viin ja hä­net hyl­kää­viin. Jee­sus pu­hui elä­es­sään ope­tus­lap­sil­leen: ”Joka kuu­lee tei­tä, kuu­lee mi­nua, ja joka hyl­kää tei­dät, hyl­kää mi­nut. Mut­ta joka hyl­kää mi­nut, hyl­kää sen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt.” (Luuk. 10:16.)

Ih­mi­sen elä­män pe­rus­teh­tä­vä­nä on se, et­tä hän op­pii tun­te­maan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ja saa elää Ju­ma­lan lap­se­na. Sik­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta, jot­ta Ju­ma­lan lap­sen osan ka­dot­ta­nut ih­mi­nen sai­si us­kon­lah­jan­sa ta­kai­sin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa kai­kuu rak­kau­den vies­ti, joka ker­too sii­tä, et­tä Gol­ga­tal­la vuo­ta­nut Jee­suk­sen so­vin­to­ve­ri puh­dis­taa edel­leen­kin kai­kes­ta syn­nis­tä.

Ikui­nen ku­nin­gas

Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä riip­pu­nut Jee­sus huu­si en­nen kuo­le­maan­sa, et­tä kaik­ki on täy­tet­ty. Tai­vaal­li­sen Isän suun­ni­tel­mat ih­mis­kun­nan pe­las­ta­mi­sek­si kä­vi­vät to­teen. Kaik­ki, mitä psal­meis­sa, Moo­sek­sen kir­jois­sa ja pro­fee­tal­li­sis­sa kir­joi­tuk­sis­sa oli Mes­si­aas­ta en­nus­tet­tu, to­teu­tui­vat.

En­ke­li oli en­nus­ta­nut Ma­ri­al­le, Jee­suk­sen äi­dil­le, mil­lai­nen oli­si ole­va Ma­ri­an syn­nyt­tä­män Jee­suk­sen tu­le­vai­suus: ”Her­ra Ju­ma­la an­taa hä­nel­le hä­nen isän­sä Daa­vi­din val­tais­tui­men. Hän hal­lit­see Jaa­ko­bin su­kua ikui­ses­ti, hä­nen ku­nin­kuu­del­laan ei ole lop­pua.” (Luuk. 1:32–33.)

On ih­meel­lis­tä, et­tä kaik­ki tämä avau­tui toi­sel­le Jee­suk­sen kans­sa ris­til­lä riip­pu­vis­ta pa­han­te­ki­jöis­tä. Ih­meel­lis­tä on myös se, et­tä se on avau­tu­nut kai­kil­le Ju­ma­lan lap­sil­le. Saam­me ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la an­tai­si val­ta­kun­tan­sa lä­hes­tyä kaik­kia sitä et­si­viä.

Jan­ne Iso­maa

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 23:32–46

Bib­lia: Niin vie­tiin myös hä­nen kans­san­sa kak­si muu­ta pa­han­te­ki­ää sur­mat­taa. Ja kuin he sii­hen si­aan tu­li­vat, joka Pää­kal­lon pai­kak­si kut­su­taan, sii­nä he hä­nen ris­tiin­nau­lit­si­vat ja ne pa­han­te­ki­ät, yh­den oi­ki­al­le ja toi­sen va­sem­mal­le puo­lel­le. Niin sa­noi Je­sus: Isä, an­na heil­le an­teek­si, sil­lä ei he tie­dä, mitä he te­ke­vät. Ja he ja­koi­vat hä­nen vaat­teen­sa ja heit­ti­vät niis­tä ar­paa. Ja kan­sa sei­soi ja kat­se­li, mut­ta pää­mie­het pilk­ka­si­vat hän­tä hei­dän kans­san­sa ja sa­noi­vat: mui­ta hän va­pah­ti, va­pah­ta­kaan it­sen­sä, jos hän on Kris­tus, Ju­ma­lan va­lit­tu. Ja huo­vit myös pilk­ka­si­vat hän­tä, me­ni­vät ja ko­kot­ti­vat hä­nel­le etik­kaa, ja sa­noi­vat: jos olet Juu­da­lais­ten ku­nin­gas, niin va­pah­da it­se si­nus. Oli myös hä­nes­tä pääl­le­kir­joi­tus Gre­kan, La­ti­nan ja Heb­re­an puus­ta­veil­la kir­joi­tet­tu: Tämä on Juu­da­lais­ten ku­nin­gas. Niin yk­si pa­han­te­ki­öis­tä, jot­ka ri­pus­te­tut oli­vat, pilk­ka­si hän­tä ja sa­noi: jos sinä olet Kris­tus, niin va­pah­da si­nus ja mei­tä. Mut­ta toi­nen vas­ta­si ja nuh­te­li hän­tä sa­no­en: et­kö si­nä­kään Ju­ma­laa pel­kää, et­täs olet yh­des­sä ka­do­tuk­ses­sa? Ja to­sin me olem­me oi­kein sii­nä, sil­lä me saam­me mei­dän töi­dem­me an­si­on jäl­keen; mut­ta ei tämä mi­tään pa­haa teh­nyt. Ja sa­noi Je­suk­sel­le: Her­ra, muis­ta mi­nua, kuin tu­let val­ta­kun­taas. Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: tä­nä­pä­nä pi­tää si­nun ole­man mi­nun kans­sa­ni pa­ra­di­sis­sa. Ja se oli lä­hes kuu­des het­ki, ja pi­meys tuli kai­ken maan pääl­le, ha­maan yh­dek­sän­teen het­keen as­ti. Ja au­rin­ko pi­me­ni, ja temp­lin esi­vaa­te re­pe­si kah­tia, Ja Je­sus huu­si suu­rel­la ää­nel­lä ja sa­noi: Isä, si­nun kä­siis minä an­nan hen­ke­ni. Ja kuin hän sen oli sa­no­nut, an­toi hän hen­ken­sä.

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen kans­sa te­loi­tet­ta­vak­si vie­tiin kak­si muu­ta mies­tä, kak­si ri­kol­lis­ta. Kun tul­tiin paik­kaan, jota kut­su­taan Pää­kal­lok­si, he ris­tiin­nau­lit­si­vat Jee­suk­sen ja ri­kol­li­set, toi­sen hä­nen oi­ke­al­le puo­lel­leen, toi­sen va­sem­mal­le. Mut­ta Jee­sus sa­noi: "Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät." So­ti­laat ja­koi­vat kes­ke­nään Jee­suk­sen vaat­teet heit­tä­mäl­lä niis­tä ar­paa. Kan­sa sei­soi kat­se­le­mas­sa. Hal­li­tus­mie­hi­ä­kin oli siel­lä ivai­le­mas­sa Jee­sus­ta. He sa­noi­vat: "Mui­ta hän kyl­lä on aut­ta­nut – aut­ta­koon nyt it­se­ään, jos hän ker­ran on Mes­si­as, Ju­ma­lan va­lit­tu." Myös so­ti­laat pilk­ka­si­vat hän­tä. He tu­li­vat hä­nen luok­seen, tar­jo­si­vat hä­nel­le ha­pan­vii­niä ja sa­noi­vat: "Jos olet juu­ta­lais­ten ku­nin­gas, niin pe­las­ta it­se­si." Jee­suk­sen pään ylä­puo­lel­la oli myös kir­joi­tus: "Tämä on juu­ta­lais­ten ku­nin­gas." Toi­nen ris­til­lä riip­pu­vis­ta pa­han­te­ki­jöis­tä her­ja­si hän­kin Jee­sus­ta. Hän sa­noi: "Et­kö sinä ole Mes­si­as? Pe­las­ta nyt it­se­si ja mei­dät!" Mut­ta toi­nen moit­ti hän­tä: "Et­kö edes sinä pel­kää Ju­ma­laa, vaik­ka kär­sit sa­maa ran­gais­tus­ta? Me­hän olem­me an­sain­neet tuo­mi­om­me, mei­tä ran­gais­taan te­ko­jem­me mu­kaan, mut­ta tämä mies ei ole teh­nyt mi­tään pa­haa." Ja hän sa­noi: "Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si." Jee­sus vas­ta­si: "To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa." Oli jo kuu­des tun­ti. Sil­loin, kes­ki­päi­väl­lä, au­rin­ko pi­me­ni. Pi­meys tuli koko maan yl­le, ja sitä kes­ti yh­dek­sän­teen tun­tiin saak­ka. Temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pe­si kes­kel­tä kah­tia. Ja Jee­sus huu­si ko­val­la ää­nel­lä: "Isä, si­nun kä­sii­si minä us­kon hen­ke­ni." Tä­män sa­not­tu­aan hän hen­käi­si vii­mei­sen ker­ran.

13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys