JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus il­mai­see ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
17.1.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:24
2020010123242620160117070000

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Kirk­ko­vuo­des­sa siir­ry­tään jou­lun jäl­keen Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja lap­suu­des­ta hä­nen jul­ki­sen toi­min­tan­sa al­kuun. Toi­sen lop­pi­ai­sen jäl­kei­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti kä­sit­te­lee Kaa­nan häi­tä. Var­si­nai­ses­ti Jee­sus aloit­ti jul­ki­sen toi­min­tan­sa vas­ta sen jäl­keen, kun Jo­han­nes kas­toi hä­net ja kiu­saa­ja ko­et­te­li hän­tä erä­maas­sa.

Kaa­nas­sa häi­tä var­ten va­rat­tu vii­ni lop­pui kes­ken. Jee­suk­sen äi­ti pyy­si poi­kaan­sa aut­ta­maan. Jee­sus vas­ta­si, et­tei hä­nen ”ai­kan­sa ol­lut vie­lä tul­lut”, ja sen vuok­si vas­tus­te­li äi­din pyyn­töä. Ma­ria ei vä­lit­tä­nyt täs­tä, vaan ke­hot­ti hää­ta­lon pal­ve­li­joi­ta te­ke­mään mitä ta­han­sa Jee­sus sa­noi­si. Jee­sus käs­ki hei­tä täyt­tä­mään ve­si­as­ti­at ve­del­lä. Kun he te­ki­vät näin, ta­pah­tui ih­me: vesi muut­tui vii­nik­si. Ih­mei­tä tär­ke­äm­pää on kui­ten­kin ol­la kuu­li­ai­nen Jee­suk­sen sa­noil­le. Hä­nen saar­nan­sa al­koi­vat ke­ho­tuk­sel­la: ”Teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Avi­o­liit­to, Ju­ma­lan sää­tä­mä elä­män­jär­jes­tys

Jee­suk­sen ai­ka­na avi­o­puo­li­sot lii­tet­tiin toi­siin­sa Ju­ma­lan sa­nal­la, ru­kouk­sel­la ja siu­nauk­sen toi­vo­tuk­sel­la, ku­ten ny­kyi­sin­kin. Hää­juh­lis­sa oli omat ta­pan­sa, jot­ka poik­ke­si­vat mei­dän pe­rin­teis­täm­me. Ruo­ka­juo­ma­na käy­tet­tiin tuo­hon ai­kaan ylei­ses­ti vii­niä. Vie­raat ei­vät edes huo­man­neet Jee­suk­sen te­ke­mää ih­met­tä, kos­ka suur­ten ve­si­as­ti­oi­den vesi muut­tui vii­nik­si pal­ve­li­joi­den kan­ta­es­sa nii­tä pi­to­jen­val­vo­jan tar­kas­tet­ta­vak­si. Pi­to­jen­val­vo­ja ke­hui sul­has­ta, mi­ten hyvä vii­ni sääs­tet­tiin juh­lien lop­puun.

Paa­va­li va­roit­ti efe­so­lais­kir­jees­sä vii­nin juo­vut­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta ja sii­tä syn­ty­väs­tä pa­has­ta me­nos­ta (Ef. 5:18). Vää­rin käy­tet­ty­nä vii­ni te­kee ih­mi­sen har­kit­se­mat­to­mak­si ja muut­taa käy­tös­tä. Us­ko­vai­set ovat oman­tun­non täh­den kiel­täy­ty­neet ko­ko­naan vii­nis­tä ja muis­ta al­ko­ho­li­juo­mis­ta, kos­ka liha on heik­ko (Mark. 14:38).

Vaik­ka teks­ti on konk­reet­ti­nen ta­pah­tu­ma­ku­vaus, Ju­ma­lan sa­naan kät­key­tyy ai­na hen­gel­li­nen mer­ki­tys. Teks­ti il­mai­see Jee­suk­sen suh­tau­tu­neen ar­vos­ta­vas­ti avi­o­liit­toon, joka on Ju­ma­lan lah­jaa ja hä­nen sää­tä­män­sä elä­män­jär­jes­tys.

Tun­nus­te­ko, esi­ku­va Ju­ma­lan voi­mas­ta

Teks­ti lop­puu pää­tel­mään, et­tä Jee­sus il­mai­si täl­lä tun­nus­te­ol­la kirk­kau­ten­sa ja ope­tus­lap­set us­koi­vat tä­män jäl­keen yhä vah­vem­min hä­nen ole­van Ju­ma­lan lä­het­tä­mä Mes­si­as. Ju­ma­lan Po­jan tun­nus­te­ot ovat jär­jen ulot­tu­mat­to­mis­sa ole­via ja luon­non­la­kien vas­tai­sia ih­mei­tä. Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta, ja hän vah­vis­ti sa­nan­sa usein tun­nus­te­oil­la jo Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na. Jee­suk­sen tun­nus­te­ot to­dis­ti­vat, et­tä hän oli Ju­ma­lan lä­het­tä­mä pe­las­ta­ja. Ih­meet oli­vat hyö­dyk­si ih­mi­sil­le, jot­ka oli­vat avun tar­pees­sa, mut­ta nii­den va­raan ei voi us­koa ra­ken­taa.

Kaa­nan häis­sä pal­ve­li­jat täyt­ti­vät ve­si­as­ti­at ää­riä myö­ten. Psal­mis­sa 23 to­de­taan, et­tä ”mi­nun mal­ja­ni on ylit­se­vuo­ta­vai­nen” (Ps. 23:5). Ju­ma­lan pe­las­tu­sar­mo on tul­lut maa­il­maan kau­an sit­ten, meis­tä riip­pu­mat­ta. Jee­sus on so­vit­ta­nut mei­dän syn­tim­me. Hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saam­me us­koa syn­tim­me an­teek­si. Tä­mä­kin on jär­jen ulot­tu­mat­to­mis­sa ole­va ih­me, joka voi­daan omis­taa vain us­kon kaut­ta.

Vii­ni­puun ok­si­na

Vii­ni­köyn­nös on laa­jal­le ver­so­jaan le­vit­tä­vä kas­vi. Raa­ma­tun mu­kaan Jee­sus on tosi vii­ni­puu ja us­ko­vai­set ovat sen ok­sia (Joh. 15:1–6). Kun py­sym­me us­kon kaut­ta kiin­ni run­gos­sa, Jee­suk­ses­sa, saam­me hä­nel­tä elin­voi­maa ja ker­ran ian­kaik­ki­sen elä­män. Maa­han pu­don­nut ja kui­vet­tu­nut ok­sa voi he­rä­tä eloon vain, jos se lii­te­tään us­kon kaut­ta ta­kai­sin vii­ni­puu­hun, Kris­tuk­sen yh­tey­teen.

Jee­sus ver­ta­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ku­nin­kaa­seen, joka val­mis­ti häät po­jal­leen (Matt. 22:1–14). Noi­hin häi­hin kut­sut­tiin kaik­kia, mut­ta kaik­ki ei­vät sin­ne tul­leet. Hää­vie­rail­ta edel­ly­tet­tiin vain, et­tä heil­lä oli yl­lään ku­nin­kaan lah­joit­ta­mat hää­vaat­teet. Us­kon kaut­ta olem­me nyt­kin pu­et­tu­ja Ju­ma­lan lah­joit­ta­miin van­hurs­kau­den vaat­tei­siin ja si­ten kel­vol­li­sia tai­vaal­li­sel­le hää­a­te­ri­al­le. Kut­sua kuu­lu­te­taan edel­leen Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti saar­naa­mal­la hä­nen ni­mes­sään pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta (Luuk. 24:47).

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.1.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: 1. Joh. 2:1–11

Bib­lia: Kol­man­te­na päi­vä­nä oli­vat häät Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja Je­suk­sen äi­ti oli siel­lä; niin Je­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin myös häi­hin. Ja kun vii­na puut­tui, sa­noi Je­suk­sen äi­ti hä­nel­le: ei heil­lä ole vii­naa. Je­sus sa­noi hä­nel­le: Vai­mo! Mitä mi­nun on si­nun kans­sas? Ei mi­nun ai­ka­ni ole vie­lä tul­lut. Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: mitä hän teil­le sa­noo, se teh­käät. Niin siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa pan­tu­na Juu­da­lais­ten puh­dis­ta­mi­sen ta­van jäl­keen, ja ku­kin veti kak­si eli kol­me mit­taa. Je­sus sa­noi heil­le: täyt­tä­käät ve­si­as­ti­at ve­del­lä. Ja he täyt­ti­vät ne ylen täy­teen. Ja hän sa­noi heil­le: pan­kaat nyt si­säl­le ja vie­käät edes­käy­väl­le. Ja he vei­vät. Mut­ta kuin edes­käy­pä mais­ti sitä vet­tä, joka vii­nak­si tul­lut oli, kut­sui edes­käy­pä yl­jän, ja sa­noi hä­nel­le: jo­kai­nen an­taa en­sis­ti hy­vää vii­naa, ja kuin juo­vu­taan, niin sit­te huo­nom­paa: sinä kät­kit hy­vän vii­nan tä­hän as­ti. Tämä on en­sim­mäi­nen tun­nus­täh­ti, jon­ka Je­sus teki Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja il­moit­ti kun­ni­an­sa. Ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­nen pääl­len­sä.

Raa­mat­tu 1992: Vii­kon kol­man­te­na päi­vä­nä vie­tet­tiin Ga­li­le­an Kaa­nas­sa häi­tä. Jee­suk­sen äi­ti oli siel­lä, ja myös Jee­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin häi­hin. Vii­ni lop­pui kes­ken, ja äi­ti sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Heil­lä ei ole vii­niä.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”An­na mi­nun ol­la, nai­nen. Mi­nun ai­ka­ni ei ole vie­lä tul­lut.” Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se.” Siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa juu­ta­lais­ten ta­po­jen mu­kai­sia pe­su­ja var­ten; ne oli­vat pa­rin kol­men mi­tan ve­toi­sia. Jee­sus sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Täyt­tä­kää as­ti­at ve­del­lä”, ja he täyt­ti­vät ne reu­no­ja myö­ten. Sit­ten hän sa­noi: ”Ot­ta­kaa nyt sii­tä ja vie­kää pi­to­jen val­vo­jal­le”, ja he vei­vät. Val­vo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tu­nut vii­nik­si. Toi­sin kuin pal­ve­li­jat, jot­ka oli­vat ve­den as­ti­as­ta ot­ta­neet, hän ei tien­nyt, mis­tä vii­ni oli pe­räi­sin. Hän kut­sui sul­ha­sen luok­seen ja sa­noi: ”Kaik­ki tar­jo­a­vat en­sik­si hy­vän vii­nin ja sit­ten, kun vie­raat al­ka­vat juo­pua, huo­nom­paa. Mut­ta sinä olet sääs­tä­nyt hy­vän vii­nin tä­hän as­ti.” Tämä oli Jee­suk­sen tun­nus­te­ois­ta en­sim­mäi­nen, ja hän teki sen Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Hän il­mai­si sil­lä kirk­kau­ten­sa, ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­neen.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys