JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus kantoi syntitaakan

Sana sunnuntaiksi
15.4.2022 7.00

Juttua muokattu:

12.4. 12:44
2022041212441020220415070000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Mar­ko Tyys­kä

Jee­sus voit­ti tus­kal­li­sel­la ris­tin­kuo­le­mal­laan syn­nin ja kuo­le­man val­lan ja ava­si us­ko­vil­le tien ian­kaik­ki­seen elä­mään. Kaik­ki ta­pah­tui Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man mu­kaan.

Jee­suk­sen, Ju­ma­lan Po­jan, kär­si­mys­tie oli päät­ty­nyt pää­kal­lo­pai­kal­le Gol­ga­tal­le. Pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set ta­pah­tu­mis­ta ja Ju­ma­lan lu­paus syn­tien so­vi­tuk­ses­ta kä­vi­vät to­teen.

”Isä, an­na heil­le an­teek­si”

Te­loi­tus­pai­kal­la oli kol­me ris­tiä: kak­si ri­kol­lis­ta ja hei­dän kes­kel­lään vi­a­ton Jee­sus. Kan­san­jou­kot sei­soi­vat kat­se­le­mas­sa, kun so­ti­laat ja hal­li­tus­mie­het pilk­ka­si­vat Jee­sus­ta. Kai­ken pil­kan ja kär­si­myk­sen kes­kel­lä Jee­suk­sel­la oli an­teek­si­an­ta­va mie­li. Hän ei vaa­ti­nut kos­toa, vaan ru­koi­li ris­tiin­nau­lit­si­joi­den­sa puo­les­ta: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät”. He ei­vät tien­neet, kos­ka oli­vat pa­ho­lai­sen val­las­sa.

Paa­va­lin mu­kaan Kris­tuk­sen mie­li on esi­merk­ki­nä us­ko­vai­sil­le (Fil. 2:5). Vuo­ri­saar­nas­sa Jee­sus opet­ti ra­kas­ta­maan vi­ha­mie­hiä ja ru­koi­le­maan vai­noo­jien puo­les­ta (Matt. 5:44).

Tä­nään olet kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa

Toi­nen ris­tin­ryö­vä­reis­tä her­ja­si Jee­sus­ta, mut­ta toi­sel­le oli tul­lut syn­nin­hä­tä. Hän tie­si, et­tä hei­tä ran­gais­taan pa­ho­jen te­ko­jen mu­kaan, mut­ta Jee­sus ei ole teh­nyt mi­tään pa­haa. Kris­tuk­sen rak­kaus ja an­teek­si­an­ta­va mie­li ava­si­vat hä­tään­ty­neen mie­hen sy­dä­men: ”Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si.” Mies oli vii­mei­nen hen­ki­lö, jol­le Jee­sus an­toi maan pääl­lä syn­nit an­teek­si: ”To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa.” Ryö­vä­ri kuu­li sa­nat ja us­koi. Hän sai elä­män­sä vii­me het­kil­lä pa­ran­nuk­sen ar­mon. Pa­han­te­ki­jä sai ko­kea, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen val­ta­kun­ta. Ei ole niin suur­ta syn­tis­tä, et­tä Ju­ma­lan ar­mo ei riit­täi­si.

Ju­ma­lan ar­moon ja Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön tur­vaa­mal­la ryö­vä­ri sai syn­nit an­teek­si ja oli heti val­mis tai­vaa­seen. Ris­tin­ryö­vä­rin ar­mo muis­tut­taa, et­tä us­kos­sa ei ole mi­tään ih­mi­sen omaa an­si­o­ta. Jee­sus sa­noi ker­ran Mar­tal­le: ”Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le” (Joh. 11:25–26).

Si­nun kä­sii­si us­kon hen­ke­ni

Jee­suk­sen kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä au­rin­ko pi­me­ni ja pi­meyt­tä kes­ti yh­dek­sän­teen tun­tiin saak­ka. Temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pe­si kah­tia, yl­hääl­tä alas as­ti. Sil­loin Jee­sus huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Isä, si­nun kä­sii­si minä us­kon hen­ke­ni.” Sit­ten hän hen­käi­si vii­mei­sen ker­ran. Jee­sus kul­ki rak­kau­den uh­ri­tien kuu­li­ai­se­na Isäl­leen kuo­le­maan as­ti. ”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30). Jee­sus oli jä­tet­ty ih­mis­ten kä­siin, pil­kat­ta­va­ka­si ja ta­pet­ta­vak­si, mut­ta kuol­les­saan hän an­toi hen­ken­sä Isän kä­siin.

Pit­kä­per­jan­tai on suu­ri so­vin­to­päi­vä. Pit­kän­per­jan­tain kär­si­jä, Jee­sus Kris­tus, ot­ti kan­ne­ta­vak­seen koko ih­mis­kun­nan syn­ti­taa­kan. So­vi­tuk­sen siu­naus, kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, on yhä vas­taa­no­tet­ta­vis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa. Kris­tuk­sen lä­het­ti­läil­le on us­kot­tu so­vi­tuk­sen sana, joka ju­lis­taa Ju­ma­lan ar­moa ja rak­kaut­ta. Se roh­kai­see us­ko­maan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den. Saam­me tur­va­ta Ju­ma­laan ja jät­tää hen­kem­me Isän kä­siin.

Luuk. 23:32–46

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen kans­sa te­loi­tet­ta­vak­si vie­tiin kak­si muu­ta mies­tä, kak­si ri­kol­lis­ta. Kun tul­tiin paik­kaan, jota kut­su­taan Pää­kal­lok­si, he ris­tiin­nau­lit­si­vat Jee­suk­sen ja ri­kol­li­set, toi­sen hä­nen oi­ke­al­le puo­lel­leen, toi­sen va­sem­mal­le. Mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Isä, an­na heil­le an­teek­si. He ei­vät tie­dä, mitä te­ke­vät.” So­ti­laat ja­koi­vat kes­ke­nään Jee­suk­sen vaat­teet heit­tä­mäl­lä niis­tä ar­paa.

Kan­sa sei­soi kat­se­le­mas­sa. Hal­li­tus­mie­hi­ä­kin oli siel­lä
ivai­le­mas­sa Jee­sus­ta. He sa­noi­vat: ”Mui­ta hän kyl­lä on aut­ta­nut – aut­ta­koon nyt it­se­ään, jos hän ker­ran on Mes­si­as, Ju­ma­lan va­lit­tu.” Myös so­ti­laat pilk­ka­si­vat hän­tä. He tu­li­vat hä­nen luok­seen, tar­jo­si­vat hä­nel­le ha­pan­vii­niä ja sa­noi­vat: ”Jos olet juu­ta­lais­ten ku­nin­gas, niin pe­las­ta it­se­si.” Jee­suk­sen pään ylä­puo­lel­la oli myös kir­joi­tus: ”Tämä on juu­ta­lais­ten ku­nin­gas.”

Toi­nen ris­til­lä riip­pu­vis­ta pa­han­te­ki­jöis­tä her­ja­si hän­kin Jee­sus­ta. Hän sa­noi: ”Et­kö sinä ole Mes­si­as? Pe­las­ta nyt it­se­si ja mei­dät!” Mut­ta toi­nen moit­ti hän­tä: ”Et­kö edes sinä pel­kää Ju­ma­laa, vaik­ka kär­sit sa­maa ran­gais­tus­ta? Me­hän olem­me an­sain­neet tuo­mi­om­me, mei­tä ran­gais­taan te­ko­jem­me mu­kaan, mut­ta tämä mies ei ole teh­nyt mi­tään pa­haa.” Ja hän sa­noi: ”Jee­sus, muis­ta mi­nua, kun tu­let val­ta­kun­taa­si.” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti: jo tä­nään olet mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa.”

Oli jo kuu­des tun­ti. Sil­loin, kes­ki­päi­väl­lä, au­rin­ko pi­me­ni. Pi­meys tuli koko maan yl­le, ja sitä kes­ti yh­dek­sän­teen tun­tiin saak­ka. Temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pe­si kes­kel­tä kah­tia. Ja Jee­sus huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Isä, si­nun kä­sii­si minä us­kon hen­ke­ni.” Tä­män sa­not­tu­aan hän hen­käi­si vii­mei­sen ker­ran.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys