JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ke­hot­taa us­ko­via pi­tä­mään va­ran­sa

Sana sunnuntaiksi
19.11.2017 7.00

Va­roi­tus­pu­hees­saan Jee­sus neu­voo val­vo­maan us­kos­sa, sil­lä vää­riä pro­feet­to­ja il­maan­tuu ei­kä hä­nen pa­luun­sa het­keä tie­de­tä.

En­nen Je­ru­sa­le­miin me­no­aan Jee­sus oli teh­nyt ju­lis­tus­työn­sä pää­a­si­as­sa syr­jäi­ses­sä Ga­li­le­as­sa.

Mai­ne oli kii­ri­nyt hä­nen edel­lään. Kun hän saa­puu vii­meis­tä ker­taa Je­ru­sa­le­miin, yli­pa­pit ky­sy­vät hä­nel­tä ”mil­lä val­tuuk­sil­la sinä täl­lais­ta teet?” (Mark. 11:28).

Val­tuu­det ei­vät nä­ky­neet ul­koi­ses­ti ar­vok­kaas­sa ase­mas­sa, vaan en­nus­tus­ten to­teu­tu­mi­ses­sa. Jee­sus rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin aa­sin var­sal­la vä­ki­jou­kon huu­ta­es­sa: ”Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä!”

Jee­suk­sen en­nus­tuk­set

Val­vo­mi­sen sun­nun­tain teks­tei­hin liit­tyy mo­nia en­nus­tuk­sia, jot­ka voi­vat näyt­tää uh­kaa­vil­ta. Jee­sus sa­noo, et­tä ”vää­riä mes­si­ai­ta ja vää­riä pro­feet­to­ja il­maan­tuu, ja te­ke­vät tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä joh­taak­seen, jos mah­dol­lis­ta, va­li­tut har­haan” (Mark. 13:22).

Jee­sus pu­huu omil­leen mo­nik­ko­muo­dos­sa. Kai­kis­sa val­vo­mi­seen liit­ty­vis­sä teks­ti­koh­dis­sa Jee­sus pu­huu seu­ra­kun­nan yk­sey­den puo­les­ta. Esi­mer­kik­si seu­raa­vat koh­dat löy­ty­vät ja­kees­ta 13: ”kun te nä­et­te”, ”sil­loin on kaik­kien”, ”ru­koil­kaa”, ”jos joku sa­noo teil­le”, ”ot­ta­kaa op­pia ver­taus­ku­vis­ta” ja ”tie­dät­te, et­tä ai­ka on lä­hel­lä”.

Ver­taus­pu­heet ei­vät ole yk­sin se­li­tet­tä­vis­sä, vaan seu­ra­kun­nan kes­kel­tä löy­tyy Ju­ma­lal­le ja Py­häl­le Hen­gel­le kel­paa­va Ju­ma­lan sa­nan se­li­tys. Seu­ra­kun­ta ko­koon­tuu ai­na evan­ke­liu­min kut­su­ma­na ja ko­ko­a­ma­na yh­teen.

Jee­sus on läs­nä Hen­ken­sä kaut­ta

Jee­sus aloit­taa va­roi­tus­pu­heen­sa ”Pi­tä­kää va­ran­ne”. Ope­tus­lap­set ei­vät saa teks­ti­koh­das­sa pu­heen­vuo­roa. He ovat kuu­li­jan osas­sa.

Va­ral­la­o­lo ja va­rau­tu­mi­nen ei­vät ole help­po­ja asi­oi­ta, kos­ka ai­ka ku­lut­taa voi­mia ja vie tark­kaa­vai­suu­den epä­o­len­nai­siin asi­oi­hin.

Jee­suk­sen seu­raa­jat oli­vat saa­neet lah­jak­si Ju­ma­lan ar­mon, jon­ka säi­lyt­tä­mi­nen tuli vaa­ti­maan myös kiel­täy­ty­mis­tä ja us­ko­vai­siin koh­dis­tu­van vai­non kes­tä­mis­tä. Ar­mon mää­rä oli riit­tä­nyt ras­kai­den­kin syn­tien an­teek­si­an­toon (Joh. 8:10).

Jee­suk­sen kuo­le­man ja ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen tuli ope­tus­las­ten sel­vi­tä yh­des­sä, il­man Jee­suk­sen nä­ky­vää läs­nä­o­loa. An­teek­si­an­ta­ja oli nous­sut tai­vaan kun­ni­aan, mut­ta jät­tä­nyt oman hen­ken­sä ope­tus­las­ten suo­jak­si ja tur­vak­si. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi päät­tyy näin: ”Her­ra toi­mi hei­dän kans­saan ja vah­vis­ti sa­nan tun­nus­mer­keil­lä” (Mark. 16:20).

Jee­sus tu­lee vie­lä ta­ka­sin

Jee­suk­sen pois­sa­o­lo kes­tää vain ai­kan­sa. Hän tu­lee vie­lä ta­kai­sin.

Odo­tu­sai­ka­na hä­neen us­ko­vien teh­tä­vä­nä on val­voa oven­var­ti­jan ta­voin. Mat­teuk­sen rin­nak­kai­sen ker­to­muk­sen pal­ve­li­jal­le an­ne­taan teh­tä­vä ja sa­no­taan, ”et­tä kaik­ki saa­vat ruo­kan­sa ajal­laan” (Matt. 24:45).

Ruo­kaa an­net­tiin vain ta­lon si­sä­puo­lel­la. Oven­var­ti­ja pääs­ti ta­loon tu­li­jan, jos hä­nen asi­an­sa oli oi­kea. Siel­tä tar­jot­tiin tai­vaal­lis­ta syö­tä­vää ja juo­ta­vaa, Kris­tuk­sen so­vin­to­työ, sie­lun ruu­ak­si.

Jo­kai­sen sy­dä­men tila sel­vi­ää

Jee­sus muis­tut­taa mei­tä ajan ku­lu­mi­ses­ta. Ai­kaa ei ole lo­put­to­mas­ti.

Hän opet­taa, et­tä ta­lon her­ra tu­lee ta­kai­sin ja sil­loin sel­vi­ää jo­kai­sen sy­dä­men tila. On­ko uni voit­ta­nut vai vie­lä­kö val­vot?

Us­ko­na­si­ois­sa ei tar­vit­se osoit­taa ylem­myyt­tä, vaan nöy­ryyt­tä ja kuu­li­ai­suut­ta. Jos olet kuul­lut ja us­ko­nut Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nan pa­ran­nuk­ses­ta ja va­paut­ta­vas­ta evan­ke­liu­mis­ta, olet tur­val­li­sel­la tiel­lä.

Us­kon tie­tä kan­nat­taa kul­kea yh­des­sä mui­den us­ko­vais­ten kans­sa. Tiel­lä kul­ki­jat kul­ke­vat sa­maan suun­taan.

Yh­tei­nen us­ko ja hen­ki ovat näyt­tä­neet oi­ke­an suun­nan. Vaik­ka pää­mää­rä voi tun­tua kau­kai­sel­ta, se on jo lä­hel­lä. Us­ko voi tuo­da kau­kai­set­kin asi­at lä­hel­le ja epä­sel­vät­kin elä­män vas­toin­käy­mi­set voi­vat koi­tua siu­nauk­sek­si.

Uh­kaa­vien­kin tu­le­vai­suus­ku­vien kes­kel­le Jee­sus an­taa toi­von, ”sitä en­nen on evan­ke­liu­mia ju­lis­tet­ta­va kai­kil­le kan­soil­le” (Mark. 13:10). Saat jää­dä Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min tur­vaan ja Ju­ma­lan ar­mon suo­jaan, us­ko­maan.

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.11.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Päi­vi Pel­to­nie­mi

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 13:33–37

Raa­mat­tu 1992

”Pi­tä­kää va­ran­ne, ol­kaa val­veil­la, sil­lä te et­te tie­dä mil­loin se ai­ka tu­lee. Kun mies mat­kus­taa vie­rail­le mail­le ja ta­los­ta läh­ties­sään an­taa kul­le­kin pal­ve­li­jal­le oman teh­tä­vän ja vas­tuun, niin oven­var­ti­jan hän käs­kee val­voa. Val­vo­kaa siis, sil­lä te et­te tie­dä, kos­ka ta­lon her­ra tu­lee: il­lal­la vai kes­kiy­öl­lä, ku­kon­lau­lun ai­kaan vai aa­mun jo val­je­tes­sa. Hän tu­lee äk­ki­ar­vaa­mat­ta – va­ro­kaa siis, et­tei hän ta­paa tei­tä nuk­ku­mas­ta. Min­kä minä sa­non teil­le, sen sa­non kai­kil­le: val­vo­kaa!”

Bib­lia

Ka­vah­ta­kaat, val­vo­kaat ja ru­koil­kaat, sil­lä et­te tie­dä, kos­ka se ai­ka tu­lee. Niin­kuin ih­mi­nen, joka muil­le mail­le va­el­si, jät­ti huo­neen­sa ja an­toi pal­ve­li­ain­sa hal­tuun, ja kul­le­kin hä­nen as­ka­reen­sa, ja käs­ki oven­var­ti­ain val­voa; Niin val­vo­kaat siis: (sil­lä et­te tie­dä, kos­ka huo­neen Her­ra tu­le­va on, eh­too­na, taik­ka puo­liy­ö­nä, eli ku­kon lau­lais­sa, eli aa­mul­la:) Et­tei hän äkis­ti tul­les­san­sa löy­täi­si tei­tä ma­kaa­mas­ta. Mut­ta mitä minä teil­le sa­noin, sen minä kai­kil­le sa­non: val­vo­kaat!

17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys