JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus Kris­tus – us­kom­me pe­rus­tus

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
16.10.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:39
2020010123392620161016070000

Jee­sus teki tun­nus­te­ko­ja, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat hä­neen.

Ih­meet osoit­ti­vat, et­tä Jee­sus on Van­han tes­ta­men­tin en­nus­ta­ma Mes­si­as. Tun­nus­te­ot oli pro­fe­toi­tu esi­mer­kik­si Je­sa­jan kir­jas­sa, jo­hon vii­ta­ten Jee­sus roh­kai­si van­ki­laan hei­tet­tyä Jo­han­nes Kas­ta­jaa.

Jee­suk­sen en­sim­mäi­nen tun­nus­te­ko oli ve­den muut­ta­mi­nen vii­nik­si Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Hän il­mai­si sil­lä kirk­kau­ten­sa, ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­neen. Teks­tim­me ker­too Jee­suk­sen toi­ses­ta tun­nus­te­os­ta, ku­nin­kaan vir­ka­mie­hen po­jan pa­ran­ta­mi­ses­ta. Kiin­toi­sa­na yk­si­tyis­koh­ta­na on ker­rot­tu jopa sen ta­pah­tu­ma-ai­ka, sil­lä ”seit­se­mäs tun­ti” oli noin kel­lo 12–13.

Jee­sus pa­ran­taa sai­raan

Jee­suk­sen mai­ne pa­ran­ta­ja­na oli le­vin­nyt. Ka­per­nau­mis­sa oli ku­nin­kaan vir­ka­mies, jon­ka poi­ka oli va­ka­vas­ti sai­raa­na. Vir­kan­sa vuok­si mie­hel­lä var­maan­kin oli va­ral­li­suut­ta pal­ka­ta lää­kä­ri jos toi­nen­kin, mut­ta mi­kään ei ol­lut aut­ta­nut. Poi­ka oli kuo­le­man kie­lis­sä.

Jee­suk­ses­sa mies näki vii­mei­sen toi­von­sa: ”Her­ra, tule, en­nen kuin poi­ka­ni kuo­lee.” Isä sai aluk­si ty­lyl­tä kuu­los­ta­van vas­tauk­sen: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä.” Jee­sus kui­ten­kin kuu­li mie­hen ane­lun ja pa­ran­si po­jan sa­nan­sa voi­mal­la, saa­pu­mat­ta it­se fyy­si­ses­ti pai­kal­le.

Mies us­koi Jee­suk­sen sa­nat ja läh­ti pit­käl­le pa­luu­mat­kal­le. Seu­raa­va­na päi­vä­nä, mie­hen ol­les­sa yhä mat­kal­la, hä­nen pal­ve­li­jan­sa rien­si­vät hän­tä vas­taan vah­vis­ta­en hy­vän uu­ti­sen. Poi­ka oli to­si­aan pa­ran­tu­nut!

Mut­ta mik­si vir­ka­mies näki tar­peel­li­sek­si ky­syä tark­kaa ajan­koh­taa? Aset­ti­ko jär­ki sit­ten­kin vie­lä oman tul­kin­tan­sa: ”Ei­hän se noin yk­sin­ker­tai­ses­ti voi toi­mia, poi­ka oli­si pa­ran­tu­nut muu­ten­kin.” Mut­ta pal­ve­li­jat vah­vis­ti­vat, et­tä ih­me oli ta­pah­tu­nut puo­len­päi­vän jäl­keen, siis sa­mal­la het­kel­lä kuin Jee­sus lau­sui sa­nat: ”Poi­ka­si elää.” Sil­loin vii­mei­set­kin epäi­lyk­set häl­ve­ni­vät.

Pa­ran­tu­mi­nen oli no­pea ja ker­ta­kaik­ki­nen; ih­me, joka me­nee yli ym­mär­ryk­sen. Kuu­me voi las­kea no­pe­as­ti jos­kus luon­nos­taan­kin, mut­ta se ei pois­tu sil­män­rä­päyk­ses­sä.

Evan­ke­liu­mi kul­kee jal­ko­jen pääl­lä

Maa­pääl­li­sen toi­min­tan­sa ai­ka­na Jee­sus pa­ran­si mui­ta­kin sai­rai­ta ja fyy­si­ses­ti vam­mai­sia. Suu­rim­pa­na voi­ma­te­ko­na voi sil­ti pi­tää, et­tä hän pa­ran­si ih­mi­siä syn­ti­sai­rau­des­ta. Ei vain ku­nin­kaan vir­ka­mie­hes­tä, vaan koko hä­nen ta­lon­vä­es­tään tuli Jee­suk­sen ope­tus­lap­sia.

Teks­tis­sä ei kui­ten­kaan sa­no­ta, et­tä he oli­si­vat tul­leet Ju­ma­lan val­ta­kun­taan mat­ko­jen pääs­tä, ku­kin omis­sa olois­saan. Ei­vät­hän he tien­neet, mil­lä voi­mal­la po­jan sai­raus oli hel­lit­tä­nyt. Lut­her se­lit­tää, et­tä vir­ka­mie­hen us­ko ei ol­lut pii­los­sa ja toi­met­to­ma­na, vaan mur­tau­tui esiin, saar­na­si ja ylis­ti Kris­tus­ta.

Ku­nin­kaan vir­ka­mie­hes­tä, joka oli it­se ol­lut kos­ke­tuk­sis­sa Jee­suk­seen, tuli myös Py­hän Hen­gen vir­ka­mies. Hän ker­toi suu­res­ta Pa­ran­ta­jas­ta ta­lon­vä­el­leen. Täl­lä ta­val­la Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on tul­tu muis­sa­kin Raa­ma­tun esi­mer­keis­sä. Evan­ke­liu­mi kul­kee ja le­vi­ää jal­ko­jen pääl­lä.

Yk­sin­ker­tai­nen sy­dä­men us­ko

Oleel­lis­ta teks­tis­säm­me on­kin us­ko. Raa­ma­tun mu­kaan elä­vä us­ko on yk­sin­ker­tais­ta sy­dä­men us­koa, vaik­ka jär­ki te­ki­si sen mo­ni­mut­kai­sek­si. Us­ko on sy­dä­mel­lis­tä tur­vau­tu­mis­ta Kris­tuk­seen ja hä­nen an­si­oon­sa. Ju­ma­la lah­joit­taa us­kon il­man ra­haa ja hin­taa. Hä­nen tah­ton­sa on, et­tä nöyr­tyi­sim­me hä­nen vä­ke­vän kä­ten­sä al­le.

Ju­ma­la ei tar­vit­se pal­ve­luk­si­am­me, mut­ta me tar­vit­sem­me Ju­ma­laa. Us­kon luon­ne on sel­lai­nen, et­tä se ve­tää luok­seen myös mui­ta ih­mi­siä vai­kut­ta­en rak­kau­den kaut­ta. Teks­ti osoit­taa sen­kin, et­tä Ju­ma­lal­le on mah­dol­lis­ta sai­rau­den sal­li­mal­la siu­na­ta run­sain mi­toin.

Jo­kai­nen syn­ti­sai­ras voi tä­nä­kin päi­vä­nä ko­kea Jee­suk­sen pa­ran­ta­van voi­man. Jee­sus on siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tuu hä­nen ni­meen­sä. Hän voi aut­taa mat­ko­jen pääs­tä, ole­mat­ta fyy­si­ses­ti läs­nä. Se ta­pah­tuu Py­hän Hen­gen voi­mal­la, joka si­säl­tää ylös­nous­seen Jee­suk­sen. Sen evan­ke­liu­min us­ko­jal­le on lu­vat­tu ian­kaik­ki­nen elä­mä.

Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.10.2016

Ku­vi­tus­ku­va: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 4:46–53

Bib­lia

Niin Je­sus tuli taas Ga­li­le­an Kaa­naan, kus­sa hän me­den vii­nak­si teh­nyt oli. Ja oli ku­nin­kaan mies, jon­ka poi­ka sai­ras­ti Ka­per­nau­mis­sa. Kuin hän kuu­li, et­tä Je­sus oli tul­lut Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan, meni hän hä­nen ty­kön­sä ja ru­koi­li hän­tä tu­le­maan alas ja pa­ran­ta­maan hä­nen poi­kan­sa, joka oli kuo­le­mal­lan­sa. Sa­noi siis Je­sus hä­nel­le: el­let­te näe tun­nus­täh­tiä ja ih­mei­tä, niin et­te us­ko. Sa­noi ku­nin­kaan mies hä­nel­le: Her­ra, tule alas en­nen­kuin mi­nun poi­ka­ni kuo­lee. Je­sus sa­noi hä­nel­le: mene, si­nun poi­kas elää. Ja mies us­koi sa­nan, jon­ka Je­sus sa­noi hä­nel­le, ja meni. Niin hä­nen men­nes­sän­sä, koh­ta­si­vat hä­nen pal­ve­li­an­sa hä­nen ja il­moit­ti­vat hä­nel­le, sa­no­en: si­nun poi­kas elää. Niin hän tut­ki heil­tä het­keä, jol­la hän pa­ra­ni, ja he sa­noi­vat hä­nel­le: ei­len seit­se­män­nel­lä het­kel­lä an­toi vi­lu­tau­ti hä­nen ylön. Niin isä ym­mär­si sen sik­si het­kek­si, jol­la Je­sus sa­noi hä­nel­le: si­nun poi­kas elää. Ja hän us­koi ja koko hä­nen huo­neen­sa.

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus tuli taas Ga­li­le­an Kaa­naan, mis­sä hän oli muut­ta­nut ve­den vii­nik­si. Ka­per­nau­mis­sa oli ku­nin­kaan vir­ka­mies, jon­ka poi­ka oli sai­raa­na. Kuul­tu­aan Jee­suk­sen tul­leen Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan hän läh­ti Jee­suk­sen luo ja pyy­si, et­tä tämä tu­li­si pa­ran­ta­maan po­jan, joka oli kuo­le­mai­sil­laan. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä.” Mut­ta vir­ka­mies pyy­si: ”Her­ra, tule, en­nen kuin poi­ka­ni kuo­lee.”

Sil­loin Jee­sus sa­noi: ”Mene ko­tii­si. Poi­ka­si elää.” Mies us­koi, mitä Jee­sus hä­nel­le sa­noi, ja läh­ti. Jo kes­ken mat­kan tu­li­vat hä­nen pal­ve­li­jan­sa hän­tä vas­taan ja ker­toi­vat po­jan pa­ran­tu­neen. Mies ky­syi heil­tä, mi­hin ai­kaan poi­ka oli al­ka­nut toi­pua, ja he sa­noi­vat: ”Ei­len seit­se­män­nel­lä tun­nil­la* kuu­me hel­lit­ti.” Sil­loin isä ym­mär­si, et­tä se oli ta­pah­tu­nut juu­ri sil­loin, kun Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Poi­ka­si elää”, ja hän ja koko hä­nen ta­lon­sa väki us­koi­vat Jee­suk­seen.

4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys