JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus lu­pa­si ol­la lä­hel­lä

Sana sunnuntaiksi
21.5.2020 6.30

Juttua muokattu:

20.5. 09:39
2020052009395720200521063000

Erkki Alasaarela

Erkki Alasaarela

Kari Kau­nis­to

Ju­ma­lan rak­kaus saa ai­kaan, et­tä Ju­ma­lan lap­set ha­lu­a­vat vie­dä eteen­päin rak­kau­den sa­no­maa, evan­ke­liu­mia syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

He­la­tors­tain evan­ke­liu­mi vie lu­ki­jan­sa Jee­suk­sen kär­si­mys­his­to­ri­an ta­pah­tu­miin, kii­ras­tors­tai-il­taan. Il­ta-ate­ri­an jäl­keen Va­pah­ta­ja pu­hui ope­tus­lap­sil­leen niin sa­no­tun jää­hy­väis­pu­heen­sa. Pu­heen lo­pus­sa hän nos­ti kat­seen­sa koh­ti tai­vas­ta ja ru­koi­li tai­vaal­lis­ta Isään­sä.

Tämä kaik­ki ta­pah­tui vain muu­ta­ma tun­ti en­nen Jee­suk­sen van­git­se­mis­ta. Kui­ten­kaan hän ei pyy­tä­nyt isäl­tä it­sel­leen va­pau­tus­ta tu­le­vas­ta, vaan Hy­vän Pai­me­nen ta­voin ru­koi­li seu­raa­jien­sa puo­les­ta.

Lä­hel­lä Jee­sus­ta jo nyt

Jee­sus pyy­si, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa sai­si­vat ol­la siel­lä mis­sä hän­kin. He­la­tors­tain sa­no­ma on Jee­suk­sen tai­vaa­seen as­tu­mi­nen. Jee­suk­sen pyyn­nön voi siis tul­ki­ta tar­koit­ta­van sitä, et­tä hä­neen us­ko­vat sai­si­vat ker­ran näh­dä hä­net kas­vois­ta kas­voi­hin. Us­kon pää­mää­rä on tä­män elä­män jäl­keen saa­vu­tet­ta­va ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Lä­he­tys­käs­kyn yh­tey­des­sä Jee­sus lu­pa­si: ”Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20). Jee­sus asuu omien­sa eli seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä, ja on edel­leen löy­det­tä­vis­sä siel­tä. Jee­sus on myös niin lä­hel­lä omi­aan, et­tä hän asuu us­kon kaut­ta jo­kai­sen us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä.

Maa­il­ma ei tun­ne seu­raa­jia

Jee­sus sa­noo ru­kouk­ses­saan, et­tä maa­il­ma ei tun­te­nut Ju­ma­laa, mut­ta hä­nen seu­raa­jan­sa tun­te­vat sekä Isän et­tä Po­jan. Seu­raa­jien koh­ta­lo­na on kui­ten­kin ol­la täl­le maa­il­mal­le vie­rai­ta.

Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Kat­so­kaa, kuin­ka suur­ta rak­kaut­ta Isä on meil­le osoit­ta­nut: me olem­me saa­neet Ju­ma­lan lap­sen ni­men, ja hä­nen lap­si­aan me myös olem­me. Täs­tä syys­tä maa­il­ma ei mei­tä tun­ne, ei­hän se tun­ne hän­tä­kään.” (1. Joh. 3:1.)

Kris­ti­tyt ovat ai­na ol­leet vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia täs­sä maa­il­mas­sa. Loh­tu­na on, et­tä Hyvä Pai­men, Jee­sus Kris­tus, tun­tee omat lam­paan­sa. ”Hän tun­tee kaik­ki ni­mel­tä, jo­kai­sen lau­mas­san­sa” (VK 392:2).

Rak­kaus tu­lee Ju­ma­lal­ta

Jee­sus ru­koi­lee Isäl­tään, et­tä hä­nen oman­sa py­syi­si­vät sii­nä rak­kau­des­sa, jon­ka Ju­ma­la on lah­joit­ta­nut. Suu­rin Ju­ma­lan rak­kaus on sii­nä, et­tä hän on kut­su­nut lap­sek­seen ja säi­lyt­tä­nyt us­kon lah­jan si­sim­mäs­sä.

Tä­män lah­jan saa ar­mos­ta, ko­ko­naan il­man omia an­si­oi­ta. Ju­ma­lan mit­taa­mat­to­man suu­ri rak­kaus lap­si­aan koh­taan syn­nyt­tää heis­sä rak­kau­den toi­si­aan koh­taan. Kun syn­ti­nen ih­mi­nen saa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si, se he­rät­tää rak­kau­den pait­si Ju­ma­laan, myös lä­him­mäi­siin, eten­kin us­kon­vel­jiin ja -si­sa­riin (Joh. 13:34; Ef. 4:32).

Tämä rak­kaus ei säi­ly ih­mi­sen omien pyr­ki­mys­ten voi­min, vaan sen saa ai­kaan Pyhä Hen­ki. Jee­sus opet­ti jää­hy­väis­pu­hees­saan: ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26).


Evan­ke­liu­mi Joh. 17:24–26

Raa­mat­tu 1992: ”Isä, minä tah­don, et­tä ne, jot­ka olet mi­nul­le an­ta­nut, oli­si­vat kans­sa­ni siel­lä mis­sä minä olen. Siel­lä he nä­ke­vät mi­nun kirk­kau­te­ni, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, kos­ka olet ra­kas­ta­nut mi­nua jo en­nen maa­il­man luo­mis­ta. Van­hurs­kas Isä, maa­il­ma ei ole si­nua tun­te­nut, mut­ta minä tun­nen, ja nämä, jot­ka ovat täs­sä, ovat tul­leet tie­tä­mään, et­tä sinä olet lä­het­tä­nyt mi­nut. Minä olen opet­ta­nut hei­dät tun­te­maan si­nun ni­me­si ja ope­tan yhä, jot­ta heis­sä py­syi­si sama rak­kaus, jota sinä olet mi­nul­le osoit­ta­nut, ja jot­ta minä näin py­syi­sin heis­sä.”

Bib­lia: Isä, minä tah­don, et­tä kus­sa minä olen, siel­lä ne­kin oli­si­vat mi­nun kans­sa­ni, jot­ka sinä mi­nul­le an­ta­nut olet: et­tä he mi­nun kun­ni­a­ni nä­ki­si­vät, jon­kas mi­nul­le an­noit; sil­lä sinä ra­kas­tit mi­nua en­nen­kuin maa­il­man pe­rus­tus las­ket­tu oli. Van­hurs­kas Isä! ei maa­il­ma si­nua tun­te­nut, mut­ta minä tun­sin si­nun, ja nä­mät ym­mär­si­vät, et­tä sinä mi­nun lä­he­tit. Ja minä ju­lis­tin heil­le si­nun ni­mes, ja vie­lä ju­lis­tan: et­tä se rak­kaus, jol­la sinä mi­nua ra­kas­tit, heis­sä olis, ja minä myös heis­sä.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys