JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus oli ih­mis­ten esi­ku­va

Sana sunnuntaiksi
14.2.2021 7.05

Juttua muokattu:

12.2. 15:18
2021021215181520210214070500

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jee­sus nöyr­tyi pal­ve­le­maan ih­mis­kun­taa so­vit­ta­es­saan sen syn­nit. Hän kiel­si seu­raa­ji­aan kil­pai­le­mas­ta par­haas­ta ase­mas­ta ja ke­hot­ti hei­tä pal­ve­le­maan toi­si­aan.

Mat­ka ylä­mä­keen on usein ras­kas. Se oli sitä sil­loin­kin, kun Jee­sus, lä­hei­sim­mät ope­tus­lap­set ja muut seu­ru­ee­seen kuu­lu­vat nou­si­vat Je­ru­sa­le­miin vie­vää tie­tä.

Teks­tis­sä ku­vat­tu mat­ka ei ol­lut ai­no­as­taan fyy­si­ses­ti ras­kas, sil­lä mat­kal­la pu­hut­tiin vai­keis­ta asi­ois­ta. Tun­ne­ti­la­na Jee­suk­sen seu­raa­jil­la oli ym­mär­tä­mät­tö­myys ja pel­ko.

Päi­vän evan­ke­liu­mi on yl­lät­tä­vä. Mik­si ih­mi­set pel­kä­si­vät? Kuin­ka on mah­dol­lis­ta, et­tä ope­tus­lap­sil­la oli mie­les­sä vain ajal­li­sen elä­mään liit­ty­vät val­ta­ky­sy­myk­set, vaik­ka Jee­sus oli juu­ri pu­hu­nut omas­ta kuo­le­mas­taan?

Toi­saal­ta teks­ti on loh­dut­ta­va ja opet­ta­va. Ny­ky­ään­kin ih­mi­set tun­te­vat usein pel­koa ja ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tä, poh­ti­vat ajal­li­sen elä­män kun­ni­aa ja me­nes­tys­tä.

Jee­sus tuli pal­ve­le­maan ih­mi­siä

Jee­suk­sen vas­taus ope­tus­las­ten ky­sy­myk­siin on tur­val­li­nen ja yk­sin­ker­tai­nen: ”Joka tah­too tul­la tei­dän jou­kos­san­ne en­sim­mäi­sek­si, se ol­koon kaik­kien or­ja. Ei Ih­mi­sen Poi­ka­kaan tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan ja an­ta­maan hen­ken­sä lun­naik­si kaik­kien puo­les­ta.” (Mark. 10:44–45.)

Mat­kal­la ih­mi­set siis pel­kä­si­vät ja oli­vat häm­men­nyk­sis­sään. Oli ylei­ses­ti tie­dos­sa, et­tä juu­ta­lai­set ha­lu­a­vat jopa vä­ki­val­loin saa­da Jee­suk­sen pois häi­rit­se­mäs­tä. Je­ru­sa­le­mis­sa Jee­sus oli­si eh­kä hel­pom­min löy­det­tä­vis­sä. Mik­si hän siis ha­lu­si sin­ne?

Mat­kal­la Jee­sus se­lit­ti tu­le­vaa koh­ta­lo­aan: ”Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin, ja Ih­mi­sen Poi­ka an­ne­taan yli­pap­pien ja lai­no­pet­ta­jien kä­siin. He tuo­mit­se­vat hä­net kuo­le­maan ja luo­vut­ta­vat hä­net pa­ka­noil­le, ja nämä pilk­kaa­vat ja syl­ke­vät ja ruos­ki­vat hän­tä ja tap­pa­vat hä­net. Mut­ta kol­men päi­vän ku­lut­tua hän nou­see kuol­leis­ta.” (Mark. 10:33–34.) Traa­gi­nen en­nus­tus päät­tyy siis kui­ten­kin voit­toon kuo­le­mas­ta.

Par­haat pai­kat kiin­nos­ta­vat

Ope­tus­las­ten re­a­goin­ti Jee­suk­sen pu­hee­seen oli yl­lät­tä­vä. Jaa­kob ja Jo­han­nes pyy­si­vät kun­ni­a­paik­ko­ja Jee­suk­sen vie­res­sä, ja muut ope­tus­lap­set oli­vat har­mis­saan täs­tä etui­lus­ta. Hal­li­tus­pai­kat kiin­nos­ti­vat.

Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä ope­tus­lap­set re­a­goi­vat täl­lä ta­val­la? Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa on ker­rot­tu sama ta­pah­tu­ma, ja jat­kee­na on se­li­tys: ”Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen sa­nois­ta mi­tään. Asia py­syi heil­tä sa­las­sa, ei­vät­kä he kä­sit­tä­neet, mitä Jee­sus tar­koit­ti.” (Luuk. 18:34.)

Jee­sus opet­taa seu­raa­ji­aan sekä ny­kyih­mi­siä, jot­ka kat­so­vat noi­ta pää­si­äi­sa­jan ta­pah­tu­mia taak­se­päin. Vaik­ka Jee­suk­sen seu­raa­jien osa on jou­tua jol­la­kin ta­paa kär­si­myk­siin us­kon­sa täh­den, ei kär­si­mys­ten pe­rus­teel­la voi saa­da eri­tyi­sa­se­maa tai­vaas­sa. Tai­vaas­sa on jo­kai­sel­le us­ko­val­le sama hyvä osa, ian­kaik­ki­nen elä­mä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa (Room. 6:23).

Rak­kaus oh­jaa pal­ve­le­maan

Jee­suk­sen ope­tuk­sen pe­rus­teel­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­vo­jär­jes­tys poik­ke­aa maal­li­sen yh­teis­kun­nan jär­jes­tyk­ses­tä. Kris­tuk­sen rak­kaus oh­jaa us­ko­via pal­ve­le­maan toi­nen tois­taan. Sii­hen ei kuu­lu toi­sen ylä­puo­lel­le aset­tu­mi­nen ja hal­lin­ta, vaan se neu­voo tu­ke­maan ja aut­ta­maan toi­nen tois­taan (ks. Gal. 5:13), loh­dut­ta­maan evan­ke­liu­mil­la ja roh­kai­se­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­dol­la ja lu­pauk­sil­la (Hepr. 10:23–25).

Evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan us­kon he­del­mä­nä syn­ty­vä pal­ve­lus ei kui­ten­kaan tee ke­tään tois­ta suu­rem­mak­si. Pal­ve­luk­sen mää­rää ei mi­ta­ta an­si­o­mie­les­sä, sil­lä au­tu­as voi ol­la yk­si­no­maan Ju­ma­lan ar­mos­ta.

Jee­sus oli esi­ku­va nöy­ryy­des­sä, kuu­li­ai­suu­des­sa ja pal­ve­le­mi­ses­sa. ”Hä­nel­lä oli Ju­ma­lan muo­to, mut­ta hän ei pi­tä­nyt kiin­ni oi­keu­des­taan ol­la Ju­ma­lan ver­tai­nen vaan luo­pui omas­taan. Hän ot­ti or­jan muo­don ja tuli ih­mis­ten kal­tai­sek­si. Hän eli ih­mi­se­nä ih­mis­ten jou­kos­sa, hän alen­si it­sen­sä ja oli kuu­li­ai­nen kuo­le­maan as­ti, ris­tin­kuo­le­maan as­ti.” (Fil. 2:6–8.)

Täl­lä uh­ri­kuo­le­mal­laan Jee­sus lu­nas­ti ih­mi­set va­paik­si syn­nin ja kuo­le­man al­ta. So­vi­tus­työ­hön pe­rus­tu­vaa an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­maa kuu­lu­te­taan yhä hä­nen val­ta­kun­nas­taan. Se on kut­su­va ja loh­dut­ta­va sa­no­ma.

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys