JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ru­koi­lee seu­raa­jien­sa puo­les­ta

Sana sunnuntaiksi
3.5.2020 6.35

Juttua muokattu:

28.4. 14:17
2020042814175320200503063500
Valkovuokot kukkii

Valkovuokot kukkii

Anita Keränen

Valkovuokot kukkii

Valkovuokot kukkii

Anita Keränen

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jee­sus an­toi esi­mer­kil­lään neu­von kään­tyä huol­ten kes­kel­lä Tai­vaan Isän puo­leen.

Ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet kool­la yh­tei­sel­lä ate­ri­al­la. Jee­sus oli pes­syt ope­tus­las­ten­sa ja­lat ja pu­hu­nut jo­ta­kin kä­sit­tä­mä­tön­tä toi­nen toi­sen­sa pal­ve­le­mi­ses­ta, pois­me­nos­taan ja ka­val­ta­mi­ses­taan. Sit­ten Juu­das oli läh­te­nyt.

Ja nyt Jee­sus ru­koi­li ope­tus­las­ten kuul­len, hei­tä kos­kien ja hei­dän edes­tään. Pää­si­äi­sa­te­ri­al­la kä­si­tel­lyt kes­kus­te­lu­nai­heet jat­kui­vat ru­kouk­se­na, ai­hee­na Jee­suk­sen pois­me­non jäl­kei­nen ai­ka. Ope­tus­lap­set kuun­te­li­vat häm­men­nyk­sis­sään.

Huo­li us­ko­vien jak­sa­mi­ses­ta sai Jee­suk­sen ru­koi­le­man tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä var­je­lus­ta tän­ne jää­vil­le. Vaik­ka Jee­sus tie­si, et­tä Ju­ma­la nä­kee las­ten­sa elä­män pie­nin­tä piir­toa myö­ten ja aut­taa pyy­tä­mät­tä, hän ru­kouk­ses­saan vah­vis­ti ope­tus­lap­sia. Näin hän an­toi myös esi­mer­kin ru­koi­le­mi­ses­ta. Tai­vaan Isä on lu­van­nut kuul­la ja vas­ta­ta hä­neen us­ko­vien pyyn­töi­hin (Joh. 15:7).

Yh­tei­nen rak­kaus tun­nus­merk­ki­nä

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti on osa tätä ylim­mäis­pa­pil­li­sek­si ru­kouk­sek­si ni­mi­tet­tyä ko­ko­nai­suut­ta. Yk­si ru­kouk­sen tär­keim­mis­tä tee­mois­ta tu­lee heti en­sim­mäi­ses­sä ja­kees­sa. Jee­sus pyy­si ru­kouk­ses­saan Ju­ma­lan suo­je­lua, jot­ta he oli­si­vat yk­si tai yh­tä. Täl­lä ei tar­koi­tet­tu ai­no­as­taan läs­nä­o­le­via ope­tus­lap­sia, vaan kaik­kia Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kai­ta – myös ny­ky­a­jan us­ko­vai­sia. (Joh. 17:20.)

Mitä tämä ”yh­tä ole­mi­nen” tar­koit­taa? Kuin­ka ih­mi­set, jot­ka Ju­ma­lan luo­mis­työn vai­ku­tuk­ses­ta ovat kaik­ki eri­lai­sia ja eri­lai­sin lah­join va­rus­tet­tu­ja, voi­vat ol­la yh­tä? Pi­täi­si­kö hei­dän aja­tel­la ja toi­mia sa­mal­la ta­val­la? Jee­sus ru­koi­li, et­tä Ju­ma­la suo­je­li­si us­ko­via niin, et­tä jo­kai­sen hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko säi­lyi­si Py­hän Hen­gen työ­nä yh­tei­se­nä. Se tar­koit­taa, et­tä us­kon op­pi ja pe­rus­ta oli­si kai­kil­la yh­tei­nen ja sama. Näin to­teu­tui­si us­ko­vien kes­ki­näi­nen yh­teys.

Yh­tei­sen us­kon he­del­mä­nä seu­raa us­ko­vien vä­li­nen rak­kaus, joka on seu­raus­ta Ju­ma­lan rak­kau­des­ta us­ko­via koh­taan. Jee­sus piti us­ko­vien vä­lis­tä yh­teyt­tä niin tär­ke­ä­nä, et­tä nos­ti sen us­ko­vien tun­nus­mer­kik­si (Joh 13:34–35).

Hän pyy­si ru­kouk­ses­saan Ju­ma­lan sa­nan suo­je­lus­ta, et­tei sie­lun­vi­hol­li­nen pää­si­si rik­ko­maan tätä rak­kaut­ta, ei­kä us­ko­vais­ten kes­kel­le syn­tyi­si us­kon asi­ois­ta eri ta­voin ajat­te­le­via jouk­ko­ja.

Va­lit­tu kut­sun esit­tä­jik­si

Toi­nen tee­ma ru­kouk­ses­sa on Ju­ma­lan las­ten ja maa­il­man vä­lil­lä ole­va juo­pa. Jee­sus pu­hui maa­il­mas­ta, joka vi­haa Ju­ma­lan lap­sia. Maa­il­mas­ta, jon­ne Ju­ma­lan lap­set ei­vät kuu­lu, mut­ta jon­ka kes­kel­lä hei­dän kui­ten­kin pi­tää ol­la. Mis­tä maa­il­mas­ta Jee­sus täs­sä pu­hui?

Jee­suk­sen mai­nit­se­ma maa­il­ma ei ole ih­mis­ten ym­pä­ril­lä ole­va nä­ky­vä maa­il­ma. Hän pu­huu nä­ky­mät­tö­mäs­tä, hen­gel­li­ses­tä maa­il­mas­ta. Se on nä­ky­mät­tö­män Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la, sil­le vas­ta­koh­ta­na ole­va sie­lun­vi­hol­li­sen val­ta­kun­ta. Tämä val­ta­kun­ta ei tun­ne ei­kä ym­mär­rä Jee­sus­ta ei­kä Ju­ma­lan lap­sia. Se vi­haa Ju­ma­lan lap­sia ja Ju­ma­lan rak­kau­den ai­kaan­saa­maa yh­teyt­tä (1. Joh. 3:1).

Us­ko­vai­set jou­tu­vat ole­maan tä­män vi­ha­mie­li­sen maa­il­man kes­kel­lä. Mik­si? Jee­suk­sen rak­kaus ja so­vi­tus kaik­kia ih­mi­siä koh­taan tar­koit­taa kut­sua maa­il­mas­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Ju­ma­lan lap­set on va­lit­tu kut­sun esit­tä­jik­si. He te­ke­vät työ­tä maa­il­mas­sa, usein heik­koi­na pu­hu­maan, mut­ta elä­mäl­lään kut­su­vi­na. Us­kon kuu­li­ai­suu­des­sa elä­vän Ju­ma­lan lap­sen elä­mäs­sä Jee­suk­sen so­vin­to­työn ai­kaan­saa­ma ilo­sa­no­ma nä­kyy kut­su­va­na ja va­lai­se­va­na ym­pä­ris­töön­sä.

Puh­dis­tu­sai­neek­si evan­ke­liu­mi

Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on tai­pu­mus syn­tiin, ja maa­il­mas­sa syn­tiä ja pa­haa on tar­jol­la. Jo­kai­sel­la on omat heik­kou­ten­sa. Sik­si Jee­sus ru­koi­li, et­tä Ju­ma­la var­je­li­si lap­si­aan pa­hal­ta.

Ju­ma­lan lap­si tar­vit­see tai­vas­mat­kal­laan oman pa­huu­ten­sa puh­dis­tu­sai­neek­si ja heik­kou­ten­sa vah­vis­ta­mi­sek­si evan­ke­liu­mia. Sen voi­ma on riit­tä­nyt en­nen, ja riit­tää nyt puh­dis­ta­maan kai­kes­ta syn­nis­tä. Se an­taa voi­man va­el­taa täs­sä maa­il­mas­sa us­kon kuu­li­ai­suu­des­sa koh­ti lu­vat­tua tai­vas­ko­tia.

Evan­ke­liu­mi Joh. 17:11–17

Raa­mat­tu 1992:

”Minä en enää ole maa­il­mas­sa, mut­ta he jää­vät maa­il­maan, kun tu­len luok­se­si. Pyhä Isä, suo­je­le hei­tä ni­me­si voi­mal­la, sen ni­men, jon­ka olet mi­nul­le an­ta­nut, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä. Kun olin hei­dän kans­saan, suo­je­lin hei­tä ni­me­si voi­mal­la, sen ni­men, jon­ka olet mi­nul­le an­ta­nut. Minä var­je­lin hei­dät, ei­kä yk­si­kään heis­tä jou­tu­nut huk­kaan, pait­si se, jon­ka täy­tyi jou­tua ka­do­tuk­seen, jot­ta kir­joi­tus kä­vi­si to­teen. ”Nyt minä tu­len si­nun luok­se­si. Pu­hun tä­män, kun vie­lä olen maa­il­mas­sa, jot­ta mi­nun ilo­ni täyt­täi­si hei­dät. Minä olen il­moit­ta­nut heil­le sa­na­si, ja he ovat saa­neet osak­seen maa­il­man vi­han, kos­ka ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu. En kui­ten­kaan pyy­dä, et­tä ot­tai­sit hei­dät pois maa­il­mas­ta, vaan et­tä var­je­li­sit hei­dät pa­hal­ta. He ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu. Py­hi­tä hei­dät to­tuu­del­la­si. Si­nun sa­na­si on to­tuus.

Bib­lia:

Ja minä en enää ole maa­il­mas­sa, mut­ta he ovat maa­il­mas­sa, ja minä tu­len si­nun ty­kö­si. Pyhä Isä, var­je­le hei­dät ni­mes­sä­si, jon­ka sinä olet mi­nul­le an­ta­nut, et­tä he oli­si­vat yh­tä niin­kuin me­kin. Kun minä olin hei­dän kans­san­sa, var­je­lin minä hei­dät si­nun ni­mes­sä­si, jon­ka sinä olet mi­nul­le an­ta­nut, ja suo­je­lin hei­tä, ei­kä heis­tä jou­tu­nut ka­do­te­tuk­si yk­si­kään muu kuin se ka­do­tuk­sen lap­si, et­tä kir­joi­tus kä­vi­si to­teen. Mut­ta nyt minä tu­len si­nun ty­kö­si ja pu­hun tätä maa­il­mas­sa, et­tä heil­lä oli­si mi­nun ilo­ni täy­del­li­se­nä heis­sä it­ses­sään. Minä olen an­ta­nut heil­le si­nun sa­na­si, ja maa­il­ma vi­haa hei­tä, kos­ka he ei­vät ole maa­il­mas­ta, niin­kuin en mi­nä­kään maa­il­mas­ta ole. En minä ru­koi­le, et­tä ot­tai­sit hei­dät pois maa­il­mas­ta, vaan et­tä sinä var­je­li­sit hei­dät pa­has­ta. He ei­vät ole maa­il­mas­ta, niin­kuin en mi­nä­kään maa­il­mas­ta ole. Py­hi­tä hei­dät to­tuu­des­sa; si­nun sa­na­si on to­tuus.

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys