JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ru­koi­li us­ko­nyh­teyt­tä omil­leen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
7.5.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:38
2020010123383020140507000000

Apos­to­li Jo­han­nes on tal­let­ta­nut meil­le Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­sen, jota kut­su­taan myös yli­pa­pil­li­sek­si ru­kouk­sek­si. Jee­sus nos­ti kat­seen­sa koh­ti tai­vas­ta ja al­koi ru­koil­la. Mitä Jee­sus ru­koi­li? Ke­nen puo­les­ta hän ru­koi­li?

Jee­sus tun­si koh­ta­lon­sa. Hän tie­si, et­tä edes­sä oli kär­si­mys. Hän kat­soi jo Isän luo tai­vaa­seen. ”Ota mi­nut luok­se­si ja an­na mi­nul­le – – kirk­kaus”, hän huu­dah­ti (Joh. 17:5).

Jee­suk­sen tus­kien tie oli al­ka­nut. Sil­ti hän jak­soi huo­leh­tia omis­taan. ”Minä ru­koi­len hei­dän puo­les­taan. Maa­il­man puo­les­ta minä en ru­koi­le, vaan nii­den, jot­ka sinä olet mi­nul­le an­ta­nut, kos­ka he kuu­lu­vat si­nul­le” (Joh. 17:9).

Us­ko vai­kut­taa rak­kau­den

Jee­sus toi Isän­sä sy­dä­mel­le hä­neen us­ko­vat. Hän koki vah­vas­ti, et­tä Ju­ma­la oli va­lin­nut maa­il­mas­ta hä­nen seu­raa­jan­sa. Nyt kun hän oli ero­a­mas­sa heis­tä, hän ru­koi­li heil­le suo­je­lua.

Oli­ko ole­mas­sa jo­kin vaa­ra, jol­ta Jee­sus ha­lu­si suo­ja­ta oman­sa? Jee­sus näki suu­rim­pa­na vaa­ra­na, et­tä hä­neen us­ko­vat ek­sy­vät yh­tei­ses­tä us­kos­ta ja rak­kau­des­ta.

Jee­sus ot­ti niin­kin vah­van ver­tauk­sen kuin hä­nen ja hä­nen Isän­sä yh­tey­den ja ru­koi­li, et­tä us­ko­vai­set sa­mal­la ta­voin pi­täi­si­vät yh­tä. Näin tär­keä asia on us­ko­nyh­teys. Sen rik­koon­tu­mi­ses­ta ai­heu­tuu mur­het­ta. Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­lan las­ten tär­kein tun­to­merk­ki on­kin kes­ki­näi­nen rak­kaus (Joh. 13:35).

Tun­to­mer­kit löy­ty­vät Raa­ma­tus­ta

Jee­suk­sen seu­raa­jat ko­ki­vat vai­noa ja pilk­kaa. Tä­män Jee­sus en­nus­ti päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä. ”He ovat saa­neet osak­seen maa­il­man vi­han, kos­ka ei­vät kuu­lu maa­il­maan, niin kuin en mi­nä­kään kuu­lu.”

Us­ko­vai­set ei­vät ole tä­nään­kään maa­il­man suo­si­os­sa. Elä­es­sään us­kon­sa mu­kaan he ko­ke­vat hal­vek­sun­taa, jopa hä­väis­tys­tä. Raa­ma­tun mu­kaan se on us­ko­vai­sen osa, vaik­kem­me sitä ha­lu­ai­si.

Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut us­ko­vai­set elä­mään maa­il­man kes­kel­lä. Jos näin ei oli­si, mi­ten epä­us­koi­nen ih­mi­nen voi­si löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan? Moni on ker­to­nut, kuin­ka löy­si ar­mol­li­sen Ju­ma­lan ja Jee­suk­sen seu­raa­jat Raa­ma­tun avul­la. Siel­lä ker­ro­taan elä­vän us­kon ja us­ko­vais­ten tun­to­mer­keis­tä. Jee­sus­kaan ei pyy­tä­nyt Isäl­tään, et­tä hän ot­tai­si us­ko­vai­set pois maa­il­mas­ta, vaan et­tä hän var­je­li­si hei­dät pa­hal­ta.

Mi­ten Ju­ma­la löy­tyy?

On ih­mi­siä, jot­ka et­si­vät elä­vää yh­teyt­tä Ju­ma­laan. Sy­dä­mes­sä on rau­hat­to­muus ja elä­män vir­heet pai­na­vat omal­la­tun­nol­la. Raa­mat­tu ker­too, mi­ten ih­mi­nen saa syn­tin­sä an­teek­si. Se ta­pah­tuu si­ten, et­tä us­ko­vai­nen, Jee­suk­sen seu­raa­ja, saar­naa hä­nel­le syn­nit an­teek­si.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan Sau­lus Tar­so­lai­sen kään­ty­mi­ses­tä (Ap. t. 9:17) ja Eti­o­pi­an ho­vi­her­ran us­koon­tu­los­ta (Ap. t. 8:37). Näin Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma toi­mii vie­lä­kin. Et­si­vä ys­tä­vä, si­nä­kin saat ru­koil­la Ju­ma­laa, et­tä hän joh­dat­tai­si tie­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Kari Huh­ta­la

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

3. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Ps. 66:3–9, Jes. 54:7–10, 1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18, Joh. 17:11–17

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.5.2014.

5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys