JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus tuli et­si­mään ka­don­nei­ta

Sana sunnuntaiksi
25.6.2014 0.00

Päi­vän evan­ke­liu­mi tun­ne­taan tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­se­na. Ver­tauk­ses­sa mie­hel­lä on kak­si poi­kaa. Nuo­rem­pi po­jis­ta vaa­tii pe­rin­tö­o­saan­sa ja läh­tee maa­il­mal­le. Hä­nen elä­män­sä vie­raal­la maal­la on hol­ti­ton­ta. Se ei kui­ten­kaan täy­tä nii­tä odo­tuk­sia, joi­ta hä­nel­lä var­maan­kin oli läh­ties­sään. Läm­pi­mä­nä muis­to­na hä­nen mie­leen­sä pa­lau­tuu isän ko­dis­ta se, et­tä siel­lä pal­kal­li­sil­la­kin oli hyvä ol­la. Hän päät­tää pa­la­ta ta­kai­sin ko­tiin pal­kal­li­sen ase­maan.

Isä nä­kee poi­kan­sa pa­laa­van, tu­lee juos­ten vas­taan ja sul­kee tä­män sy­liin­sä. Poi­ka tun­nus­taa teh­neen­sä elä­mäl­lään syn­tiä tai­vas­ta vas­taan ja isään­sä koh­taan. Isä käs­kee pal­ve­li­joi­den­sa pu­kea poi­kan­sa par­hai­siin vaat­tei­siin. Al­kaa iloi­nen juh­la.

Syn­tien täh­den kuol­lut oli he­rän­nyt eloon ja ka­dok­sis­sa ol­lut oli löy­ty­nyt. Nuo­rem­pi poi­ka sai pa­laa­mi­sen ar­mon ja teki pa­ran­nuk­sen. Par­haat vaat­teet ku­vaa­vat Jee­suk­sen val­mis­ta­maa juh­la­pu­kua, Ju­ma­lan van­hurs­kaut­ta. Pal­ve­li­jat ovat ju­ma­lan lap­sia, jot­ka maan pääl­lä hoi­ta­vat an­teek­si­an­ta­muk­sen vir­kaa Jee­suk­sen lä­het­tä­mi­nä ja Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. (Luuk. 24:46–49.)

Ei hurs­kai­ta vaan syn­ti­siä

Ver­tauk­sen mie­hel­lä oli toi­nen­kin poi­ka, joka ei kui­ten­kaan iloin­nut nuo­rem­man po­jan pa­luus­ta, vaan suut­tui ta­pah­tu­nees­ta. Hän sa­noi isäl­leen: ”Kaik­ki nämä vuo­det minä olen raa­ta­nut si­nun hy­väk­se­si en­kä ole ker­taa­kaan jät­tä­nyt käs­ky­ä­si täyt­tä­mät­tä. Sil­ti et ole kos­kaan an­ta­nut mi­nul­le edes vuo­hi­pa­hais­ta juh­li­ak­se­ni ys­tä­vie­ni kans­sa.” (Luuk. 15:29.)

Van­hem­man po­jan sa­nois­ta il­me­nee, et­tä hän ajat­te­li teh­neen­sä kai­ken isän mie­len mu­kai­ses­ti ja on­nis­tu­neen­sa elä­mäs­sään. Hän ei kui­ten­kaan tun­te­nut iloa, jota isän ko­dis­sa nyt ko­et­tiin nuo­rem­man po­jan vuok­si. Hän näki vain nuo­rem­man po­jan syn­tie­lä­män ja pa­hen­tui sii­tä, et­tä tämä sai kai­ken ar­mos­ta an­teek­si. Van­hem­mal­le­kin po­jal­le oli­si ol­lut sama ar­mo ja ar­mo­pal­kal­li­sen osa tar­jol­la. Isä sa­noi: ”Poi­ka­ni, sinä olet ai­na mi­nun luo­na­ni, ja kaik­ki, mikä on mi­nun, on si­nun” (Luuk. 15:31).

Poi­kien koh­dal­la to­teu­tui se, mis­tä Jee­sus oli toi­saal­la pu­hu­nut: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. – – Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja. En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.” (Matt. 9:12–13.)

Pub­li­kaa­nit ja muut syn­ti­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo kuul­lak­seen hän­tä. Tämä on vie­lä­kin mah­dol­lis­ta. Ju­ma­lan sa­naa ju­lis­te­taan yhä maa­il­man kes­kel­lä. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Se van­hurs­kaus, joka Ju­ma­lan edes­sä kel­paa, il­moi­te­taan us­kos­ta us­koon, niin kuin kir­joi­tet­tu on: van­hurs­kaan pi­tää elä­män us­kos­ta” (Room. 1:17).

Mik­ko Hal­li­kai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

4. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 32:1–2, 5–8; Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11; 2. Room. 4:1–8; Luuk. 15:11–32

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.6.2014.

22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys