JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus val­mis­ti tien tai­vaa­seen

Sana sunnuntaiksi
25.4.2021 6.15

Juttua muokattu:

19.4. 10:05
2021041910051920210425061500

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Esa Torn­berg

Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen tai­vas­ta var­ten. Jo­kai­nen, joka säi­lyt­tää yk­sin­ker­tai­sen lap­sen us­kon elä­män­sä lop­puun as­ti, pää­see Isän ko­tiin tai­vaa­seen.

Ope­tus­lap­set sai­vat ol­la Mes­ta­rin­sa ja Va­pah­ta­jan­sa, par­haan opet­ta­jan, seu­ras­sa kol­me vuot­ta. He ei­vät ai­na ym­mär­tä­neet, mitä Jee­sus tar­koit­ti, mut­ta Jee­sus opet­ti kär­si­väl­li­ses­ti. ”Äl­köön sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun”. Mik­si ope­tus­las­ten sy­dän oli le­vo­ton?

Jee­sus ker­toi ole­van­sa vä­hän ai­kaa hei­dän kes­kuu­des­saan ja me­ne­vän­sä sin­ne, min­ne ope­tus­lap­set ei­vät vie­lä pää­se (Joh. 13:33). Täs­tä eri­tyi­ses­ti Pie­ta­ri tuli mur­heel­li­sek­si. Jee­sus loh­dut­ti ja sa­noi me­ne­vän­sä val­mis­ta­maan ope­tus­lap­sil­leen asuin­si­jan. Hän lu­pa­si tul­la ha­ke­maan hei­dät Isän­sä ko­tiin, jot­ta he sai­si­vat ol­la hä­nen luo­naan.

Tuo­mas tun­nus­ti, et­tei­vät hän ja muut ope­tus­lap­set tun­te­neet tie­tä Isän ko­tiin. Jee­sus opet­ti: ”Minä ole tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.”

Tie, to­tuus ja elä­mä

Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan on vain yk­si tie, joka vie pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Jee­sus on ve­rel­lään, uh­ri­kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­muk­sel­laan avan­nut tien, joka vie ian­kaik­ki­seen elä­mään. Jee­suk­sen vii­toit­ta­maa tie­tä on tur­val­lis­ta kul­kea. Her­ra tun­tee van­hurs­kas­ten tien, mut­ta ju­ma­lat­to­mien tie huk­kuu (Ps. 1:6).

”Lain vä­lit­ti Moo­ses, ar­mon ja to­tuu­den toi Jee­sus Kris­tus” (Joh. 1:17). Jee­sus sa­noi pu­hu­van­sa niin kuin Isä on hän­tä opet­ta­nut, siis ar­mon ja to­tuu­den sa­no­ja. Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen, et­tä hän lä­het­tää Isän luo­ta puo­lus­ta­jan, To­tuu­den Hen­gen (Joh. 15:26).

Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan lap­sel­le ym­mär­rys­tä sen ver­ran kuin Ju­ma­la nä­kee tar­peel­li­sek­si. Us­ko­vai­sen ru­kous Ju­ma­lan puo­leen on, et­tä hän py­hit­täi­si to­tuu­del­laan eli sa­nal­laan, joka on to­tuus (Joh. 17:17).

Isän luok­se Jee­suk­sen kaut­ta

Jee­sus opet­taa, et­tä ne, jot­ka pi­tä­vät kiin­ni hä­nen sa­nas­taan, ei­vät mil­loin­kaan näe kuo­le­maa (Joh. 5:24). Mar­tal­le Jee­sus sa­noo: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.” (Joh. 11:25–26.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min saar­na kut­suu epä­us­kois­ta, hen­gel­li­ses­ti kuol­lut­ta, Jee­suk­sen vii­toit­ta­mal­le tiel­le. Se vie ian­kaik­ki­seen elä­mään. Täl­le tiel­le ih­mi­nen pää­see vä­li­ver­hon, Jee­suk­sen ruu­miin eli seu­ra­kun­nan kaut­ta (Hepr. 10:20).

Jos epä­us­koi­nen us­koo Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min omal­le koh­dal­leen, hän pää­see seu­raa­maan Kris­tus­ta ja liit­tyy hä­nen seu­ra­kun­taan­sa. Sa­mal­la ih­mi­nen nä­kee Jee­suk­sen syn­tien­sä so­vit­ta­ja­na ja tai­vaal­li­sen Isän ar­mah­ta­va­na Isä­nä, joka an­taa epä­us­kon ja kaik­ki syn­nit an­teek­si. Ih­mi­nen löy­tää Isän ko­din jo tääl­tä maan pääl­tä.

Kun ih­mi­nen saa jät­tää ajal­li­sen elä­män us­ko­vai­sel­la sy­dä­mel­lä, ei toi­sel­la kuo­le­mal­la ole hä­neen val­taa. Vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la hän saa kuul­la Jee­suk­sen iha­nat sa­nat: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.” (Matt. 25:34.)

Kan­nat­taa us­koa

Us­kon tie­tä sa­no­taan kai­dak­si tiek­si. Raa­mat­tu lu­paa, et­tä täl­tä tiel­tä ei tyh­mä­kään ek­sy. Ju­ma­lan lap­sen tie ei kui­ten­kaan ai­na ole help­po. Se saat­taa men­nä tuk­koon sie­lun­vi­hol­li­sen pet­tä­es­sä ja us­kon käy­des­sä hei­kok­si. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia on lupa käyt­tää myös ar­jes­sa hei­kon us­kon vah­vis­tuk­sek­si.

Us­ko­vais­ten ko­koon­tu­mi­sis­sa Jee­sus roh­kai­see Hen­ken­sä kaut­ta: ”Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun.” Siel­lä saa kuul­la evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man koh­dal­leen, us­ko­en omat syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Mei­tä roh­kais­taan us­ko­maan, vaik­ka em­me kaik­kea ym­mär­rä.

Ju­ma­la on lu­van­nut nos­taa ja kan­taa las­tan­sa tai­vaan tiel­lä sekä lo­pul­ta vie­dä pää­mää­rään. Yk­sin­ker­tai­sel­la lap­sen us­kol­la pää­set pe­ril­le Isän ko­tiin, jos­sa saat ope­tus­las­ten ta­voin ol­la Jee­suk­sen luo­na ikui­ses­ti.

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies