JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ylis­tää hen­gel­li­ses­ti vai­vai­sia

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
31.10.2015 9.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:20
2020010123204420151031090000

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Py­häin­päi­vän evan­ke­liu­mi he­rät­tää juu­ri nyt eri­tyis­tä mie­len­kiin­toa, kos­ka se pu­huu ny­ky­uu­tis­ten polt­to­pis­te­alu­eis­ta. Mat­teuk­sen mu­kaan sa­no­ma Jee­suk­ses­ta kuu­lui koko Syy­ri­aan. Evan­ke­liu­mi ker­too, et­tä Syy­ri­as­ta, Ga­li­le­as­ta, kym­me­nes­tä kau­pun­gis­ta, Je­ru­sa­le­mis­ta, Juu­de­as­ta ja maa­kun­nis­ta Jor­dan-joen län­si­ran­nal­ta tuli suu­ri jouk­ko ih­mi­siä kuun­te­le­maan Jee­sus­ta (Matt. 4:24–25). Hän piti heil­le kuu­lui­san vuo­ri­saar­nan­sa.

Py­häin­päi­vän ai­hee­na ole­va py­hien yh­teys on eri­koi­nen. Sii­hen yh­tey­teen kuu­luu nii­tä, jot­ka ovat jo pääs­seet van­hurs­kas­ten le­poon ja mei­tä, jot­ka vie­lä olem­me tai­vas­mat­kal­la. Me em­me epäi­le Raa­ma­tun py­hien ih­mis­ten osaa: he nou­se­vat var­mas­ti Jee­suk­sen toi­ses­sa tu­le­mi­ses­sa tai­vaan kun­ni­aan. Hei­dän esi­merk­kin­sä Raa­ma­tus­sa vah­vis­taa us­ko­am­me.

Ei omil­la an­si­oil­la

Jo pois nuk­ku­neet py­hät ei­vät pääs­seet hy­vään pää­mää­rään­sä omil­la an­si­oil­laan. Olem­me kyl­lä huo­man­neet in­hi­mil­li­set heik­kou­det esi­mer­kik­si Jo­bis­sa ja Daa­vi­dis­sa. On­nek­si he ei­vät ol­leet san­ka­rei­ta täs­sä mie­les­sä, vaan sa­man­lai­sia kuin me. He vain us­koi­vat omat syn­tin­sä an­teek­si, nöyr­tyi­vät Ju­ma­lan vä­ke­vän kä­den al­le. Ih­mi­nen pe­las­tuu ai­no­as­taan Ju­ma­lan ar­mos­ta, hä­nen lah­ja­naan.

Em­me epäi­le myös­kään nii­den rak­kai­den vel­jien ja si­sar­ten osaa, jot­ka ovat pääs­seet us­kos­ta nä­ke­mi­seen mei­dän eli­nai­ka­nam­me tai lä­hi­men­nei­syy­des­sä. Tai­vaas­sa on kai­ke­ni­käi­siä lä­hei­si­äm­me, mei­dän­kin per­hees­täm­me Ilk­ka-poi­ka siir­tyi vas­taa­not­ta­jien jouk­koon noin vuo­den ikäi­se­nä. Se en­ti­ses­tään li­sä­si luot­ta­mus­tam­me sii­hen, et­tä tai­vaan koti on pää­mää­räm­me.

Täl­lä ta­val­la suu­ri to­dis­tus­ten jouk­ko vah­vis­taa luot­ta­mus­tam­me Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja us­kom­me pää­mää­rään.

Loh­dul­lis­ta pu­het­ta vuo­rel­ta

Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nan al­ku tuo suur­ta hel­po­tus­ta ja iloa: pe­las­tu­ak­seen ih­mi­sen ei tar­vit­se ol­la hen­gel­li­ses­ti on­nis­tu­nut, vaan hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set saa­vat au­tuu­den. Toi­saal­la Raa­ma­tus­sa Jee­sus nos­taa sa­man­suun­tai­ses­ti lap­sen us­ko­vai­sen esi­ku­vak­si.

Mei­dän tu­lee yhä uu­del­leen aset­taa it­sem­me lap­sen pai­kal­le, jät­tää it­sem­me luot­ta­vai­ses­ti ja nöy­räs­ti Tai­vaan Isän kä­siin. Hen­gel­li­nen vai­vai­suus mer­kit­see myös sitä, et­tä kun kil­voit­te­lum­me pa­haa vas­taan epä­on­nis­tuu, saam­me kuul­la evan­ke­liu­mia, jos­ta saam­me voi­maa jat­kaa tai­vas­mat­kaam­me.

Jee­sus lu­paa pu­hees­saan mur­heel­li­sil­le loh­du­tus­ta. Ih­mi­sen ei siis tar­vit­se jää­dä mur­hei­den­sa van­gik­si, vaan saam­me loh­du­tuk­sen mur­hei­siin jo tääl­lä ajas­sa. Ajal­li­set mur­heet siu­na­taan Ju­ma­lan tut­ki­mat­to­man vii­sau­den mu­kai­ses­ti, mut­ta tär­kein loh­du­tus on saa­da ai­van kaik­ki syn­nit ar­mos­ta an­teek­si ja pääs­tä rau­haan Ju­ma­lan kans­sa.

Au­tu­ai­ta

On mer­kil­le­pan­ta­vaa, et­tä Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­sa au­tu­as on näl­käi­nen ja ja­noi­nen van­hurs­kau­den pe­rään. Meil­lä on Ju­ma­lan sa­nan näl­kä ja evan­ke­liu­min jano. Nii­tä kai­paa­va ja niis­tä voi­maa am­men­ta­va ih­mi­nen on tai­vas­kel­poi­nen.

Jee­sus pu­huu myös lau­peu­des­ta eli ar­mah­ta­vai­suu­des­ta. Raa­mat­tu ke­hot­taa ar­mah­ta­maan lä­him­mäi­siä ja va­roit­taa, et­tä ar­mo­ton ih­mi­nen ei saa it­se­kään ar­mah­dus­ta.

Py­häin­päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus myös roh­kai­see kes­tä­mään vai­no­a­mis­ti­lan­tees­sa: Olet­te au­tu­ai­ta, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa. Jee­sus va­kuut­taa, et­tä Ju­ma­lan lap­si saa iloi­ta ja rie­mui­ta, kos­ka hä­nen palk­kan­sa on suu­ri tai­vais­sa. Tär­kein­tä on, et­tä var­jel­lum­me Ju­ma­lan lap­si­na elä­mäm­me lop­puun saak­ka.

Jor­ma Hin­tik­ka

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.10.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 5:1–12

Bib­lia: Mut­ta kuin hän näki kan­san, as­tui hän ylös vuo­rel­le, ja kuin hän oli is­tu­nut, tu­li­vat hä­nen ope­tus­lap­sen­sa hä­nen ty­kön­sä. Niin hän ava­si suun­sa, opet­ti hei­tä ja sa­noi: Au­tu­aat ovat hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta. Au­tu­aat ovat mur­heel­li­set; sil­lä he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­aat ovat si­vi­ät; sil­lä he saa­vat maan pe­riä. Au­tu­aat ovat, jot­ka isoo­vat ja ja­noo­vat van­hurs­kaut­ta; sil­lä he ra­vi­taan. Au­tu­aat ovat lau­pi­aat; sil­lä he saa­vat lau­piu­den. Au­tu­aat ovat puh­taat sy­dä­mes­tä; sil­lä he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan. Au­tu­aat ovat rau­han te­ki­ät; sil­lä ne pi­tää Ju­ma­lan po­jik­si kut­sut­ta­man. Au­tu­aat ovat, jot­ka van­hurs­kau­den täh­den vai­no­taan; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta. Au­tu­aat olet­te te, kuin he pilk­kaa­vat ja vai­noo­vat tei­tä, ja pu­hu­vat kaik­ki­nais­ta pa­huut­ta tei­tä vas­taan, val­he­tel­len mi­nun täh­te­ni. Iloit­kaat ja rie­muit­kaat; sil­lä tei­dän palk­kan­ne on suu­ri tai­vais­sa. Sil­lä näin he vai­no­si­vat prop­he­tai­ta, jot­ka tei­dän edel­län­ne oli­vat.

Raa­mat­tu 1992: Näh­des­sään kan­san­jou­kot Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän is­tuu­tui, ja ope­tus­lap­set tu­li­vat hä­nen luok­seen. Sil­loin hän al­koi pu­hua ja opet­ti hei­tä näin: ”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta mur­heel­li­set: he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­ai­ta kär­si­väl­li­set: he pe­ri­vät maan. Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat: hei­dät ar­mah­de­taan. Au­tu­ai­ta puh­das­sy­dä­mi­set: he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan. Au­tu­ai­ta rau­han­te­ki­jät: he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men. Au­tu­ai­ta ovat ne, joi­ta van­hurs­kau­den vuok­si vai­no­taan: hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. ”Au­tu­ai­ta olet­te te, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa. Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri. Niin­hän vai­not­tiin pro­feet­to­ja­kin, jot­ka eli­vät en­nen tei­tä.

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys