JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Joo­se­fin jou­lu

Sana sunnuntaiksi
20.12.2020 6.15

Juttua muokattu:

14.12. 13:51
2020121413514620201220061500

Pent­ti Sau­lio

Nel­jän­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi on joh­dan­to­na suu­reen juh­laan. Evan­ke­lis­ta Mat­teus ku­vaa sii­nä ta­pah­tu­mia, joi­den myö­tä täyt­tyi­vät Ju­ma­lan lu­pauk­set tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta.

Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maan kuu­lui­vat Ma­ria, Joo­sef ja Jee­sus, joil­la kul­la­kin oli sii­nä oma teh­tä­vän­sä. Pe­las­tus­suun­ni­tel­man hui­pen­tu­ma­na ja Raa­ma­tun kes­kei­sim­pä­nä il­moi­tuk­se­na on Jee­suk­sen syn­ty­mi­nen maa­il­man Va­pah­ta­jak­si. En­sim­mäi­sen jou­lun ai­nut­ker­tai­sen mer­ki­tyk­sen evan­ke­lis­ta Jo­han­nes on ki­teyt­tä­nyt niin sa­not­tuun pie­noi­se­van­ke­liu­miin: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, et­tei yk­si­kään hä­neen us­ko­va huk­kui­si, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Joo­se­fin us­ko ja kuu­li­ai­suus

Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä al­ka­en to­teu­tui Ju­ma­lan Po­jan alen­tu­mi­nen ih­mi­syy­teen ja lo­pul­ta pal­ve­le­van or­jan muo­toon. Ma­ri­an po­jan elä­mään liit­tyi jo si­ki­ä­mi­ses­tä läh­tien ju­ma­lal­li­nen sa­lai­suus. Sii­tä seu­ra­si Joo­se­fin ja mo­nen muun elä­mäs­sä kamp­pai­lu us­kon ja epä­us­kon, luot­ta­muk­sen ja epäi­lyn vä­lil­lä. Lap­sen syn­ty­mi­nen neit­sees­tä ja vai­mon sie­me­nes­tä on mah­dol­lis­ta ym­mär­tää vain us­kon kaut­ta. Ih­mi­sym­mär­ryk­sen avul­la ta­pah­tu­maa ei voi se­lit­tää.

Joo­sef koki sy­väs­ti tä­män kamp­pai­lun. Kih­laus oli hän­tä sen ajan olois­sa jo oi­keu­del­li­ses­ti si­to­va; hän oli sen pe­rus­teel­la Ma­ri­an mies. Häm­men­tä­vä suru ja hä­peä oli uh­kaa­mas­sa hei­tä, kun kih­la­tun neit­sy­en ha­vait­tiin ole­van ras­kaa­na. Hurs­kas sul­ha­nen ei tah­to­nut lyö­dä lyö­tyä ja vaa­tia pe­te­tyl­le kuu­lu­vaa hy­vi­tys­tä. Niin­pä Joo­sef päät­ti kir­joit­taa kih­la­tul­leen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa ero­kir­jan.

Ju­ma­la oh­ja­si ta­pah­tu­mien kul­kua. Joo­se­fil­le unes­sa yl­lät­tä­en il­mes­ty­nyt Her­ran en­ke­li es­ti hä­nen ai­keen­sa pur­kaa kih­laus. Ah­dis­tet­tu mies sai kuul­la va­paut­ta­van vies­tin: Ma­ria on Her­ran kä­sis­sä. Ju­ma­la oli va­lin­nut hä­net ai­nut­laa­tui­seen teh­tä­vään. Kor­keim­man voi­ma oli var­jon­nut Ma­ri­an, ja syn­ty­vä lap­si oli siin­nyt Py­hän Hen­gen kaut­ta. En­ke­lin vies­ti osoit­taa, kuin­ka Ju­ma­lan luo­mis­työ on ih­meel­li­nen ja ylit­tää ih­mi­sym­mär­ryk­sen ra­jat.

Joo­sef ot­ti Ma­ri­an syn­nyt­tä­män lap­sen oman per­he­kun­tan­sa jä­se­nek­si ja tun­nus­ti hä­net osal­li­sek­si ku­nin­kaal­li­seen Daa­vi­din su­kuun. Oma­koh­tai­nen elä­vä us­ko ja luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen oli kai­kes­sa Joo­se­fin tur­va­na.

Her­ra pe­las­taa

En­ke­lin il­moi­tuk­sen mu­kaan Joo­se­fin tuli an­taa lap­sel­le nimi Jee­sus. Se on krei­kan­kie­li­nen sa­na­muo­to hep­re­an­kie­li­ses­tä ni­mes­tä Joo­sua, suo­men­net­tu­na ”Her­ra pe­las­taa”. Jee­suk­seen maa­il­man Va­pah­ta­ja­na us­ko­vat nä­ki­vät hä­nes­sä myös Im­ma­nu­e­lin; se mer­kit­see ”Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me”. Näin to­teu­tui pro­feet­ta Je­sa­jan en­nus­tus Her­ran an­ta­mas­ta mer­kis­tä: neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan ja an­taa hä­nel­le ni­men Im­ma­nu­el (Jes. 7:14).

Na­sa­re­ti­lais­ta puu­sep­pä Joo­se­fia oh­ja­si kai­ken ta­pah­tu­neen, ko­et­te­le­mus­ten ja mo­nien ky­sy­mys­ten kes­kel­lä pyhä pel­ko, Her­ran hen­ki ja kun­ni­oi­tus Ju­ma­lan sa­naan. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef toi­mi kuu­li­ai­ses­ti saa­man­sa käs­kyn mu­kaan: yh­tei­nen koti pe­rus­tet­tiin, mut­ta avi­oe­lä­mä al­koi vas­ta Jee­sus-lap­sen syn­ty­män jäl­keen.

Kun Joo­sef an­toi lap­sel­le ni­men Jee­sus, hän yh­des­sä Ma­ri­an kans­sa näki us­kon kaut­ta vas­ta­syn­ty­nees­sä lap­ses­sa koko maa­il­man syn­tien so­vit­ta­jan ja myös hei­dän oman Va­pah­ta­jan­sa. Ma­ri­al­le oli ta­pah­tu­nut kaik­ki se, min­kä Her­ra oli hä­nel­le en­nal­ta il­moit­ta­nut.

Kir­joi­tus on jul­kais­tu ai­em­min SRK:n te­ok­ses­sa Evan­ke­liu­mi­pos­til­la 1.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 1:18–24

RAA­MAT­TU 1992: Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, oli kih­lat­tu Joo­se­fil­le. En­nen kuin hei­dän liit­ton­sa oli vah­vis­tet­tu, kävi il­mi, et­tä Ma­ria, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, oli ras­kaa­na. Joo­sef oli la­kia kun­ni­oit­ta­va mies mut­ta ei ha­lun­nut hä­päis­tä kih­lat­tu­aan jul­ki­ses­ti. Hän ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa.

Kun Joo­sef ajat­te­li tätä, hä­nel­le il­mes­tyi yöl­lä unes­sa Her­ran en­ke­li, joka sa­noi: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.”

Tämä kaik­ki ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen, mitä Her­ra on pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut:

- Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el - se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me.

Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.

BIB­LIA: Je­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mys oli näin: kos­ka Ma­ria hä­nen äi­tin­sä oli Jo­sep­hiin kih­lat­tu, en­nen kuin he yh­teen tu­li­vat, löyt­tiin hän ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Mut­ta et­tä Jo­seph hä­nen mie­hen­sä oli hurs­kas ja ei tah­to­nut hän­tä huu­toon saat­taa, ajat­te­li hän sa­lai­ses­ti hyl­jä­tä hä­nen.

Kuin hän näi­tä ajat­te­li, kat­so, niin Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa ja sa­noi: Jo­seph, Da­vi­din poi­ka! älä pel­kää ot­taak­ses Ma­ri­aa puo­li­so­as ty­kös; sil­lä se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ja hä­nen pi­tää syn­nyt­tä­män Po­jan, jon­ka ni­men si­nun pi­tää kut­su­man Je­sus; sil­lä hän on va­pah­ta­va kan­san­sa hei­dän syn­neis­tän­sä.

Mut­ta tämä on kaik­ki ta­pah­tu­nut, et­tä täy­tet­täi­siin, mitä Her­ral­ta on sa­not­tu prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo:

Kat­so, neit­seen pi­tää ras­kaak­si tu­le­man ja syn­nyt­tä­män Po­jan, ja hä­nen ni­men­sä pi­tää kut­sut­ta­man Em­ma­nu­el; se on niin pal­jo sa­not­tu: Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me.

Kuin Jo­seph unes­ta he­rä­si, niin hän teki kuin Her­ran en­ke­li hä­nen käs­ki, ja ot­ti puo­li­son­sa ty­kön­sä.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys