JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala armahtaa nöyrän syntisen

Sana sunnuntaiksi
28.8.2022 6.00

Juttua muokattu:

22.8. 12:30
2022082212303520220828060000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Esa Torn­berg

Syn­tin­sä tun­te­va ih­mi­nen saa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa kaik­ki an­teek­si.

Fa­ri­seuk­set oli­vat var­mo­ja omas­ta van­hurs­kau­des­taan. He ajat­te­li­vat kel­paa­van­sa Ju­ma­lal­le te­ke­mäl­lä hy­viä töi­tä. Tä­män ta­kia Jee­sus ha­lu­aa opet­taa fa­ri­seuk­sia ja myös tä­män ajan ih­mi­siä, mil­lai­nen sy­dä­men­ti­la on Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen. Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä hän ker­too esi­mer­kin kah­des­ta ru­koi­li­jas­ta, fa­ri­seuk­ses­ta ja pub­li­kaa­nis­ta.

Näy­rä ru­kous on Ju­ma­lan mie­leen

Fa­ri­seuk­sen ru­kous on it­se­riit­toi­nen; sel­lai­nen, jos­sa vä­hek­sy­tään mui­ta ja ylis­te­tään omia hy­viä töi­tä. Raa­mat­tu opet­taa, et­tei ku­kaan kel­paa Ju­ma­lal­le hy­viä töi­tä te­ke­mäl­lä. Ih­mi­sen omat työt ovat kuin saas­tai­nen vaa­te Ju­ma­lan edes­sä. Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan (Room. 3:12).

Jo­kai­nen ih­mi­nen jou­tuu syn­tiin aja­tuk­sin, sa­noin ja te­oin. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä kaik­ki ih­mi­set teh­neet syn­tiä ja ovat vail­la Ju­ma­lan kirk­kaut­ta mut­ta saa­vat hä­nen ar­mos­taan lah­jak­si van­hurs­kau­den, kos­ka Kris­tus Jee­sus on lu­nas­ta­nut hei­dät va­paik­si (Room. 3:22).

Pub­li­kaa­ni tun­nus­taa syn­ti­syy­ten­sä ja ru­koi­lee, et­tä Ju­ma­la oli­si hä­nel­le ar­mol­li­nen. Täl­lai­nen ru­kous on Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen. Ju­ma­la on yl­pei­tä vas­taan, mut­ta nöy­ril­le hän an­taa ar­mon (Jaak. 4:6). Pub­li­kaa­ni tun­tee Ju­ma­lan lap­sen ta­voin syn­ti­syy­ten­sä. Näin tun­te­va ih­mi­nen saa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­sa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Jos väi­täm­me, et­tem­me ole syn­ti­siä, me pe­täm­me it­se­äm­me ei­kä to­tuus ole meis­sä. Jos me tun­nus­tam­me syn­tim­me, niin Ju­ma­la, joka on us­kol­li­nen ja van­hurs­kas, an­taa meil­le syn­nit an­teek­si ja puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta vää­ryy­des­tä” (1. Joh.1: 8–9).

Ar­mo­jär­jes­tys on yk­sin­ker­tai­nen

Ju­ma­lan lap­si ko­kee Paa­va­lin ta­voin: ”En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Sen saa ai­kai­sek­si mi­nus­sa asu­va syn­ti.” (Room. 7:17.) Syn­ti, joka ai­na mei­hin tart­tuu, hi­das­tut­taa ja vai­keut­taa jo­kai­sen mat­kan­te­koa (Hebr. 12:1). Tä­män vuok­si Ju­ma­lan lap­sen sy­dän kai­paa evan­ke­liu­mia, jot­ta us­ko ja hyvä oma­tun­to säi­ly­vät. Tämä evan­ke­liu­mi on ai­na tar­jol­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­sa. Jo­kai­nen Ju­ma­lan lap­si on Py­hän Hen­gen pap­pi, jol­la on lupa an­taa ka­tu­val­le ja syn­tin­sä tun­te­val­le kaik­ki syn­nit an­teek­si.

Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la jo­kai­sen ih­mi­sen ru­kouk­sen, kun se on to­ti­nen eli tosi. On tär­ke­ää ru­koil­la epä­us­kois­ten lä­him­mäis­ten puo­les­ta, et­tä Ju­ma­la he­rät­täi­si syn­nin­tun­non ja hän löy­täi­si tuh­laa­ja­po­jan ta­voin ta­kai­sin Isän ko­tiin. Ju­ma­lan lap­sen oma­koh­tai­nen ru­kous on, et­tä Ju­ma­la an­tai­si her­kän tun­non ja pi­täi­si jo­kai­sen lap­sen­sa pie­nen pai­kal­la. On hyvä pyy­tää Jo­han­nes Kas­ta­jan miel­tä: ”Hä­nen (Jee­suk­sen) on tul­ta­va suu­rem­mak­si ja mi­nun pie­nem­mäk­si” (Joh. 3:30).

On suu­ri kii­tok­sen ai­he, et­tä Ju­ma­lan ar­mo­jär­jes­tys on yk­sin­ker­tai­nen: syn­tin­sä tun­te­vil­le, it­ses­sään köy­hil­le, vä­hä­voi­mai­sil­le ja hei­koil­le an­ne­taan ar­mos­ta kaik­ki syn­nit an­teek­si. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min voi­min Ju­ma­lan lap­si saa us­kon voi­maa ja pää­see ker­ran pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Näin tu­lee to­dek­si Jee­suk­sen sa­nat: joka it­sen­sä alen­taa, se ko­ro­te­taan.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 18:9–14

Raa­mat­tu 1992: Muu­ta­mil­le, jot­ka oli­vat var­mo­ja omas­ta van­hurs­kau­des­taan ja vä­hek­syi­vät mui­ta, Jee­sus esit­ti tä­män ker­to­muk­sen: ”Kak­si mies­tä meni temp­pe­liin ru­koi­le­maan. Toi­nen oli fa­ri­seus, toi­nen pub­li­kaa­ni. Fa­ri­seus aset­tui pai­kal­leen sei­so­maan ja ru­koi­li it­sek­seen: ’Ju­ma­la, minä kii­tän si­nua, et­ten ole sel­lai­nen kuin muut ih­mi­set, ros­vot, hui­ja­rit, huo­rin­te­ki­jät tai vaik­ka­pa tuo pub­li­kaa­ni. Minä paas­to­an kah­des­ti vii­kos­sa ja mak­san kym­me­nyk­set kai­kes­ta, sii­tä­kin mitä os­tan.’ Pub­li­kaa­ni sei­soi ta­em­pa­na. Hän ei toh­ti­nut edes ko­hot­taa kat­set­taan tai­vas­ta koh­ti vaan löi rin­taan­sa ja sa­noi: ’Ju­ma­la, ole mi­nul­le syn­ti­sel­le ar­mol­li­nen! Minä sa­non teil­le: hän läh­ti ko­tiin­sa van­hurs­kaa­na, tuo toi­nen ei. Jo­kai­nen, joka it­sen­sä ko­rot­taa, alen­ne­taan, mut­ta joka it­sen­sä alen­taa, se ko­ro­te­taan.”

Bib­lia: Niin hän myös sa­noi muu­ta­mil­le, jot­ka it­se pääl­len­sä us­kal­si­vat, et­tä he oli­vat hurs­kaat, ja mui­ta kat­soi­vat ylön, tä­män ver­tauk­sen: Kak­si ih­mis­tä meni ylös temp­liin ru­koi­le­maan, yk­si Pha­ri­se­a­lai­nen ja toi­nen Pub­li­ka­ni. Pha­ri­se­a­lai­nen sei­soi ja ru­koi­li näin it­sel­len­sä: minä kii­tän si­nua, Ju­ma­la, et­ten minä ole niin­kuin muut ih­mi­set, ryö­vä­ri, vää­rä, huo­rin­te­kiä, taik­ka myös niin­kuin tämä Pub­li­ka­ni. Kah­des­ti vii­kos­sa minä paas­toon, ja an­nan kym­me­nyk­set kai­kis­ta mitä mi­nul­la on. Ja Pub­li­ka­ni sei­soi taam­pa­na, ei­kä tah­to­nut sil­mi­än­sä­kään nos­taa ylös tai­vaa­sen päin, mut­ta löi rin­toi­hin­sa ja sa­noi: Ju­ma­la, ar­mah­da mi­nun syn­ti­sen pääl­le­ni! Minä sa­non teil­le: tämä meni ko­ti­an­sa hurs­kaam­pa­na kuin toi­nen; sil­lä jo­kai­nen joka it­sen­sä ylen­tää, se alen­ne­taan, ja joka it­sen­sä alen­taa, se ylen­ne­tään.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys