JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala kutsuu valtakuntaansa

Sana sunnuntaiksi
8.8.2021 6.00

Juttua muokattu:

2.8. 14:40
2021080214400820210808060000

Lukijan kuva/Benjamin

Lukijan kuva/Benjamin

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Jee­sus tuli maan pääl­le lu­nas­ta­maan syn­nin ja epä­us­kon seu­rauk­se­na Ju­ma­las­ta eroon jou­tu­neet ih­mi­set. Hän kut­suu ih­mi­siä ta­kai­sin Ju­ma­lan yh­tey­teen pa­ran­nuk­sen kaut­ta.

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa on tii­vis­tet­ty Jee­suk­sen sa­no­ma: ”Ai­ka on täy­tet­ty, ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt: teh­käät pa­ran­nus ja us­ko­kaat evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15). Tuon il­moi­tuk­sen va­kuu­dek­si Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, teki mo­nia tun­nus­te­ko­ja. Hän pa­ran­si sai­rai­ta ja he­rät­ti kuol­lei­ta, et­tä ih­mi­set us­koi­si­vat hä­nen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka, jol­la on kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Hä­nel­lä on myös val­ta an­taa syn­nit an­teek­si.

Pal­jon oli ih­mi­siä, jot­ka ei­vät kui­ten­kaan us­ko­neet, vaik­ka oli­vat kuul­leet hy­vän sa­no­man ja näh­neet mo­nia ih­meel­li­siä te­ko­ja. Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus moit­tii täl­lai­sia ih­mi­siä hei­dän epä­us­kon­sa täh­den.

Et­sik­ko­ai­ka

Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä ih­mi­sel­le mo­nel­la ta­val­la. ”Ju­ma­la koh­taa mei­dät luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Hän pu­huu meil­le omas­sa­tun­nos­sam­me. Mut­ta eri­tyi­ses­ti Ju­ma­la il­mai­see it­sen­sä meil­le Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja Va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa kris­tuk­ses­sa.” (KO 4.)

Ih­mi­nen elää koko elä­män­sä ajan ar­mo­na­jas­sa, jol­loin on mah­dol­li­suus teh­dä pa­ran­nus, us­koa evan­ke­liu­mi ja läh­teä Jee­suk­sen seu­raa­jak­si hä­nen val­ta­kun­nas­saan. Tä­hän ar­mo­nai­kaan si­säl­tyy et­sik­ko­ai­ka. Se on sel­lai­nen ai­ka, jol­loin Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti kut­suu ih­mis­tä yh­tey­teen­sä pa­ran­nuk­sen kaut­ta.

Et­sik­ko­ai­ka voi ol­la hy­vin ly­hyt, jopa ohi­kii­tä­vä het­ki. Ju­ma­la ei vält­tä­mät­tä kut­su ih­mis­tä koko hä­nen elä­män­sä ajan. Ju­ma­la lä­hes­tyy epä­us­kois­ta ih­mis­tä mo­nel­la ta­val­la ja he­rät­tää syn­nin tun­non py­hän la­kin­sa kaut­ta, mut­ta hän van­hurs­kaut­taa eli pe­las­taa ih­mi­sen vain yh­del­lä ta­val­la eli val­ta­kun­nas­taan saar­na­tun syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­min kaut­ta.

Älä hyl­kää kut­sua

Ju­ma­lan kut­sun kuul­les­saan jo­kai­sel­la on kak­si mah­dol­li­suut­ta: joko ot­taa kut­su vas­taan tai hy­lä­tä se. Ju­ma­lan sana va­roit­taa hyl­kää­mäs­tä Her­ran kut­sua. Pa­ran­nus­ta ei saa siir­tää edes huo­mi­seen päi­vään. Raa­mat­tu tun­tee pa­ran­nuk­sen te­os­sa vain tä­män kä­sil­lä ole­van päi­vän ja het­ken. ”Kir­joi­tuk­sis­sa siis sa­no­taan: – Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne niin kuin sil­loin, kun nou­sit­te ka­pi­naan” (Hepr. 3:15).

Päi­vän teks­tis­sä Jee­sus opet­taa, et­tä kut­sun hyl­kää­jien osa on on­ne­ton. Se on kuo­le­ma ja ikui­nen ero Ju­ma­las­ta. Pa­ran­nus on teh­tä­vä ar­mo­na­jas­sa, sitä ei voi teh­dä enää kuo­le­man jäl­keen.

Ju­ma­lan kut­sun vas­taa­not­ta­mi­nen tar­koit­taa pa­ran­nus­ta eli mie­len muu­tos­ta ja evan­ke­liu­min us­ko­mis­ta. Niis­tä ih­mi­sis­tä, jot­ka us­koi­vat Jee­suk­sen saar­naa­man evan­ke­liu­min ja sai­vat syn­tin­sä an­teek­si, tuli Ju­ma­lan lap­sia. Pa­ran­nuk­ses­sa Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen eli te­kee ih­mi­sen ar­mos­ta, Jee­suk­sen an­si­os­ta, it­sel­len­sä kel­paa­vak­si.

Mis­tä kut­su kuu­luu?

Jee­sus jät­ti syn­nin­pääs­tön saar­na­vi­ran maan pääl­le, us­ko­vai­sil­le, omaan seu­ra­kun­taan­sa. ”Jee­sus sa­noi uu­del­leen: ’Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.’ Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ’Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.’” (Joh. 20:21–23.) Tuon käs­kyn mu­kai­ses­ti vie­lä kut­su­taan et­si­viä ja syn­tin­sä tun­te­via Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ar­mos­ta us­ko­maan.

Ju­ma­lan tah­to on, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen pe­las­tuu ian­kaik­ki­seen elä­mään. Sitä var­ten hän lä­het­ti Poi­kan­sa tän­ne maan­pääl­le. Pa­ran­nus­ta seu­raa halu elää Ju­ma­lan yh­tey­des­sä hä­nen sa­nan­sa mu­kai­ses­ti. Usein us­ko­vai­nen epä­on­nis­tuu, mut­ta an­teek­si an­ta­va evan­ke­liu­mi kan­taa elä­män tiel­lä ja an­taa voi­man py­syä Ju­ma­lan yh­tey­des­sä hy­vän oman­tun­non omis­ta­ja­na.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11:20–24

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus al­koi soi­ma­ta nii­tä kau­pun­ke­ja, jois­sa hän oli useim­mat voi­ma­te­kon­sa teh­nyt, sii­tä et­tei­vät ne ol­leet teh­neet pa­ran­nus­ta:

”Voi si­nua, Ko­ra­sin! Voi si­nua, Bet­sai­da! Jos tei­dän ka­duil­lan­ne teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty Ty­rok­ses­sa tai Si­do­nis­sa, nii­den asuk­kaat oli­si­vat jo ai­ko­ja sit­ten ver­hou­tu­neet säk­kiin ja tuh­kaan ja kään­ty­neet. Minä sa­non teil­le: Ty­ros ja Si­don pää­se­vät tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin te. En­tä sinä, Ka­per­naum, ko­ro­te­taan­ko si­nut muka tai­vaa­seen? Alas si­nut syös­tään, alas tuo­ne­laan saak­ka! Jos si­nun ka­duil­la­si teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty So­do­mas­sa, se oli­si pys­tys­sä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Minä sa­non: So­do­man maa pää­see tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin sinä.”

Bib­lia: Sil­loin hän ru­pe­si soi­maa­maan nii­tä kau­pun­gei­ta, jois­sa oli­vat teh­dyt usi­am­mat hä­nen vä­ke­vät työn­sä, et­tei he it­si­än­sä pa­ran­ta­neet.

Voi si­nu­as Ko­rat­sin, voi si­nus Bet­sai­da! Jos sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt oli­si­vat teh­dyt Ty­ros­sa ja Si­do­nis­sa kuin teis­sä teh­dyt ovat, niin he oli­si­vat ai­kaa sä­kis­sä ja tu­has­sa teh­neet pa­ran­nuk­sen. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: Ty­rol­le ja Si­do­nil­le pi­tää ole­man huo­ki­am­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin teil­le. Ja sinä Ka­per­naum, joka olet ko­ro­tet­tu tai­vaa­seen as­ti! sinä pi­tää ha­maan hel­vet­tiin sy­sät­tä­män; sil­lä jos So­do­mas­sa oli­si­vat sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt teh­dyt kuin si­nus­sa, niin he vie­lä tä­nä­pä­nä sei­soi­si­vat. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: So­do­man maal­le pi­tää huo­ki­am­man ole­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin si­nul­le.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys