JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­la kuu­lee kaik­ki ru­kouk­set

Sana sunnuntaiksi
9.5.2021 6.00

Juttua muokattu:

9.5. 12:59
2021050912593820210509060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Tai­vaan Isä tie­tää par­hai­ten, mitä ku­kin tar­vit­see. Hän vas­taa ru­kouk­siin ajal­laan ja ta­val­laan. Tär­kein­tä on löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­tä.

Ru­kous­sun­nun­tai si­joit­tuu kirk­ko­vuo­des­sam­me pää­si­äi­sen ja he­la­tors­tain vä­liin. Se ajoit­tuu ke­vää­seen, kyl­vö­töi­den ai­kaan. Kris­ti­no­pin mu­kaan ru­kous on sy­dä­men nöy­rää ja vil­pi­tön­tä pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa. Kyl­vä­jä pyy­tää, et­tä kas­vun an­ta­ja siu­nai­si kyl­vö­työn. Ru­kous­sun­nun­tain ajan­koh­ta on alun pe­rin mää­räy­ty­nyt juu­ri kyl­vö­töi­den mu­kaan.

Evan­ke­liu­mi­teks­tim­me opet­taa hel­lit­tä­mät­tö­män ru­kouk­sen mer­ki­tyk­ses­tä. Ju­ma­la kuu­lee ru­kouk­set ja on val­mis an­ta­maan mo­nin ver­roin enem­män hy­vää kuin osaam­me edes pyy­tää. Kun ope­tus­lap­set pyy­si­vät, et­tä Jee­sus opet­tai­si hei­dät ru­koi­le­maan, Jee­sus opet­ti tu­tun Isä mei­dän -ru­kouk­sen (Luuk. 11:1–4).

Kuka ei aut­tai­si ys­tä­vään­sä?

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ja­kaan­tuu kah­teen osaan. Kum­pi­kin niis­tä al­kaa ky­sy­myk­sel­lä ”kuka teis­tä”. Luuk­kaal­ta löy­tyy usei­ta sa­man­ta­pai­ses­ti al­ka­via ope­tus­pu­hei­ta: ”Kuka teis­tä voi mu­reh­ti­mi­sel­laan li­sä­tä ikään­sä kyy­nä­rän­kään ver­taa?” (Luuk. 12:25) tai ”Jos jol­ta­kin teis­tä pu­to­aa poi­ka tai här­kä kai­voon, ei­kö hän heti vedä sitä ylös sa­pa­tin­päi­vä­nä­kin?” (Luuk. 14:5.)

Jee­sus ky­syy, kuka kuu­li­jois­ta ei an­tai­si lei­pää, kun ys­tä­vä tu­lee sitä lai­naa­maan kes­kel­lä yö­tä, tai kuka heis­tä an­tai­si po­jal­leen jo­ta­kin va­hin­gol­lis­ta, kun tämä pyy­tää ruo­kaa. Ha­lu­am­me aut­taa ys­tä­vi­äm­me mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Van­hem­mat taas toi­vo­vat lap­sil­leen kaik­kein pa­ras­ta ja toi­mi­vat sen mu­kaan.

Ju­ma­la avaa oven et­si­väl­le

Idän mail­la ih­mi­set mat­kus­ti­vat usein yö­ai­kaan vält­ty­äk­seen päi­vän hel­teel­tä. Sa­moin vie­raan­va­rai­suus oli pyhä vel­vol­li­suus Jee­suk­sen ajan kult­tuu­ris­sa. Tar­jot­ta­vaa oli ol­ta­va. Ver­tauk­ses­ta on löy­det­tä­vis­sä myös hä­pe­än ja kun­ni­an kä­sit­teet.

Ver­tauk­ses­sa käy­te­tään har­vi­nais­ta anai­deia-sa­naa, jon­ka voi suo­men­taa hel­lit­tä­mät­tö­myy­dek­si, hä­pe­ä­mät­tö­myy­dek­si tai röyh­key­dek­si. Sa­nan­mu­kai­ses­ti ”hän nou­see hä­pe­ä­mät­tö­myy­den täh­den”. Kyse voi ol­la naa­pu­ri­aan häi­rit­se­mään tul­leen kol­kut­ta­jan hä­pe­ä­mät­tö­myy­des­tä tai sii­tä, et­tä jo nuk­ku­maan men­neen on nous­ta­va, jot­ta oli­si ”hä­pe­ä­mä­tön” eli vält­täi­si so­si­aa­li­sen hä­pe­än aut­ta­mal­la tois­ta.

Jee­suk­sen ker­to­muk­ses­sa per­hee­ni­sä on pa­ko­tet­tu he­rää­mään kes­kel­lä yö­tä. Jos hän nou­see ylös, sa­mal­la eh­kä koko muu­kin per­he he­rää. Ajan­koh­ta oli niin huo­no, et­tä hän kiel­si naa­pu­ri­aan häi­rit­se­mäs­tä yö­u­ni­aan. Naa­pu­ri ei kui­ten­kaan hel­lit­tä­nyt. Hän jat­koi pyy­tä­mis­tä. Pyyn­töi­hin kyl­läs­ty­nee­nä per­heen isä lo­pul­ta an­toi kol­me lei­pää ys­tä­väl­leen. Hän ei teh­nyt sitä ys­tä­vyyt­tään, vaan sik­si, et­tä toi­nen pyy­si hel­lit­tä­mät­tä.

Ju­ma­la avaa oven jo­kai­sel­le kol­kut­ta­val­le ja et­si­väl­le. Ju­ma­lal­le ei ole so­pi­ma­ton­ta ai­kaa. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus on tul­kin­nut teks­tiä: ”Jos unes­taan he­rä­te­tyn ih­mi­sen on pak­ko vas­toin tah­to­aan täyt­tää hä­nel­le esi­tet­ty pyyn­tö, kuin­ka pal­jon enem­män on meil­le val­mis an­ta­maan Ju­ma­la, joka ei nuku vaan joka he­rät­tää mei­dät unes­tam­me ru­koil­lak­sem­me hän­tä?”

Ju­ma­la tie­tää kai­ken

Ju­ma­la tie­tää yk­sit­täis­ten ih­mis­ten ja kan­sa­kun­tien vai­heet ja tar­peet. Tä­hän saa luot­taa tänä poik­keu­sai­ka­na­kin. Ver­tauk­sen kes­kei­nen sa­no­ma on se, et­tä em­me lan­nis­tui­si ja vä­syi­si ru­koi­le­maan. Ju­ma­la kuu­lee las­ten­sa hei­koim­mat­kin huo­kauk­set ja pyyn­nöt. Pyyn­nöt ei­vät ai­na to­teu­du niin kuin ih­mi­se­nä toi­vom­me ja ajat­te­lem­me. Ju­ma­la vas­taa ru­kouk­siin tar­pei­dem­me ja tah­ton­sa mu­kaan.

Mo­nen sy­dä­men lie­nee täyt­tä­nyt huo­kaus pääs­tä jäl­leen yh­del­le kool­le Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Tämä ai­ka on kir­kas­ta­nut uu­del­la ta­val­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen sekä yh­tei­sen ko­koon­tu­mi­sen tär­key­den. Jee­sus lu­pa­si, et­tä ajal­lis­ten tar­pei­den li­säk­si Ju­ma­la an­taa ”Py­hän Hen­gen niil­le, jot­ka sitä hä­nel­tä pyy­tä­vät”.

Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään en­nen muu­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan. Isä mei­dän -ru­kouk­sen toi­nen pyyn­tö kos­kee­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tu­le­mis­ta. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­tet­tu evan­ke­liu­mi an­taa us­ko­jal­leen syn­nit an­teek­si sekä sy­dä­mel­le rau­han, va­pau­den ja ilon.

20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys