Jee­suk­sen ruu­mis luo­vu­tet­tiin Pi­la­tuk­sen lu­val­la pit­kä­per­jan­tain il­ta­na Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­sel­le. Hän ot­ti Jee­suk­sen alas ris­til­tä, kää­ri hä­net lii­na­vaat­tee­seen ja pani val­mii­seen kal­li­o­hau­taan. Tä­män jäl­keen Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­nen vie­rit­ti vie­lä ki­ven kal­li­o­hau­dan suul­le. Nai­set, jot­ka oli­vat tul­leet Jee­suk­sen mu­ka­na pää­si­äi­sen edel­lä Ga­li­le­as­ta, seu­ra­si­vat ja nä­ki­vät, kuin­ka Jee­sus pan­tiin hau­taan.

Pa­lat­tu­aan kau­pun­kiin nai­set hank­ki­vat tuok­su­via öl­jy­jä ja voi­tei­ta voi­del­lak­seen Jee­suk­sen ruu­miin myö­hem­min pää­si­äis­päi­vä­nä. Toi­se­na päi­vä­nä yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set pyy­si­vät Pi­la­tuk­sel­ta hau­dan si­ne­töin­tiä ja var­ti­oin­tia kol­man­teen päi­vään as­ti. Pi­la­tus hy­väk­syi tä­män, et­tei mi­tään yl­lät­tä­vää ja kan­saa vil­lit­se­vää pää­si­si ta­pah­tu­maan.

Ju­ma­la he­rät­ti Poi­kan­sa

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Mat­teus ker­too, et­tä nai­set me­ni­vät var­hain aa­mul­la hau­dal­le. Mat­teus ni­me­ää nai­sis­ta Mag­da­lan Ma­ri­an ja toi­sen Ma­ri­an eli Jaa­ko­bin ja Joo­se­fin äi­din. Häm­mäs­tyk­sek­seen nai­set nä­ki­vät, et­tä kivi hau­dan suul­ta oli pois. Var­ti­jat ma­ka­si­vat kuin kuol­lei­na.

Ju­ma­la an­toi maan­jä­ris­tyk­sen vie­rit­tää ki­ven hau­dan suul­ta ja en­ke­lin tai­vaal­li­sen va­lon kaa­taa var­ti­jat maa­han. Mi­kään maal­li­nen val­ta tai voi­ma ei voi­nut es­tää Ju­ma­laa he­rät­tä­mäs­tä ai­no­aa, ra­kas­ta Poi­kaan­sa kuo­le­man hau­das­ta. Jee­sus oli ol­lut kuu­li­ai­nen Isän­sä tah­dol­le ai­na ris­tin­kuo­le­maan as­ti. Sii­nä to­teu­tui Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen uh­ri ih­mis­ten syn­tien edes­tä. ”Tä­män tah­don mu­kai­ses­ti mei­dät on py­hi­tet­ty ai­nut­ker­tai­sel­la uh­ril­la, kun Jee­sus Kris­tus uh­ra­si oman ruu­miin­sa.” (Hebr. 10:10.)

Nai­set ilo­sa­no­man vä­lit­tä­ji­nä

Häm­mäs­tys ja pel­ko val­ta­si­vat nai­set myös sik­si, et­tä he nä­ki­vät en­ke­lin avoi­men hau­dan luo­na. En­ke­li kui­ten­kin pu­hut­te­li nai­sia rau­hoit­ta­vas­ti ja muis­tut­ti Jee­suk­sen pu­hu­neen elä­es­sään use­as­ti ylös­nou­se­mi­ses­ta. Nai­set ei­vät­kä ope­tus­lap­set kui­ten­kaan ol­leet ym­mär­tä­neet, et­tä juu­ri nyt oli se päi­vä, jol­loin Jee­sus oli nous­sut ylös kuo­le­man hau­das­ta.

Nai­sil­la oli hy­vän­ha­jui­set voi­teet mu­ka­naan Jee­suk­sen ruu­miin voi­te­lua var­ten. Nii­tä ei enää tar­vit­tu. En­ke­li käs­ki nai­sia vie­mään kii­rees­ti sa­naa ope­tus­lap­sil­le, et­tä Jee­sus on nous­sut kuol­leis­ta ja et­tä he saa­vat näh­dä Jee­suk­sen Ga­li­le­as­sa, jon­ne hän me­nee hei­dän edel­lään lu­pauk­sen­sa mu­kaan (Matt. 26:32).

Häm­men­nys ja pel­ko al­koi­vat väis­tyä suu­ren ilo­sa­no­man tiel­tä: Kris­tus on to­del­la ylös­nous­sut. Jee­suk­sen pu­heet ja pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set al­koi­vat elää jäl­leen us­ko­vien sy­dä­mis­sä pois­ta­en pit­kän­per­jan­tain pet­ty­myk­sen ja epäi­lyk­set.

Jo­kai­nen us­ko­va pe­las­tuu

Apos­to­lit ju­lis­ti­vat Jee­suk­sen lä­het­tä­mi­nä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa Je­ru­sa­le­mis­ta läh­tien myös pa­ka­na­kan­so­jen kes­kuu­teen. Ju­lis­tuk­sen ydin oli sii­nä, et­tä Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön us­ko­mal­la saa ian­kaik­ki­sen elä­män.

Kai­kil­le niil­le, jot­ka sa­nan us­koi­vat, Ju­ma­la lah­joit­ti sy­dä­meen Py­hän Hen­gen ian­kaik­ki­sen elä­män osan si­ne­tik­si. ”Kris­tuk­seen te­kin nyt us­kot­te kuul­tu­an­ne to­tuu­den sa­nan, pe­las­tuk­sen­ne evan­ke­liu­min. Hä­neen us­ko­es­san­ne te myös olet­te saa­neet lu­va­tun Py­hän Hen­gen si­ne­tik­sen­ne” (Ef. 1:13).

Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki toi­mii edel­leen­kin sa­mal­la ta­val­la maa­il­mas­sa. Hä­nen val­ta­kun­nas­taan kuu­lu­te­taan vie­lä­kin ilo­sa­no­maa: Jee­suk­sen an­si­on täh­den, hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saa ar­mos­ta us­koa syn­nit an­teek­si ja omis­taa ian­kaik­kis­ta elä­mää. Jo­kai­nen, joka tä­män kuu­lee ja omis­taa sy­dä­mel­leen, saa lu­va­tun palk­ki­on. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton muut­tu­van ajan kes­kel­lä.

Mik­ko Hal­li­kai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Pää­si­äis­päi­vä: Ps. 118: 15–23 (24); Hoos. 6:1-3 tai Jes. 25:8–9; 1. Kor. 5:6–8; Matt. 28:1–8

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.4.2015.

Kuva: Päi­vi Pel­to­nie­mi