JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan poi­ka, uh­ri syn­tis­ten puo­les­ta

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
5.4.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:52
2020010123520620150405000000

Jee­suk­sen ruu­mis luo­vu­tet­tiin Pi­la­tuk­sen lu­val­la pit­kä­per­jan­tain il­ta­na Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­sel­le. Hän ot­ti Jee­suk­sen alas ris­til­tä, kää­ri hä­net lii­na­vaat­tee­seen ja pani val­mii­seen kal­li­o­hau­taan. Tä­män jäl­keen Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­nen vie­rit­ti vie­lä ki­ven kal­li­o­hau­dan suul­le. Nai­set, jot­ka oli­vat tul­leet Jee­suk­sen mu­ka­na pää­si­äi­sen edel­lä Ga­li­le­as­ta, seu­ra­si­vat ja nä­ki­vät, kuin­ka Jee­sus pan­tiin hau­taan.

Pa­lat­tu­aan kau­pun­kiin nai­set hank­ki­vat tuok­su­via öl­jy­jä ja voi­tei­ta voi­del­lak­seen Jee­suk­sen ruu­miin myö­hem­min pää­si­äis­päi­vä­nä. Toi­se­na päi­vä­nä yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set pyy­si­vät Pi­la­tuk­sel­ta hau­dan si­ne­töin­tiä ja var­ti­oin­tia kol­man­teen päi­vään as­ti. Pi­la­tus hy­väk­syi tä­män, et­tei mi­tään yl­lät­tä­vää ja kan­saa vil­lit­se­vää pää­si­si ta­pah­tu­maan.

Ju­ma­la he­rät­ti Poi­kan­sa

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Mat­teus ker­too, et­tä nai­set me­ni­vät var­hain aa­mul­la hau­dal­le. Mat­teus ni­me­ää nai­sis­ta Mag­da­lan Ma­ri­an ja toi­sen Ma­ri­an eli Jaa­ko­bin ja Joo­se­fin äi­din. Häm­mäs­tyk­sek­seen nai­set nä­ki­vät, et­tä kivi hau­dan suul­ta oli pois. Var­ti­jat ma­ka­si­vat kuin kuol­lei­na.

Ju­ma­la an­toi maan­jä­ris­tyk­sen vie­rit­tää ki­ven hau­dan suul­ta ja en­ke­lin tai­vaal­li­sen va­lon kaa­taa var­ti­jat maa­han. Mi­kään maal­li­nen val­ta tai voi­ma ei voi­nut es­tää Ju­ma­laa he­rät­tä­mäs­tä ai­no­aa, ra­kas­ta Poi­kaan­sa kuo­le­man hau­das­ta. Jee­sus oli ol­lut kuu­li­ai­nen Isän­sä tah­dol­le ai­na ris­tin­kuo­le­maan as­ti. Sii­nä to­teu­tui Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen uh­ri ih­mis­ten syn­tien edes­tä. ”Tä­män tah­don mu­kai­ses­ti mei­dät on py­hi­tet­ty ai­nut­ker­tai­sel­la uh­ril­la, kun Jee­sus Kris­tus uh­ra­si oman ruu­miin­sa.” (Hebr. 10:10.)

Nai­set ilo­sa­no­man vä­lit­tä­ji­nä

Häm­mäs­tys ja pel­ko val­ta­si­vat nai­set myös sik­si, et­tä he nä­ki­vät en­ke­lin avoi­men hau­dan luo­na. En­ke­li kui­ten­kin pu­hut­te­li nai­sia rau­hoit­ta­vas­ti ja muis­tut­ti Jee­suk­sen pu­hu­neen elä­es­sään use­as­ti ylös­nou­se­mi­ses­ta. Nai­set ei­vät­kä ope­tus­lap­set kui­ten­kaan ol­leet ym­mär­tä­neet, et­tä juu­ri nyt oli se päi­vä, jol­loin Jee­sus oli nous­sut ylös kuo­le­man hau­das­ta.

Nai­sil­la oli hy­vän­ha­jui­set voi­teet mu­ka­naan Jee­suk­sen ruu­miin voi­te­lua var­ten. Nii­tä ei enää tar­vit­tu. En­ke­li käs­ki nai­sia vie­mään kii­rees­ti sa­naa ope­tus­lap­sil­le, et­tä Jee­sus on nous­sut kuol­leis­ta ja et­tä he saa­vat näh­dä Jee­suk­sen Ga­li­le­as­sa, jon­ne hän me­nee hei­dän edel­lään lu­pauk­sen­sa mu­kaan (Matt. 26:32).

Häm­men­nys ja pel­ko al­koi­vat väis­tyä suu­ren ilo­sa­no­man tiel­tä: Kris­tus on to­del­la ylös­nous­sut. Jee­suk­sen pu­heet ja pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set al­koi­vat elää jäl­leen us­ko­vien sy­dä­mis­sä pois­ta­en pit­kän­per­jan­tain pet­ty­myk­sen ja epäi­lyk­set.

Jo­kai­nen us­ko­va pe­las­tuu

Apos­to­lit ju­lis­ti­vat Jee­suk­sen lä­het­tä­mi­nä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa Je­ru­sa­le­mis­ta läh­tien myös pa­ka­na­kan­so­jen kes­kuu­teen. Ju­lis­tuk­sen ydin oli sii­nä, et­tä Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön us­ko­mal­la saa ian­kaik­ki­sen elä­män.

Kai­kil­le niil­le, jot­ka sa­nan us­koi­vat, Ju­ma­la lah­joit­ti sy­dä­meen Py­hän Hen­gen ian­kaik­ki­sen elä­män osan si­ne­tik­si. ”Kris­tuk­seen te­kin nyt us­kot­te kuul­tu­an­ne to­tuu­den sa­nan, pe­las­tuk­sen­ne evan­ke­liu­min. Hä­neen us­ko­es­san­ne te myös olet­te saa­neet lu­va­tun Py­hän Hen­gen si­ne­tik­sen­ne” (Ef. 1:13).

Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki toi­mii edel­leen­kin sa­mal­la ta­val­la maa­il­mas­sa. Hä­nen val­ta­kun­nas­taan kuu­lu­te­taan vie­lä­kin ilo­sa­no­maa: Jee­suk­sen an­si­on täh­den, hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saa ar­mos­ta us­koa syn­nit an­teek­si ja omis­taa ian­kaik­kis­ta elä­mää. Jo­kai­nen, joka tä­män kuu­lee ja omis­taa sy­dä­mel­leen, saa lu­va­tun palk­ki­on. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton muut­tu­van ajan kes­kel­lä.

Mik­ko Hal­li­kai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Pää­si­äis­päi­vä: Ps. 118: 15–23 (24); Hoos. 6:1-3 tai Jes. 25:8–9; 1. Kor. 5:6–8; Matt. 28:1–8

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.4.2015.

Kuva: Päi­vi Pel­to­nie­mi

1.6.2020

Pie­ta­ri sa­noi: "Kään­ty­kää ja ot­ta­kaa it­se ku­kin kas­te Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­meen, jot­ta syn­tin­ne an­net­tai­siin an­teek­si. Sil­loin te saat­te lah­jak­si Py­hän Hen­gen." Ap. t. 2:38

Viikon kysymys