JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan rak­kau­den uh­ri­tie

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
7.2.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:25
2020010123253320160207070000

KUVA: HELI VARTIAINEN

KUVA: HELI VARTIAINEN

Las­ki­ais­sun­nun­tain jäl­kei­ses­tä niin sa­no­tus­ta tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­kaa nel­jä­kym­men­tä ar­ki­päi­vää kes­tä­vä paas­to­nai­ka.

Las­ki­ai­nen mer­kit­see las­keu­tu­mis­ta paas­to­nai­kaan, Kris­tuk­sen kär­si­mys­tien seu­raa­mi­seen. Paas­to­na­jan raa­ma­tun­koh­dat joh­dat­ta­vat tark­kai­le­maan Jee­suk­sen tais­te­lua pi­mey­den val­to­ja vas­taan ja hä­nen kul­ke­maan­sa tie­tä, joka joh­ti koh­ti Gol­ga­tan ris­tiä.

Kir­joi­tuk­set täyt­ty­vät

Jou­lun, paas­ton ja pää­si­äi­sa­jan evan­ke­liu­mi­teks­teis­sä to­teu­tuu se, mitä pro­fee­tat läpi Van­han tes­ta­men­tin ovat en­nus­ta­neet. Evan­ke­liu­meis­sa tois­tuu usein sa­non­ta ”näin täy­tyi ta­pah­tua, ku­ten on kir­joi­tet­tu”. Päi­vän teks­tis­sä­kin Jee­sus to­te­aa, mi­ten Je­ru­sa­le­mis­sa käy to­teen kaik­ki se, mitä pro­fee­tat ovat Ih­mi­sen Po­jas­ta kir­joit­ta­neet.

Jee­sus ker­too ope­tus­lap­sil­le ly­hy­es­ti kai­ken, mikä hän­tä odot­taa: kiin­ni­ot­to, hä­väis­tys, ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen ja kuo­le­ma. Kol­man­te­na päi­vä­nä hän on nou­se­va ylös.

To­tuu­den Hen­ki avaa kir­joi­tuk­set

Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet Mes­ta­rin­sa pu­het­ta. Asia py­syi heil­tä sa­las­sa, ei­vät­kä he kä­sit­tä­neet, mitä Jee­sus tar­koit­ti. (Luuk. 18:34.) Jää­hy­väis­pu­hees­saan Jee­sus loh­dut­taa mur­heel­li­sia ope­tus­lap­si­aan tai­vas­toi­vol­la ker­to­mal­la Isän ko­dis­ta ja siel­lä ole­vis­ta asuin­si­jois­ta (Joh.14:2).

Jee­sus pu­hui myös kär­si­mi­sen­sä ja pois­me­non­sa tar­peel­li­suu­des­ta lu­paa­mal­la lä­het­tää loh­dut­ta­jak­si Py­hän Hen­gen omil­leen. Tämä Hen­ki aut­taa hei­tä tun­te­maan koko to­tuu­den.

Tämä To­tuu­den Hen­ki avaa tä­nä­kin ai­ka­na sy­dä­mem­me nä­ke­mään sen to­tuu­den, min­kä Ju­ma­la on sa­nas­saan lu­van­nut. Näin paas­to­na­jan al­la saa­tam­me ky­sel­lä vir­ren­te­ki­jän sa­noin: ”Min­kä täh­den kai­ken vai­van Jee­sus kär­si­nyt on niin?”

To­te­am­me vir­si­ru­noi­li­jan sa­noin: ”Rak­kau­des­tan­sa ai­van mei­hin kur­jiin syn­ti­siin Jee­sus as­tui kuo­lon vai­vaan ava­tak­seen meil­le tai­vaan, mei­dän täh­den kär­si niin.” (Vk. 80:3.)

Jee­suk­sen rak­kaus syn­tis­tä koh­taan

Teks­ti­koh­ta ker­too myös, mi­ten Jee­sus oli ope­tus­lap­si­neen lä­hes­ty­mäs­sä Je­ri­koa. Tien vie­res­sä is­tui so­kea mies ker­jää­mäs­sä ja tämä ky­se­li tiel­lä kul­ke­vas­ta vä­en­pal­jou­des­ta. Kuul­les­saan Jee­suk­sen kul­ke­van ohit­seen hän al­koi huu­taa: ”Jee­sus Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua.” Kiel­lois­ta huo­li­mat­ta hän voi­mis­ti huu­to­aan ja tois­ti: ”Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua.”

Jee­sus näki mie­hen hä­dän, py­säh­tyi ja käs­ki tuo­da hä­net luok­seen. Avun­pyy­tä­jäl­le tuli apu, so­kea sai nä­kön­sä ja enem­män­kin – Jee­sus to­te­si: ”Us­ko­si on pa­ran­ta­nut si­nut.” (Luuk.18:42.) Ajal­li­sen so­keu­den li­säk­si mies pa­ra­ni hen­gel­li­ses­tä so­keu­des­taan. Hän läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta ylis­tä­en Ju­ma­laa.

Jee­sus, Daa­vi­din poi­ka, ar­mah­taa

Jo pa­ra­tii­sis­sa an­net­tu lu­paus vai­mon sie­me­nes­tä to­teu­tui, kun Sana tuli li­hak­si. Ke­don pai­me­nil­le il­moi­tet­tu ilo­sa­no­ma ker­toi Jee­suk­sen tu­le­vas­ta teh­tä­väs­tä: ”Teil­le on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.” En­ke­lin il­moi­tus yh­dis­ti jou­lun ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat. Jee­sus-lap­sen tie kul­ki Bet­le­he­min tal­lis­ta koh­ti kär­si­mys­tä ja ris­tin­kuo­le­maa.

Us­kol­la saam­me omis­taa sen van­hurs­kau­den, jon­ka Ju­ma­la Po­jas­saan val­mis­ti. Jee­sus ava­si vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lään, kuo­le­mal­laan ja rie­mul­li­sel­la ylös­nou­se­mi­sel­laan tien Isän luok­se tai­vaa­seen. Elä­vä us­ko liit­tää mei­dät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, joka on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Saam­me iloi­ta jou­lun lah­jas­ta, syn­tiem­me so­vit­ta­jas­ta ja Va­pah­ta­jam­me ylös­nou­se­muk­sen tuo­mas­ta tai­vas­toi­vos­ta sekä us­kon avaa­mas­ta pe­las­tuk­ses­ta.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa kuu­luu vie­lä­kin kut­su hen­gel­li­ses­sä so­keu­des­sa elä­väl­le. Sii­nä kut­sus­sa on myös loh­du­tus ja an­teek­si­an­ta­mus sitä ja­no­a­val­le Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Sen omis­ta­ji­na tun­nem­me kii­tol­li­suut­ta ja ylis­täm­me Ju­ma­laa, ku­ten teks­tin kuu­li­jat.

Il­ma­ri Kor­ho­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 3.2.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 18:31–43

Bib­lia: Ja hän ot­ti ty­kön­sä ne kak­si­tois­ta­kym­men­tä, ja sa­noi heil­le: kat­so, me me­nem­me Je­ru­sa­le­miin, ja kaik­ki pi­tää täy­tet­tä­män mit­kä prop­he­tail­ta Ih­mi­sen Po­jas­ta kir­joi­te­tut ovat. Sil­lä hän an­ne­taan ylön pa­ka­noil­le, ja pil­ka­taan, ja hä­väis­tään, ja syl­je­tään. Ja kuin he ovat hä­nen ruos­ki­neet, tap­pa­vat he hä­nen, ja kol­man­te­na päi­vä­nä on hän nou­se­va ylös. Ja ei he mi­tään näis­tä ym­mär­tä­neet. Ja tämä puhe oli heil­tä niin pei­tet­ty, et­tei he ym­mär­tä­neet, mitä sa­not­tiin. Niin ta­pah­tui, kuin hän Je­ri­koa lä­hes­tyi, et­tä yk­si so­kia is­tui tien vie­res­sä ker­jä­ten, ja kuin hän kuu­li kan­san käy­vän ohit­se, ky­syi hän, mikä se olis? He sa­noi­vat hä­nel­le: Je­sus Nat­sa­re­a­lai­nen täs­tä meni. Ja hän huu­si ja sa­noi: Jee­sus, Da­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua! Niin ne, jot­ka me­ni­vät ohit­se, to­rui­vat hän­tä vai­ke­ne­maan. Mut­ta hän huu­si sitä enem­min: Da­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua! Niin Jee­sus sei­sah­ti ja käs­ki hän­tä ta­lut­taa ty­kön­sä. Ja kuin hän lä­hes­tyi, ky­syi hän hä­nel­tä, sa­no­en: mi­täs tah­dot, et­tä mi­nun pi­tää si­nul­le te­ke­män? Hän sa­noi: Her­ra, et­tä minä nä­kö­ni jäl­leen sai­sin. Ja Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ole nä­ke­vä! Si­nun us­kos aut­ti si­nua. Ja hän sai koh­ta nä­kön­sä, ja seu­ra­si hän­tä, ja kun­ni­oit­ti Ju­ma­laa. Ja kaik­ki kan­sa, jot­ka sen nä­ki­vät, kiit­ti­vät Ju­ma­laa.

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus kut­sui kak­si­tois­ta ope­tus­las­taan luok­seen ja sa­noi heil­le: ”Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin. Siel­lä käy to­teen kaik­ki se, mitä pro­fee­tat ovat Ih­mi­sen Po­jas­ta kir­joit­ta­neet. Hä­net an­ne­taan pa­ka­noi­den kä­siin, hän­tä pil­ka­taan ja hä­päis­tään ja hä­nen pääl­leen syl­je­tään, ja he ruos­ki­vat hän­tä ja tap­pa­vat hä­net. Mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­see kuol­leis­ta.” Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen sa­nois­ta mi­tään. Asia py­syi heil­tä sa­las­sa, ei­vät­kä he kä­sit­tä­neet, mitä Jee­sus tar­koit­ti. Kun Jee­sus lä­hes­tyi Je­ri­koa, tien vie­res­sä is­tui so­kea mies ker­jää­mäs­sä. Kuul­les­saan, et­tä tiel­lä kul­ki pal­jon vä­keä, mies ky­syi, mitä oli te­keil­lä. Hä­nel­le ker­rot­tiin, et­tä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen oli me­nos­sa sii­tä ohi. Sil­loin hän huu­si: ”Jee­sus, Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua!” Etu­mai­si­na kul­ke­vat käs­ki­vät hä­nen ol­la hil­jaa, mut­ta hän vain huu­si en­tis­tä ko­vem­min: ”Daa­vi­din Poi­ka, ar­mah­da mi­nua!” Jee­sus py­säh­tyi ja käs­ki tuo­da hä­net luok­seen. Mies tuli, ja Jee­sus ky­syi hä­nel­tä: ”Mitä ha­lu­at mi­nun te­ke­vän si­nul­le?” Mies vas­ta­si: ”Her­ra, an­na mi­nul­le nä­kö­ni.” Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Saat nä­kö­si. Us­ko­si on pa­ran­ta­nut si­nut.” Sii­nä sa­mas­sa mies sai nä­kön­sä, ja hän läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta ylis­tä­en Ju­ma­laa. Ja kaik­ki, jot­ka nä­ki­vät tä­män, kiit­ti­vät ja ylis­ti­vät Ju­ma­laa.

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys