JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan sana koh­taa vas­tus­tus­ta

Sana sunnuntaiksi
26.12.2020 7.15

Juttua muokattu:

18.12. 14:07
2020121814072020201226071500

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Kari Kau­nis­to

Pilk­ka ja vai­no on kaut­ta ai­ko­jen ol­lut Ju­ma­lan lä­het­ti­läi­den osa­na. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­ma ei ole kos­kaan naut­ti­nut suur­ten kan­san­jouk­ko­jen suo­si­o­ta.

Jou­lu on rau­han juh­la. Kui­ten­kin jo toi­nen jou­lu­päi­vä, ta­pa­nin­päi­vä, tuo eteen ai­van mui­ta kuin rau­han nä­ky­miä. Toi­nen jou­lu­päi­vä on uu­den lii­ton en­sim­mäi­sen mart­tyy­rin, Ste­fa­nok­sen, muis­to­päi­vä. Hän ju­lis­ti roh­ke­as­ti Kris­tuk­ses­ta juu­ta­lai­sil­le lai­no­pet­ta­jil­le saa­den nämä rai­von val­taan. Ste­fa­nos ki­vi­tet­tiin kuo­li­aak­si ja mui­ta­kin kris­tit­ty­jä alet­tiin nii­hin ai­koi­hin vai­no­ta.

Paha on tul­lut maa­il­maan syn­tiin­lan­kee­muk­sen myö­tä. Ih­mi­ses­sä asu­va syn­ti on vai­kut­ta­nut myös sen, et­tä Ju­ma­lan lä­het­ti­läät ovat ko­ke­neet kaut­ta ai­ko­jen vas­tus­tus­ta.

Ju­ma­la lä­het­tää sa­nan­saat­ta­jia

Jee­sus kes­kus­te­li usein lai­no­pet­ta­jien ja fa­ri­seus­ten kans­sa. Toi­si­naan Jee­sus pu­hui heil­le suo­raan ja koh­ti käy­väs­ti, an­ka­ras­ti­kin.

Tä­män teks­ti­kat­kel­man edel­lä Jee­sus on seit­se­män ker­taa huu­ta­nut “Voi tei­tä, lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set!” Nämä huu­dot koh­dis­tui­vat fa­ri­seus­ten ja lai­no­pet­ta­jien tees­ken­te­lyyn ja vää­rään ju­ma­li­suu­teen. (Matt. 23:13–33.)

Nyt Jee­sus muis­tut­taa hei­tä, mi­ten Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt kan­sal­leen ai­na uu­sia sa­nan­saat­ta­jia, mut­ta hei­tä on vai­not­tu ja jos­kus jopa sur­mat­tu. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä­kin ku­va­taan pro­feet­to­jen koh­ta­loi­ta: ”Toi­set sai­vat osak­seen pilk­kaa ja ruos­ka­nis­ku­ja, jopa kah­leet ja van­keu­den. Hei­tä ki­vi­tet­tiin kuo­li­aak­si, hei­tä sa­hat­tiin kah­tia ja sur­mat­tiin mie­kal­la lyö­den. He jou­tui­vat kul­jek­si­maan lam­paan- ja vuo­hen­na­hat vaat­tei­naan, he kär­si­vät puu­tet­ta, hei­tä ah­dis­tet­tiin ja pies­tiin.” (Hepr. 11:36–37.)

Jee­sus ja hä­nen seu­raa­jan­sa ei­vät saa­neet osak­seen yh­tään pa­rem­paa osaa. Pu­heel­laan Jee­sus en­na­koi omaa koh­ta­lo­aan ja hä­nen jäl­keen­sä tu­le­vien mart­tyy­rien koh­ta­loa. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan esi­mer­kik­si hä­nen kah­des­ta­tois­ta ope­tus­lap­ses­taan vain Jo­han­nes koki luon­nol­li­sen kuo­le­man.

Ar­mo­kut­su kuu­luu kai­kil­le

Vaik­ka Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jien vas­taa­not­to oli usein vä­ki­val­tai­nen, niin Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut omai­suus­kan­saan­sa. Niin Jee­sus kuin pro­fee­tat en­nen hän­tä saar­na­si­vat pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Je­ru­sa­le­min asuk­kail­le. Kui­ten­kin Jee­sus jou­tuu sa­no­maan py­säyt­tä­vät sa­nat: ”Mut­ta te et­te tah­to­neet tul­la”.

Jee­sus myös en­nus­taa temp­pe­lin jää­vän asu­jaa vail­le, mikä to­teu­tui nel­jä­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min, kun roo­ma­lai­set pii­rit­ti­vät ja tu­ho­si­vat kau­pun­gin ja sen temp­pe­lin. Jee­suk­sen rak­kaus Je­ru­sa­le­mia ja sen asuk­kai­ta koh­taan nä­kyy kos­ket­ta­vas­ti, kun hä­nen ker­ro­taan vii­mei­sel­lä mat­kal­laan Je­ru­sa­le­miin it­kien kat­so­neen kau­pun­kia ja sur­reen sen tu­le­vaa tu­hou­tu­mis­ta (Luuk. 19:41–44).

Ju­ma­lan ar­mo­kut­sun ju­lis­ta­mi­nen ei ole mi­nään ai­ka­kau­te­na saa­nut suur­ten kan­san­jouk­ko­jen suo­si­o­ta, ei tä­nä­kään päi­vä­nä. Sie­lun­vi­hol­li­nen saa ai­kaan sa­no­man vas­tus­ta­mi­sen, ja mur­heel­li­se­na jou­du­taan usein to­te­a­maan Va­pah­ta­jan ta­voin ”te et­te tah­to­neet tul­la”. Sil­ti vie­lä­kin Ju­ma­lan ar­mo voi saa­da ai­kaan ih­meen, jos­sa syn­ti­nen ih­mi­nen vas­taa­not­taa us­kol­la evan­ke­liu­min sa­nan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta ja pe­las­tuk­ses­ta Jee­suk­sen Kris­tuk­sen so­vin­to­työn kaut­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 23: 34–39

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus sa­noi lai­no­pet­ta­jil­le ja fa­ri­seuk­sil­le: ”Kuul­kaa siis: Minä lä­he­tän tei­dän luok­sen­ne pro­feet­to­ja, vii­sai­ta mie­hiä ja lai­no­pet­ta­jia. Toi­set heis­tä te ta­pat­te ja ris­tiin­nau­lit­set­te, toi­sia ruos­kit­te sy­na­go­gis­san­ne ja ajat­te ta­kaa kau­pun­gis­ta toi­seen. Näin te tu­let­te syy­päik­si kaik­keen vi­at­to­maan ve­reen, joka maan pääl­lä on vuo­da­tet­tu, hurs­kaan Abe­lin ve­res­tä ai­na Sa­kar­jan, Ba­rak­jan po­jan, ve­reen as­ti, hä­nen, jon­ka te ta­poit­te temp­pe­lin ja alt­ta­rin vä­lil­le. To­ti­ses­ti: tämä su­ku­pol­vi jou­tuu vie­lä vas­taa­maan täs­tä kai­kes­ta!

Je­ru­sa­lem, Je­ru­sa­lem! Sinä ta­pat pro­fee­tat ja ki­vi­tät ne, jot­ka on lä­he­tet­ty si­nun luok­se­si. Mi­ten mo­nes­ti olen­kaan tah­to­nut koo­ta lap­se­si, niin kuin ka­na­e­mo ko­ko­aa poi­ka­set sii­pien­sä suo­jaan! Mut­ta te et­te tah­to­neet tul­la. Kuul­kaa siis: tei­dän temp­pe­lin­ne on jää­vä asu­jaan­sa vail­le. Sil­lä minä sa­non teil­le, et­tä te et­te mi­nua täs­te­des näe en­nen kuin sa­not­te: ’Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä!’”

BIB­LIA: Sen­täh­den, kat­so, minä lä­he­tän teil­le prop­he­tat, ja vii­saat, ja kir­ja­nop­pi­neet; ja niis­tä te muu­ta­mat ta­pat­te ja ris­tiin­nau­lit­set­te, ja muu­ta­mat te piek­sät­te tei­dän sy­na­go­gis­san­ne, ja vai­noot­te kau­pun­gis­ta kau­pun­kiin. Et­tä tei­dän pääl­len­ne pi­tää tu­le­man kaik­ki van­hurs­kas veri, joka vuo­da­tet­tu on maan pääl­le ha­mas­ta van­hurs­kaan Abe­lin ve­res­tä niin Sa­ka­ri­aan, Ba­ra­ki­aan po­jan ve­reen as­ti, jon­ka te ta­poit­te temp­lin ja alt­ta­rin vai­heel­la. To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: kaik­ki nä­mät pi­tää tu­le­man tä­män su­vun pääl­le.

Je­ru­sa­lem, Je­ru­sa­lem, sinä joka ta­pat prop­he­tat ja ki­vil­lä sur­maat ne, jot­ka si­nun ty­kös lä­he­te­tyt ovat! kuin­ka usein minä tah­doin koo­ta si­nun lap­ses, niin­kuin kana ko­koo poi­kan­sa sii­pein­sä al­le? ja et­te tah­to­neet. Kat­so, tei­dän huo­neen­ne pi­tää teil­le jää­män kyl­mil­le. Sil­lä minä sa­non teil­le: et­te suin­kaan mi­nua täs­te­des näe, sii­he­nas­ti kuin te sa­not­te: kii­tet­ty ol­koon se, joka tu­lee Her­ran ni­meen!

17.4.2021

Her­ra on oi­ke­a­mie­li­nen ja lau­pi­as, mei­dän Ju­ma­lam­me on ar­mol­li­nen. Her­ra on avut­to­mien suo­je­li­ja. Kun voi­ma­ni uu­pui­vat, hän tuli avuk­se­ni. Nyt olen saa­nut rau­han, Her­ra piti mi­nus­ta huo­len. Ps. 116:5–7

Viikon kysymys